29. kesäkuuta 2011

Lapin suvi...

Tämä viikko on hellinyt meitä ihanilla, lämpimillä kesäpäivillä, kesä parhaimmillaan. Liekö kasvihuoneilmiö vai normaali kierto, mutta lämmintä on ollut, poikkeuksellisen lämmintä sanovat vanhat ihmiset. Meitä ei haittaa, olkoon vaan.
Lomalaisia oli liikkeellä, kiitos piristyksestä heille. Vierailu oli mukavaa vaihtelua meidän "tylsään" arkeen, vanhakin nuortui.
Mansikkamaalla raakileet kasvavat kovaa vauhtia, näyttää tulevan hyvä sato, riippuen tietenkin siitä paljonko rastaat verottavat niitä.
Hillasadosta näytti tänään sanomalehdissä olevan ristiriitaista tietoa, toinen asiantuntija oli sitä mieltä, että hillasato on huono, toinen kehui runsaaksi. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa,  joku näkee kohta karhun jängän laidalla, konstit ovat monet.
Ruutuvihko on ollut kovassa käytössä tänään, lähtölaskenta on alkanut.



Kesän ensimmäinen tatti

23. kesäkuuta 2011

Juhannusta!

Juhannus on valon juhla, jolloin keskikesä on kauneimmillaan, napapiirin pohjoispuolella ei aurinko laske lainkaan. Jos juhannus olisi vanhalla paikallaan, niinkuin esim. Norjassa, Virossa ja Latviassa, tänään olisi ollut juhannusaatto. Päiväkin siihen oli mitä mainioin, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja mittari kipusi 21 asteeseen. Saunaa lämmittäessäni ehdotinkin Johanille, että viettäisimme tänään juhannusaattoa, ja niin melkein teimmekin, paitsi nyt muistan, että kuohuviinipullo jäi avaamatta.
Jos ei sada menemme huomenna katsomaan juhannuskokon polttoa  Uitonpirtille, joka  sijaitsee Juotaksessa Kemijoen rannassa, hieno paikka. Uitonpirtistä joskus enemmän.
Vuonna 2008 asuimme Tallinnassa ja olimme lähdössä Saarenmaalle juhannuksen viettoon, oli varattu majoitus ja laivaliput,  yksi puhelinsoitto muutti kaikki suunnitelmat. "Talkkari" soitti, että mökillä oli tapahtunut vesivahinko, lomatunnelma oli pilalla ja niinpä vaihdoimme kohdetta lennossa.
Mökki on korjattu, ja tämäkin keskikesän juhla vietetään mökillä, ja huomenna kyllä avataan se kuohuviinipullo, mutta taitaa se muutto pian olla edessä.

Hyvää juhannusta!

21. kesäkuuta 2011

Sadetta pitämässä...

Viimepäivinä sää on ollut sateista ja suorastaan koleaa, siksipä me käänsimme eilen nokan kohti kaupunkia, ja siirryimme sateen pitoon.
Kyllä on ihanaa kun voi ihan hyvällä omallatunnolla vain olla, syödä hyvin, lueskella ja ennenkaikkea olla tekemättä mitään. Nimittäin jos ei halua, vaan tänään minä halusin.
Kirpputori tuhansine tavaroineen huuteli minua ostoksille tai vaikka vain katselemaan ja minähän menin. Kauniit "kipot" ovat heikkouteni, ja niitähän minä nytkin katselin, eikä se jäänyt pelkästään siihen vaan yksi niistä lähti kanssani kotiin. 
Tultuani kotiin Johan kysyi, että: "ai, tuollaistako meillä ei vieä ole"? En kuitenkaan masentunut, se oli hyvä ostos, niinkuin ne kaikki muutkin, jotka nyt ovat varastossa laatikossa. Eivät mahdu esille, mutta en myöskään raaski luopua niistä.
Tänään ostamani kippo on Rörstrandin Lars Thorénin suunnittelema: "En skål med handtag", ja kaunis. Jos ei muuta niin pakkaan sen varastoon, niiden muiden joukkoon, perikunta tykkää:).

Hinta 14euroa


Kolmen kruunun leima

18. kesäkuuta 2011

Marjat karhuille...

