Voimalaitos on rakennettu vuosina 1956–1959, sen putouskorkeus on 26 metriä, teho 110 MW ja vuotuisenergia 526 GWh. Laitoksen suunnittelusta vastasi Imatran Voima Oy, arkkitehtina toimi Kai Blomstedt kuten useimmissa muissakin Kemijoen voimalaitoksissa. Rakennustyömaan päällikkö oli diplomi-insinööri Eino Manninen.
Tunnelivoimalaitos rakennettiin Vieremänkoskeen 1950-luvun lopussa louhimalla kallion sisään, jotta siihen saatiin tarpeeksi putousta. Vesi kulkee kallion uumenissa ja tulee takaisin jokeen alajuoksulla parin kilometrin päässä. Suuret rakennukset koneistoineen toimivat kauko-ohjattuina Rovaniemeltä käsin. Päävesitunnelin pituus on 2,5 kilometriä ja poikkipinta-ala 375 neliömetriä, aputunnelin pituus on 960 metriä ja poikkipinta-ala 54 neliömetriä. Alkupäähän pääsee tutustumaan aaltoilutilassa, niin sanotulla "manalan virralla". Voimalaitoksen konesalin kaksi Kaplan-turbiinia ovat 70 metrin syvyydessä peruskalliossa, kunkin teho on 55MW, juoksupyörän halkaisija on 5,8 metriä ja pyörimisnopeus 115,4 kierrosta minuutissa, kun rakennusvirtaama on 500 kuutiota sekunnissa.
Vieremänkoski on jäänyt kuivaksi uomaksi, itse Pirttikoski on maisemoitu kynnyspadoilla. Alueelle rakennettiin yhteensä 170 metriä maapatoja ja 55 metriä betonipatoja. Voimalaitoksen yhteyteen aikanaan rakennetun puisen uittokourun pituus oli 5,3 kilometriä, kouru veti kymmenentuhatta tukkia tunnissa.
Voimalaitoksen viereinen Pirttikosken kylään kuuluva asuinalue on tätä nykyä pääosin tyhjillään, kun rakennustöissä oli aikanaan enimmillään noin 1 850 henkilöä.
Muun muassa Leonid Brežnev ja Josip Broz Tito ovat vierailleet voimalaitoksella.
Nämä kolme kuvaa ovat Kauneuspadolta, Wikipedian tekstissä kynnyspato.
Nämä kuvat Pirttikosken voimalaitokselta.
Kemijokiuoma jäi tyhjäksi kivipohjaiseksi uomaksi tunnelivoimalan rakentamisen jälkeen, vaan eipä ollut tyhjä tänään. Vettä on nyt joessa niin paljon, että turbiinit jauhavat punaisina ja silti kaikki patoluukut ovat auki. Ohijuoksutus on tuhlausta, vai mitä? Vuotos?
Padot, ohijuoksutukset yms. ovat aivan hebreaa mulle. Vantaassa vettä ja joku koskikin tuossa on mutta aika vaatimaton joeksi. Kuusamossa oon käyny sen verran, että oikean joen näin ja soudeltiin virrassa. Pelottavaa se oli, en halua virran vietäväksi. En tykkää joesta, pelko siitä jäi päällimmäiseksi mieleen. Järvetkin on hieman pelottavia kun niissä puut kasvaa rantavedessä, iilimatoja ja mutapohjia, mustaa vettä . . . Ei, kyllä se on meri ja merivesi, kalliot ja hiekkarannat jotka on mua varten.
VastaaPoista