Oltiin mökkimaisemissa ja siellä on tapana hiihtää ja nauttia talvisesta luonnosta. Vaaranlaitaa ylös ja toista alas. Tänään aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, mittari näytti aamulla -18 astetta, mutta päivällä enää -4. Siispä sukset, ne Ruotsin armeijan vanhat, Tre Kronor, jalkaan ja menoksi.
Joskus 40 vuotta sitten kun taas olimme Johanin kanssa hiihtämässä, hän rohkeana miehenä meni edellä näyttäen minulle kuinka mäet kuuluu laskea,"tuu perässä" hän huusi, tökkäsi sauvoilla vauhtia ja laski, päin puuta, ja senhän minä aina muistan ja muistutan häntäkin, kun tarve vaatii;)
Nuorin poika on tainnut tulla isäänsä, hänkin sanoi minulle tässä talvena eräänä että:"eiköhän me mamma lasketa tästä", ja meni saman tien. Turvalleen syvään lumeen, kolmen kruunun suksi housunlahkeesta sisään ja sukukalleuksien vierestä ulos, onneksi O oli jo 'tilattu'. Mutta henki säilyi eikä vauhti ole kärsinyt moisista pikku havereista.
 |
| Vähän niin kävi tänäänkin, suksi kuulemma haukkasi;) |
 |
| Luminen metsä on kaunis. |
 |
| Ei hiiren hyppäämää. |
Ja huomenna uudestaan, laduthan on jo valmiina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi sinäkin! Kaikki kommentit ovat tervetulleita, oletpa asiasta mitä mieltä tahansa, kaikki mielipiteet otetaan ilolla vastaan.