Aivot askartelevat muuton kanssa, ruutuvihko on hyvä apuväline ja kovassa käytössä. Paljon on muuttajan muistilistassa asioita. Uskomme, että asumisemme Tallinnassa, vuosina 2007-2009, helpottaa muuttoa ja sopeutumistamme Tarttoon. Tuona aikana Tallinnassa ehdimme oppia maan tapoja, kulttuuria ja kieltäkin.
Tallinna on vilkas ja suhteellisen  kallis kaupunki. Asuimme keskustassa vilkasliikenteisen kadun varrella ja se liikenteen melu oli kyllä välillä ihan sietämätöntä, ainakin näin Lapissa asuneelle. Hyviä puolia oli kaupungin laaja kultturitarjonta, olimmekin sen suurkuluttajia.
Nyt odotamme innokkaina mitä kaikkea Tartto meille tarjoaa.

Mansikkamaa kukkii valkoisena, näyttää siis tulevan hyvä sato. Kuinka nyt käy sadonkorjuun, on arvoitus. Sama koskee kaikkia muitakin marjoja, taitavat jäädä keräämättä.
No, aika aikaa kutakin, sitten kerätään kun on mahdollisuus, nyt elämä vie näin ja me mennään.





16. kesäkuuta 2011

Jokapäivä on saunapäivä

Raisa on löytynyt, tulla hipsutteli väsyneenä kotiin. Suuri koira oli myös palannut, laahautunut väsyneenä  ja maannnut koko seuraavan päivän aitauksessaan. Mukavaa oli varmaan ollut, lie tehty suunnitelmat uusista matkoista.
Vähän sama on meillä Johanin kanssa, mekin luultavasti raahaudumme ensi keväänä kotiin väsyneinä tai kenties uusin suunnitelmin. Ehkä me kuitenkin palattuamme haluamme vain nauttia Lapin keväästä jonka valon määrä on uskomaton, se maksaa moninverroin takaisin syksyn ja talven pimeyden.

Saunamökin ympäristössä asustelee oravapesue, siellä on menoa ja meininkiä ja säkätys melkoinen. Tänään piti ottaa pikkuoravan kanssa mittaa siitä voidaanko me käyttää saunaa ja terassia. Toistaiseksi vielä orava joutui perääntymään. Älkää hätääntykö olen eläinten ystävä,(melkein kaikkien) saavat siis mellastaa saunamökillä kunhan antavat meidänkin käyttää sitä.
Mökillä sauna lämpiää joka päivä, se vaan kuuluu asiaan. Välillä voi ottaa kunnon löylyt  ja välillä käydä vain pesulla, tuntemusten mukaan, mutta hyvältä se aina tuntuu.
Valoisat yöt houkuttelevat valvomaan, aurinko meillä ei laske lainkaan ajalla 6.6-7.7, mutta kun aamullakaan ei raaski nukkua pitkään ovat päikkärit oiva pelastus asialle, ja sehän me osataan.



15. kesäkuuta 2011

Vielä toisella puolella...

Niin, pian taas koittaa aika pakata laukut ja pyrähtää ensin toiselle puolelle Lahden ja sitten toiselle puolen lahden.
Haikealta se tuntuu näin kesän ollessa parhaimmillaan, tai pahimmillaan riippuen sääskien sietämisenkyvyn määrästä, niitä kun täällä Lapissa taas on.
Hillat, mustikat ja mansikat kukkivat kilvan, kilpailevat kai keskenään kenen sato valmistuu ensin. Nurmikko kasvaa yötä päivää, pitääkseen meidät ahkerina, linnut kantavat poikasilleen ruokaa ja pikkupuro jaksaa lasketella iloisesti kohti valtavirtaa Kemijokea.
Naapurin iso koira oli lähtenyt eilen karkuun kotipihan aitauksesta ja vienyt mukanaan pikkukoiran, Raisan. Niitä eilen kuulosteltiin ja huudeltiin, minäkin suuri koirien ystävä, mutta kun se pikkukoira on niin suloinen, isosta viis, vaikka sattuikin olemaan naapurin paras hirvikoira.
Pienet varpaat kesäsandaaleissa.