Kävimme Johanin kanssa päivällä lähikaupassa, Ksellaisessa. Mulla on paha tapa heittää kolikko peliautomaattiin, Johan odottelee tyynesti sivummalla, hänellä ei ole tätä(kään) pahetta.
No, hän siis seisoi pipo päässä, kassi kädessä ja odotti, että saan upotettua sen kolikkoni hyväntekeväisyyteen, kun hänen eteensä pysähtyi suuri, vaaleatukkainen mies. Eikä mitenkään keskusteluetäisyydelle, vaan melkein rinnat vastakkain, mies oli suuri, yli kaksi metriä arvioi Johan (itse 184cm.)
Siinä he sitten seisoivat kasvokkain, ottivat mittaa toisistaan, kumpikaan ei puhunut mitään. Tuo suuri mies katsoi Johania suoraan silmiin, ajan joka tuntui ikuisuudelta, sitten hän alkoi hypistelemään takkinsa ulkopuoleista taskua, sydämenpuoleista, käänteli, väänteli ja silitteli sieltä esiin taskun suuhun kiinnitetyn rintamerkin. Eikä mitä tahansa merkkiä vaan Suomipinssin, osoitti sitä sormellaan ja poistui.
Sanaakaan ei vaihdettu, mutta asia tuli selväksi. Tai ei oikeastaan, Johanhan on suomalainen, perisuomalainen, sanoisinko jopa isänmaallinen, eikä edes näytä maahanmuuttajalta.
Kun olin saanut hukattua sen kolikkoni läksimme ulos, tuon miehen, joka oli istahtanut ikkunan eteen penkille, seuratessa meitä tiiviisti katseellaan. Luulimme hänen tulevan perässämme ulos, mutta hän vain vaihtoikin istumapaikkaa jonkun miehen viereen-seuraava opetettava?
Mies oli joko piip, tai sitten piip, mutta pelottava. Olen kuullut, että tuolla suuressa maailmassa, mutta, että täällä Rovaniemellä;(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi sinäkin! Kaikki kommentit ovat tervetulleita, oletpa asiasta mitä mieltä tahansa, kaikki mielipiteet otetaan ilolla vastaan.