Vettä riittää.

Meidän purorotkossa virtaa pieni sievä puro, nimeltään Alalamminoja. Se juoksuttaa vettä, sen minkä ehtii, suureen valtaväylään Kemijokeen, joka taas on Suomen pisin joki pituutta sillä on 550kilometriä.
Maasto laskee voimakkaasti kohti jokea, siispä puron vesi rallattelee varsin reipasta tahtia alas päin.

Ensimmäisinä Lapin vuosina tämä meidän oma puro oli meille aina ensimmäinen kohde kun tulimme mökkimaisemiin. Oli yö tai päivä ekana menimme purolle, ja sitten vasta tulivat muut asiat. Enää ei tule käytyä edes joka päivä purolla, mutta tärkeä se on edelleenkin. Johan teki sinne, kymmenen vuotta sitten, pähkäilypenkin ja kyllä se on vieläkin käyttökunnossa ja käytössäkin.

Sammalkaide sillassa joka johtaa puron yli.

Purossa asustaa myös tammukka eli purotaimen. Edellinen omistaja oli aikoinaan kalastanut paljonkin purolla.

Tämän kivikkoisen kohdan jälkeen tulee suvantokoha. Siinä kävin alkuvuosina useinkin uimassa, no nyt sekin on jäänyt. Vesi tuntuu niin kylmältä, sanoo entinen avantouimari, sitä(kö) se  ikä teettää.

Lastenlapset ovat kukin vuorollaan laittaneet puroon pullopostia. Hmm hmm. minne asti lie menneet, ei ole kuitenkaan, ainakaan vielä tullut sähköpostia löytäjiltä, toivottavasti joskus joku löytää pullopostit.