Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun NKVD/KGB:n Etelä-Viron keskus sijaitsi
Tartossa niin sanottu Harmaassa Talossa.
KGB:n vankityrmät sijaitsivat talon
kellarikerroksessa, jossa on vuodesta 2001 saakka toiminut Tarton
Kaupunginmuseon filiaali. Osa KGB-museon vankityrmistä on entisöity neuvostoaikaiseen asuunsa, osassa on
museon pysyvä näyttely. KGB-museo heijastaa Viron neuvostomiehitystä ja
neuvostoaikaista vastarintaa.
Harmaa Talo Riianmaantien ja Peplerin kulmassa.
Kun Neuvostoliitto miehitti Viron ensimmäisen
kerran kesäkuussa 1940, Viron aikaisemman lainsäädännön korvasi Venäjän
Federatiivisen Sosialistisen Neuvostotasavallan rikoslaki. Sen nojalla oli
varsin yksinkertaista tuomita kansalaisia rangaistukseen. Takautuvasti
katsottiin rikokseksi mm. osallistuminen Viron Tasavallan muodostamiseen runsaat
20 vuotta aikaisemmin. Suuri määrä ihmisiä pidätettiin tai yksinkertaisesti
katosi jäljettömiin. Turvallisuuselimet valmistelivat talvella 1940-41 tulevia
joukkokarkotuksia.
Eräs kyyditetty.
Lähes puolivuosisataisen neuvostomiehityksen aikana joutui Virossa arviolta 122.000 ihmistä kommunismin rikosten uhriksi, yli 30.000 heistä menetti henkensä.
Harmaan Talon kellarivankilan käytävä on
täsmälleen neuvostoaikaisessa kunnossa. Käytävän päässä seisoo
vaikuttavannäköinen KGB:n vanginvartijan vahapatsas. Tarton
entiset poliittiset vangit ovat ristineet vahavartijan Volodjaksi,
Harmaassa Talossa työskennelleen vartijan mukaan, jonka sanotaan elävän Tartossa
tänä päivänäkin. Museon hoitaja vahvistaa, että sen niminen vartija oli todellakin
1940- ja 50-luvuilla olemassa ja on tällä hetkellä eläkeläisenä Tartossa. Vaikka
vahanukke tuskin muistuttaa kasvonpiirteiltään entistä vanginvartijaa, on
Volodjan nimi jäänyt puhekielessä sitkeästi käyttöön.
Käytävän lisäksi osa selleistä on entisaikaisessa asussaan. Entisöity on mm
pinnaltaan alle neliömetrin suuruinen karsseri, jossa vankien piti viettää yö
ennen kuulusteluun viemistä. Karsseriputka on siten suunniteltu, että siellä on
käytännöllisesti katsoen mahdotonta seistä suorassa, istua tai maata.
Vangin asu.
Osassa vankityrmistä on KGB-museon pysyvä
näyttely, joka kuvaa kattavasti kommunismin ihmisyydenvastaisia rikoksia sekä
virolaisten vapaustaistelua miehityksen vuosikymmeninä. Näytteille on pantu
runsaasti valokuvia ja esineitä Siperian Gulag-vankileireiltä.
Sen lisäksi, että miehityksen aikana vangittiin ja karkotettiin suuri määrä
kommunistihallinnon vastustajia, venäläiset panivat kahteen otteeseen toimeen
massiivisen joukkokarkotuksen Siperiaan. Ensimmäinen kyyditys alkoi kesäkuun 14.
päivän vastaisena yönä 1941. Maakunnittain laadittujen listojen mukaan oli
tarkoitus karkottaa 11.102 ihmistä
Ketään karkotetuista ei tuomittu
oikeudenkäynnissä, kyydityslistalle saattoi joutua pelkästään pahantahtoisen
ilmiantokirjeenkin perusteella. Karkotus oli suunniteltu toteutettavaksi yhden
vuorokauden aikana samanaikaisesti kaikissa kolmessa Balttian maassa, mutta
käytännössä operaatio oli ohi vasta kesäkuun 17. päivänä. Monissa tapauksissa
listalla olevia henkilöitä ei tavoitettu, jolloin saatettiin ottaa näiden
tilalle satunnaisesti joku, joka oli väärään aikaan väärässä paikassa.
Kyydittäjät eivät toki halunneet jättää määrättyä kiintiötä
täyttämättä!
Ensimmäisessä suuressa karkotusaallossa teki
vaivalloisen junamatkan Siperiaan yli 10.000 ihmistä. Alle puolet heistä selvisi
hengissä, ja saattoi palata kotimaahan sodan jälkeen. Toinen suurkyyditys alkoi
25. maaliskuuta 1949. Silloin joutui kotinsa jättämään yli 20.000 virolaista.
Vuoden 1949 maaliskuun kyydityksen vuosipäivänä (25.3.2003) avattiin Harmaan
Talon suurimmassa putkassa erikoisnäyttely karkotusten teemalla.
KGB-museon pysyvä näyttely kuvaa
neuvostomiehityksen vastaista taistelua sekä Virossa että ulkomailla. Valokuvia
on mm metsäveljistä eli Viron metsiin sodan jälkeen paenneista entisistä
sotilaista, jotka hyökkäsivät neuvostojoukkoja vastaan sekä sabotoivat
neuvostohallintoa vielä pitkään 1950-luvullakin. Lähinnä koululaisten
vastarintajärjestöjen toiminnasta on esillä valokuvia ja lentolehtisiä.
Lentolehtisten levittämisen lisäksi salaiset nuorisojärjestöt räjäyttivät tai
tuhrivat miehittäjien pystyttämiä patsaita sekä nostivat vaivihkaa salkoon Viron
sinimustavalkoisen lipun itsenäisyyspäivänä 24. helmikuuta.
Tiedot KGB- museon sivuilta.