Paraneeko sohaista kepillä ampiaispesään?

Tässä en tarkoita kirjaimellista ampiaispesää, vaan pesää joka herättää monissa meissä intohimoisia ajatuksia ja mielipiteitä puolesta ja vastaan, nimittäin koiranomistajajoukkoa vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa laumaa.
Luin juuri, että Suomessa on 600 000 koiraa, totuushan voi olla moninkertainen, kuka niitä tilastoi kun koiraverokin poistettiin. Siinäpä olisi valtiolla erinomainen paikka verottaa, satanen per piski, hyvä raha ropsahtaisi valtion kassaan.  Ja ilmoitusvelvollisuuden valvonta olisi turvattu - naapurit.
Entä mikä bisnes pyörii lemmikkieläinten ympärillä, ruuista lemmikkien hyvinvointiin, kaikesta muusta sälästä puhumattakaan.

Keväisin suuri puheenaihe, eikä syyttä, on koirien jätökset kevyenliikenteen väylillä ja kengänpohjissa. Milloin niitä verrataan tupakantumppeihin, milloin rikotuihin pulloihin. Selkä, koiranomistajilla on kuitenkin niin jäykkä, ettei se taivu jätöksiä keräämään, vaikka niin on säädetty. Katselevatkin ihan muuhun suuntaan, aivan kun eivät huomaisikaan kun koira vääntää tarpeitaan missä nyt milloinkin sattuu hätä tulemaan. Täysin välinpitämätöntä touhua.

Nyt viimeistään on nähtävissä, minun mielipiteeni koirista.

Palatakseni tähän aamuun ja "virikkeeseen" joka johti tähän postaukseen, tapasin koiran omistajia ja koiria, kolme koiraa, aamulenkilläni, kuntopolulla.
Kuntopolut, joita täällä Liipolan alueella on kiitettävästi, ovat näin hiihtokauden ulkopuolella sallittuja myös koirien ja omistajiensa käyttöön.
Joka ainut päivä tapaan siellä vähintään viisi koiraa, jotkut niistä ovat ihan säällisesti, omistajiensa valvonnassa ja kohdattaessa lyhyessä narussa. Mutta vain jotkut, sillä useat omistajat antavat koiransa/koiriensa juosta niin kaukana kuin fleksi/t  antavat myöden, tai irtaallaan.
Kävele siinä sitten rentona kun et voi tietää mikä musti sieltä iskee nilkkaasi kiinni.

Paras oli tänään, toisella puolella polkua (noin kaksi metriä leveä) oli nainen kahden karvaturrin kanssa ja toisella puolella mies jonkun suuremman ruskean koiran kanssa. Mies ei saanut pidettyä koiraansa hallinnassaan vaan se hyppi kohti noita karvaturreja, ja minun olisi pitänyt mennä siitä välistä. Pysähdyin ja viitoin sauvallani sille miehelle, että mene samalle puolelle kuin nuo toiset koirat, kehotuksestani hän sinne kyllä siirtyikin. Kiitin, kuulin takanani epämääräistä mutinaa sauvakävelijöistä, ja ajattelin, että voi p----le.

Eräänä päivänä kävelimme Johanin kanssa jalkakäytävällä, vastaan tuli kaksi naista ja kaksi koiraa, kun ne eivät väistyneet yhtään, meidän oli pakko kiertää nurmikon kautta, eikä se johtunut pelosta, vaan jalkakäytävällä ei yksinkertaisesti ollut tilaa meille kaikille.
Entä mitä mieltä olette esim. siitä, että kerrostaloyksiössä asuu pariskunta jolla on kaksi suurta koiraa???

Väitän, että monilla koiranomistajilla on jonkin asteinen asennevamma. 
Juu juu, muistan kyllä ettei saa yleistää, siksi sanonkin, että monilla.

Sattumoisin, tämän päivän Iltalehdestä, esimerkki bisneksestä jota tehdään lemmikeillä: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011072914116069_uu.shtml