Kommelluksia!?

Sisäpiiri on jo kyselly kieli pitkällä, että onko uusia kommelluksia. Ai meillä, ai kommelluksia???
No, pakko myöntää, että kyllä meille aina sattuu ja tapahtuu, eikä tämäkään reissu ole poikkeus.

Ensimmäinen kommellus (seuraavasssa postauksessa lisää) tämän muuton tiimoilta tapahtui jo lähtiessssä Lahdesta.
Kamat oli pakattu jo illalla, ettei aamulla tarvinnut kuin kantaa autoon, tartuimme siis toimeen  heti aamuseiskan jälkeen (onneksi varhain). Kantamukset käteen ja menoksi, kysyin, että onhan Johanilla avain, johon hän topakasti vastasi: "tietenkin on" näytti jotain avainnippua ja löi oven kiinni. Samalla hetkellä hän tajusi, että väärä nippu, avaimet kyllä mutta ei tähän oveen.
Kuvitelkaa, lauantaiaamu, kello noin seitsemän, avaimet sisällä, puhelimet sisällä, taskussa ei kolikon kolikkoa.
Multa meni puhekyky- mikä on hyvin epätavallista, kävelin vain kasseineni portaat alas autolle, auton avain sentään oli, minulla.
Johan näytteli avainnippuaan ja selitti kovasti jotakin - en kuullut, mietin vain, että onneksi laivan lähtöön on aikaa.
Loppu hyvin - kaikki hyvin, ehdittiin laivaan ja päästiin Tarttoon.

Nuorehko nainen sattui, ennen töihin lähtöään, kiikuttamaan roskiaan roskikseen, hän ystävällisesti soitti huoltomiehelle, joka puolestaan ystävällisesti tuli avaamaan oven, tarkisti henkilötiedot ja epäystävällisesti laskutti käynnistään kolmekymmentä euroa.

Olisikohan tuollainen ovienaukaisijanpaikka vapaana, alkaisin heti - verotonta tuloa - ei minkäänlaista kuittia. Ja työt on taattu, hän sanoi varanneensa viikonlopuksi reilusti vaihtokymppejä, kun kuulemma keikkaa pukkaa.
Mutta hyvä meille, että tuollainen palvelu pelaa, muuten olis jääty rannalle ruikuttamaan!

Näkymä Tarton tähtitornin ikkunasta, jossa kävimme tänään.