Tere

Hiljaisuuden jälkeen palaan jälleen Internetin ihmeelliseen maailmaan. Sen asennusta taas saatiin odotella, huolimatta siitä, että Johan muistutteli  asiasta useaan otteeseen hyvissä ajoin ennen muuttoa. Täällä on vähän sellainen tapa, että sanotaan: "jah, selgi", ja mitään ei tapahdu.

Johan tekee aluksi täällä töitä kotoa käsin, joten meillä aamut on pyhitetty yhteisille aamulenkeille. Niiden avulla on hyvä hiukan tutustua tähän uuteen kotikaupunkiin, auton kanssa tehdään sitten hiukan laajempaa kaarta.

Ilmat täällä ovat lämpimiä, aurinkoisia, mitä nyt eilen tuuli tuiversi ihan tosissaan. Saa nähdä millainen talvi täällä kohdataan, viimetalvi oli ollut kova, aika-ajoin pakkasta -30 astetta ja lunta metri. Sellaista emme kuitenkaan toivo, suksetkin ovat Lapissa.

Ensimmäinen käynti ruokakaupassa oli lievä shokki. Ei voinut ostaa lihaa, ei kalaa, siis ostimme pitsaa. Lihat olivat huiman näköisiä könttejä muovipusseissa, kaloja emme tunnistaneet ja olivat vakuumipakattuja, siispä jätimme ne sovinnolla kaupan hyllylle. Tämä kaikki tuossa lähikaupassa.

Seuraavana päivänä hurautimme autolla Etelä-Viron suurimpaan kauppakeskukseen, Lõunakeskus on meiltä parin-kolmen kilometrin päässä, siellä valikoima oli huomattavasti parempi.

Lihatiskissä sianlihat olivat sellaisia kuin meillä ennenvanhaan, läskiä reilusti ja nahka tallella, vaikka ei me niitä ostettu, kananrintaa kyllä.

Päätimme tullessamme tänne, että nyt ei ronklata ruuan kanssa, mutta ei se niin helppoa ole, takaraivossa on ja tiukassa mitä ja minkä maalaista voi ostaa ja mitä taas ei, katsotaan.

Ruoka täällä on huomattavast edullisempaa kuin Suomessa. Banaanit ja nektariinit maksavat noin 0,89€, ja se meidän suomalaisten täältä maasta urakalla kantama olut, se se vasta halpaa on, pitäiskö opetella oikein juomaan sitä, no ehkä ei.

Juotava jogurtti on hyvää.

Herrat Helsingissä eivät roikkuneet löyhässä hirressä.

Lauantaina matkalla satamaan näimme Kauppatorin rannassa Pietarissa 1912 rakennetun Höyrylaivan.

Valmistuessaan samana vuonna matkustajalaiva s/s TITANICIN kanssa LIBAUSKIJ, oli aikansa modernein majakka-alus. Siinä oli mm. langaton lennätin, pneumaattinen sireeni ja sähköllä toimiva majakka. Venäjän vallankumouksen pyörteissä LIBAUSKIJ joutui Suomeen ja julistettiin sotasaaliiksi 1918.

41 vuoden ajan ja kolmen eri nimen alla se palveli majakkalaivana ensin Raumalla ja sittemmin Helsingissä. Aluksen nykyinen nimi HYÖKY, on perua 1960-luvulta, jolloin siitä tuli merenmittausretkikunnan tukialus.

Palveltuaan täydet vuodet Venäjän kaksoiskotkaa ja Suomen leijonaa s/s HYÖKY oli eläkkeelle siirtyessään v. 1983 Pohjoismaiden viimeinen kivihiililämmitteinen ammattikäytössä oleva höyrylaiva.

Vuonna 1983 Haminan Höyrylaiva Oy osti HYÖKYN valtiolta ja aloitti kunnostustyöt, jotka jatkuvat niin kuin Iisakin kirkon rakentaminen ikään.

Toimii nykyään museona, motellina ja kahvilana.