Myllysaari on pieni saari Lahdessa,

saari on Vesijärvessä Tapanilan kaupunginosassa.

Myllysaari tunnetaan myös nimellä Vähäsaari. Nimensä mukaisesti se olikin pinta-alaltaan varsin vähäinen ennen usein toistuneita Vesijärven vedenkorkeuden laskuja, joista viimeisin tapahtui Vääksyn kanavan rakennustöiden yhteydessä vuonna 1871. Tällöin vedenpinta aleni lähes kolme metriä. Nykyisin Myllysaaren pinta-ala on noin 6000m2.

1800-luvun lopulla saari kuului Ali-Köllin taloon, jonka isäntä rakensi saaren keskikohdalla sijainneelle kumpareelle tuulimyllyn. Sen myötä saari nimettiin Myllysaareksi. Mylly oli paikallaan vielä 1900-luvun alussa, jolloin saari oli myös tunnettu nuorison tanssi- ja huvittelupaikkana.

Myllysaari laajassa virkistyskäytössä sai alkunsa, kun Mallasjuoman panimomestari Ernst Mattson osti saaren Jalkarannan maanviljelijöiltä 1905 perustettavaa Lahden purjehdusseuraa varten. Se siirtyi Lahden purjehdusseuran omistukseen vuonna 1910, ja paviljonki valmistui samana vuonna. Sen on suunnitellut lahtelainen arkkitehti Uno Alanco (tunnetaan myös nimellä Uuno Alanko). Tyyliltään rakennus edustaa Lahdessa harvinaista puujugendia. Rakennuttajiin kuuluvat mm. tehtailija H. Mattsson, tehtailija F. Frigren ja hovineuvos A. Fellman, joista ensin mainittu johti rakennustöitä. Paviljonki oli Lahden ensimmäinen kesäravintola. Myllysaaresta tuli suosittu kokoontumispaikka purjehtijoiden keskuudessa ja sen kauneutta ylistettiin.

Myllysaaresta on löytynyt rautakautinen hauta, josta löytyi keihään osia ja kaksiteräisen miekan katkelma, jotka ovat Kansallismuseon kokoelmissa. Löytö ajoittuu merovingiajan (600–800 eKr.) alkujaksolle. Työmaalla olleesta kiviröykkiöstä kaivettiin kaksi väkäsellistä, ruodollista keihäänkärkeä, kolme putkellista keihäänkärkeä ja miekan säilän paloja.

Aseet olivat vääntyneet terästään kaksinkerroin. Vainajat oli ilmeisesti haudattu polttamalla, joten esineet olivat vaurioituneet tulessa tai niitä oli väännelty tahallaan. Ehkäpä ei haluttu kuolleiden häiritsevän eläviä aseiden kalistelulla.

Esineiden lukumäärästä on päätelty, että haudassa oli mahdollisesti kaksi vainajaa. Varusteista päätellen vainajat olivat miehiä, joilla on ajalle tyypillinen taisteluvarustus.
Olivatko he sotureita vai eräretkellä menehtyneitä?
Arkeologisten löytöjen perusteella kysymykseen ei voida vastata, mutta ainakin löytäjät pitävät sitä suuren päällikön hautapaikkana. Löytökohde on luokiteltu kiinteäksi muinaisjäännökseksi. Esihistoriallinen löytö lisäsi luonnollisesti paikan arvoa.

Seuran pitkäaikaisen kommodorin, Johan Kempin toimesta Myllysaarelle istutettiin 1930-luvulla runsaasti jalopuita, joista useat kasvavat siellä edelleen.

Saareen johtava silta rakennettiin vasta vuonna 1980. Lahden Purjehdusseura toimii edelleen aktiivisesti ja saari on säilynyt varsin hyvin 1900-luvun alkuvuosikymmenten hengessä.

Saaressa on huvivenesatama ja myös jotkin Vesijärvellä risteilevät laivat pysähtyvät Myllysaaressa. Siellä on myös suosittu kesäravintola Kommodori

Myllysaaren paviljonki kuuluu Lahden kaupungin suojeltavien luetteloon.

 Paviljonki

Kuva on huono, mutta jos oikein tarkasti katsoo näkee, että kyllä sieltä auto tulee siltaa pitkin.En kyllä ajaisi, ei jäänyt paljoa tilaa kummallekkaan puolelle, ja joistakin autoista oli peilit käännettyinä.

Eihän sinne (kai) saa ajaa kuin henkilökunta?

Siipiratasalus Wellamo, joka risteilee Vesijärvellä.

Ps. Kuvat suurenevat klikkaamalla.