Vielä toisella puolella...

Niin, pian taas koittaa aika pakata laukut ja pyrähtää ensin toiselle puolelle Lahden ja sitten toiselle puolen lahden.
Haikealta se tuntuu näin kesän ollessa parhaimmillaan, tai pahimmillaan riippuen sääskien sietämisenkyvyn määrästä, niitä kun täällä Lapissa taas on.
Hillat, mustikat ja mansikat kukkivat kilvan, kilpailevat kai keskenään kenen sato valmistuu ensin. Nurmikko kasvaa yötä päivää, pitääkseen meidät ahkerina, linnut kantavat poikasilleen ruokaa ja pikkupuro jaksaa lasketella iloisesti kohti valtavirtaa Kemijokea.
Naapurin iso koira oli lähtenyt eilen karkuun kotipihan aitauksesta ja vienyt mukanaan pikkukoiran, Raisan. Niitä eilen kuulosteltiin ja huudeltiin, minäkin suuri koirien ystävä, mutta kun se pikkukoira on niin suloinen, isosta viis, vaikka sattuikin olemaan naapurin paras hirvikoira.

Pienet varpaat kesäsandaaleissa.