Kommelluksia 2.

Lupasin vähän paljastuksia meidän töppäilyistämme, mutta lapset, olkaa huoleti, emme kerro ihan kaikkea.

Vajaa viikko oli asusteltu tätä Tartton kämppää, kun yöllä kolahti, ja se oli arvokas kolaus.
Tuossa meidän sängyn vieressä on korkeat kaapit, joissa ei ole ovia vaan niiden tilalla on sellaiset bambuverhon tyyppiset 'ovet', sanoisin paneeliverhot.

Matkalaukkujahan ei nyt heti tarvita, siispä nostimme ne ylähyllylle siellä eivät ole tiellä. Johan nukkuu komeroiden puolella, koska minä saan (valitsen) aina ensin valita, missä haluan nukkua/syödä jne. ja valitsin tietysti ikkunanpuolen.

No, kävimme nukkumaan herätäksemme keskellä yötä hirveään rymäykseen. Naapurit, sanoi Johan, meiltä, sanoin minä ja käänsin kylkeä. Johan katsoi (kopeloi) sänkynsä viereen lattialle, jossa rojotti kyljellään kantikas matkalaukku. Vähän aikaa manailimme  mikä p----le  sen sieltä pudotti, se juuri sanoin, ja käänsin taas kylkeä.
Kävimme siis, nousematta sängystä, takaisin koisimaan, kunnes vähän ajan päästä Johan (eihän nyt kellään tuo järkikulta/sytytys ole yöllä terävimmillään) pomppasi ylös, kuin tuli hännän alla, ja saneli liudan painokelvotonta tekstiä. Hän nimittäin säilyttää näkemisvälineitään, yöpöydän puuttuessa, juuri lattialla, juuri sängyn vieressä.
Ja arvatkaa mihin se kantikas matkalaukku osui???  Pokat aivan päreinä, yksi linssi siellä ja toinen tuolla, kyllä oli naurussa pitelemistä.

Joku voi kysyä, miksei ne kakkulat olleet esim. sängyn alla. Siihen on kyllä aivan looginen selitys.  Sängyn yksi jalka on vääntynyt uhkaavasti, ja sitä on vain odotettu milloin se pettää. Siis siksi.

Tässäkin on tarpeeksi pohdittavaa, kuinka selitämme tapauksen vakuutusyhtiölle.

Kyllä näistä on monet naurut naurettu, mutta päästiinhän jälleen tutustumaan tämän maan silmälasipuoteihin. Yhdet tai kahdet varalasit on aina mukana, Siperia on opettanut.