Kävimme viimevuoden viimeisenä päivänä metsässä eväsretkellä. Paras olisi ollut, jos olisi laittanut sukset jalkaan, metsäsellaiset, tai edes lumikengät, mutta ei, ei, me marssittiin yli kynnöspellon ja noustiin lumista vaaranrinnettä ilman mitään apuvälineitä, sinnillä.
Eihän sitä lunta ole paljoakaan, ehkä 20-30 cm, mutta sen lumen päällä oli sellainen jääkuori joka ei kantanut, mutta ei helpolla pettänytkään. Parasta oli se, että ei kiirettä mihinkään, edettiin siis minun tahtiini ja perille päästiin. Meillä on vaarassa sellainen oma tulipaikka, siellä käydään kesäisin ja talvisin, aina kun mieleen juolahtaa. Siellä on tervakset odottamassa, ja makkaratikut.
Puunjuuret lähes paljaina.
Makkaratulet jo hiipumassa, ja kahvi oli maullaan.
Savun läpi huomasin, että meille heilutellaan, lie metsänhenki, hyvä sellainen.
Ihana retki, niin kaunis hiilloskin. Ja tuo vilkuttaja! ;)
VastaaPoistaMinäpä muuten haastan sinut ja käsityöporukkasi sytomyssyilemään LKS:n syöpäpotilaille. Tarkempia tietoja blogissani.
Matleena, vierailin blogissasi ja mietin osallistumista. Meillä on keskiviikkona käsityökahvila keskustelemme silloin asiasta, jos ei muut niin minä kyllä. Kiitos haasteesta.
PoistaKiitos Matleena haasteesta, otamme sen vastaan, siis Auttin Käsityökahvilan porukka osallistuu haasteeseen;)
PoistaMaria, kiitos, kun osallistutte keräykseen! :)
PoistaHämärässä tuollaista heiluttelijaa saattais jopa pelästyä;)
VastaaPoistaLaitoin sulle e-meiliä.
KristiinaS, Tuo 'metsänhenki' näyttää kyllä kuvassakin aika arveluttavalta. Mieluummin kuitenkin juurakoita ja kantoja kuin karhuja ja susia, niitäkin on kohdattu;(
PoistaVoi miten upea postaus!Sinun blogisi on minulle ihan uusi tuttavuus,löysin sen etsiessäni sopivaa mallia tuubihuiviin.Ja löytyi,kiitos.Täällä ihan etelässä ei ole yhtään lunta,jouluaattonakin hautausmaalla osin käveli liejussa.Olen kyllä onneksi tulossa Äkäslompoloon maaliskuulla,että pääsisi(toivottavasti)hyville hangille.Toi metsänheni-kuva ja teksti on ihana,muhun uppoo kaikki tuollainen.Olen ollut yli 30v(siis ajalta ennen lapsia)vankkumaton Tolkien-fani,kaikki haltiajutut uppoo todella.Ja reilu vuosi sitten kuollut äitini oli Viipurista ja muistan jo pienenä,kun äiti sukunsa tarinoissa puhui maahisista ja metsänhengistä ja eläviä ei saa turhaan vahingoitaa,oli ne sitten eläimiä tai kasveja(vähän kuin buddhalaiset).Tämän blogin kautta näin etelän eläjänäkin saan nyt yhden kiinnekohdan mulle rakkaaseen Lappiin.Valon ja ilon kautta.Kiitos!
VastaaPoistaKiitos Sari.
PoistaOlen 'otettu' jos pystyn jutuillani ja kuvillani edes hipaisemaan jonkun sisintä.
Jo lapsena, Tohmajärvellä, (karjalainen kuten edesmennyt äitisi) rakastuin Lappiin. Se oli silloin Sampo Lappalainen seikkailuineen. Ajattelin voivani joskus asua Lapissa ja nyt se on ollut totta jo kahdeksan vuotta. Elämänkumppanini on samoilla linjoilla, ei kai tämä muuten toimisikaan.
Luonto on aina ollut minulle tärkeä, kunnioitan niin kasveja kuin eläimiäkin.
Mutta, Ihania hiihtokelejä sinulle, ja varo, lapinhulluus voi viedä mennessään;)