Lunta on vielä...

 

Lunta on vielä, että hiihtämään pääsisi. Mutta en viitsi kun en ole hiihtänyt kun jokusen kerran koko talvena niin miksi hiihtäisin nyt.

 

Mielestäni talvi on ollut niin pirun pitkä, että saisi jo loppua, sitä malttamattomana odottelen. 

Sain tänään Heinolasta multimediaviestin jossa tytöt ihailevat sinivuokkoja, voi ne ovat minusta niiiin kauniita. Tulee lapsuus, Saarella, elävästi mieleen. Siellä oli metsät sinisenään sinivuokkoja, jos sitten oli myös punkkeja, yäk.

 

 

Hemlokki sentään jo pilkistää lumikasan alta.





Kun asuimme 'etelässä' meillä oli tosi rehevä tontti, siellä kasvoi lukematon määrä erilaisia luonnon kasveja. Osa tontista oli luonnotilassa ja saimme melkein pihasta esim. mustikat. Sinivuokkoja meillä ei (alkuun) ollut, toivoin kovasti niitä ja arvelin paikan olevan otollinen myös niille. Ja kuinka ollakaan kun olin aikani toivonut löysin erään koivun juuresta sinivuokkoja, niitä tavallisia sinisiä mutta myös niitä liloja sinivuokkoja.Toinen asia mitä toivoin oli vaahtera ja niitäkin sain, ja se niiden syysväritys...

 

 Nämä kuvat 'etelästä'

 

Jokivarteen ei ollut tarkoitus laittaa kukkapenkkejä eikä kasvimaata, marjapensaista puhumattakaan. Vaan nyt ne meillä on ja myös mansikkamaa;) ja nurmikkokin leikataan.