Kylissä on vielä voimaa, jokivaressa elämää.
Tarjolla oli kahvia ja tuoreita, aamulla paistettuja, munkkeja, toki makkaraakin.
Kalaa altaalta nousi runsaasti, voittajan saaalis oli yli kolme kiloa ja lapsetkin saivat saalista niin että huonompaa aikuista hävetti. Kaikki saivat palkinnot, niin kuin tapahtuman luonteeseen luonnollisesti kuuluukin ja myös arpajaispalkinnot olivat hyviä ja niitä oli paljon. Numerolla 34 sai kävelysauvat, kiitos niistä.
Talvella tuon altaan maisema on erikoinen, suorastaan sykähdyttävä. Voimalaitos laskee altaan vedenpinnan niin alas, että jäät painuvat lähelle pohjaa muodostaen kuumaisemat kraatereineen. Jäältä katsottaessa rannan metsät kohoavat korkealla altaan reunoilla, jäät nousevat metsän reunaan muodostaen portaita ja railoja - sykähdyttävää. Joen ylittävä silta näyttää luonnottoman suurelta ja korkealta, se sama silta joka kesäaikaan on kesy kotoinen ylikulkupaikka, lokkien levähdyspaikka.
Kannattanee kairata reikä järvessä alimpana olevaan kohtaan, kai ne kalat ovat siellä missä vielä on vettä jäljellä - sanoo meikäläisen maalaisjärki?.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi sinäkin! Kaikki kommentit ovat tervetulleita, oletpa asiasta mitä mieltä tahansa, kaikki mielipiteet otetaan ilolla vastaan.