30. joulukuuta 2013

Hyvää loppuvuotta!

Täällä on ollut hiljaista, ei mitään erityistä syytä, niin kuin ei yleensäkään. Monta asiaa, tapahtumaa ja käsityötä on ollut ja mennyt, ilman postauksia.
Voisikohan tämä olla sitä paljon puhuttua kaamosmasennusta??? En ole tiennyt sitä potevani ja en kyllä oikeasti podekaan, yritän vain selitellä suoranaista saamattomuuttani. Lupaan parantaa tapani.
 
 
Nämä  kuvat ovat jouluaatolta, kello 13.31. Tosi voimakas sininen hetki, päivän pituus 2tuntia 15 minuuttia, ja mikä parasta meillä oli NIIIN kaunista; lumiset puut, maassa kevyttä pakkaslunta ja pakkasta -3 astetta.


Tämä kuva on otettu 26.12 sattumalta samaan aikaan kuin nuo edelliset siis klo 13.31. Kyllä, se on aurinko joka sinnikkäästi yrittää pilkistää puiden takaa, yritykseksi se tosin jäikin.
Seuraavan kerran, tuolla kohdalla, aurinko näyttäytyy tammikuun puolenvälin paikkeilla;(
 
Tapaninpäivänä satoi vettä reippaasti, lumet hupenivat, puut muuttuivat kuin alastomiksi ja piha-alueet kaljamoiksi. Potkukelkan avulla piti pysytellä pystyssä. Hiekoitimme ja suolasimme tuon meille johtavan mäkitien, toivossa, että jouluvieraat pääsevät autolla pihaan saakka ja pääsivät. Olivatkin mieluisat vieraat, jos nyt omista voi sanoa, että vieraat.
 

Me emme ole blogissani esiintyneet kuvina, mutta nyt teen poikkeuksen. Tässä me Johanin kanssa olemme, myös hellittelyniminemme; maamaa ja papi, perheen nuorimman O 5v:n ikuistamana. Meidän piti istua malleina, että 'taiteilija' sai työskennellä rauhassa. Minulla on kudin sylissä, Sannille tunikamekko. Ja puikotkin saivat uudet nimet, ne ovat virkuttimet, sanoi tämä nuori luku- ja kirjoitustaitoinen taiteilija. Kyllä, hän osaa lukea, oppi kesällä, täytettyään toukokuussa viisi vuotta.
Kuvista meidät kyllä tunnistaa, aina papan Reinoja myöten.
 
Siis, hiljaisuudesta huolimatta, täällä kaikki hyvin.


11. joulukuuta 2013

11.12.13

Pareja vihitään erikoisena päivämääränä

Helsingissä, Varkaudessa ja Rovaniemellä on varauduttu normaalia vilkkaampaan vihkimispäivään keskiviikkona 11.12.13. Tällaista erikoista tilannetta jossa kaksilukuinen päivämäärä, kuukausi ja vuosi ovat peräkkäin numerojärjestyksessä ei tällä vuosisadalla enää koeta.

Vihkiminen 111213
                               Kuva: Touko Yrttimaa / Yle 


Muun muassa Helsingin Puotilan Kappelissa vihkimiset alkavat kello 12 ja pareja vihitään puolen tunnin välein klo 18 asti.
Varkauden pääkirkossa vietetään yhteistä vihkijuhlaa keskiviikkona kello 18. Samanaikaisesti vihitään neljä pariskuntaa.
Rovaniemen pääkirkossa pareja vihitään kello 15-19.
Jos haluaa tulla vihityksi erikoisena päivänä kirkkoon, mukaan pitää ottaa esteettömyystodistus ja henkilöpaperit. Pyyntö avioliiton esteiden tutkinnasta on ollut tehtävä viimeistään 2.12.

Teksti ja kuva lainattu Lapin Radion sivuilta.

9. joulukuuta 2013

Tuubihuivi jämälangoista

 
Onnistuu se näköjään näinkin. Paksuilla puikoilla, jämälankojen määrällä ei periaatteessa ole väliä, neulo sen verran  kun lankaa riittää, vaihda väriä. Mä neuloin tähän oikeaa, nurjaa, 2oikein 2nurin. Tästä tuli pirteä väriläiskä mustan toppikseni kanssa käytettäväksi, ja sain hävitettyä langanloppuja 230grammaa.

Tämän mitat noin 30x120.
Pakkohan niitä oli heti ainakin kaksi tehdä, kuinkas se olikaan: käsitöidentekijä on terve kun se tekee, mutta sairas kun ei osaa lopettaa.

Mitat ovat noin 30x130.
Tässä huivissa joustinta reunoissa-ei käperry reunoistaan.

8. joulukuuta 2013

Välineurheilua

Eikös ole ihania, pitänee tilata. Tilatkaa tekin, näitä myy Lankakauppa Titityy.
 
 
Hinta: 16,90 €
 
 

Neulojan sormus Knit or Die 17 mm
Hinta: 15,50 €
 
 
Täällä ollaan sairasteltu, soiteltiin kuopuksen kanssa keskiviikkona, heillä oli kaikilla vatsatauti, pojalla parastaikaa. Ja uskokaa tai älkää, se tarttui minuun;)
Olen nyt kärvistellyt kaksi päivää petinpohjalla (ja vessassa). Onneksi nyt alkaa helpottamaan.
 
Tästä oppineena laitan heille ennen soittoa sähköpostin, ja varmistan ettei ole mitään tarttuvaa, sitten voin soittaa. Sähköposti on luullakseni turvallinen;)

6. joulukuuta 2013

Rovaniemi 6.12.2013

 
Arktikum on nähtävyys Rovaniemellä, se on museo, tiedekeskus, kulttuurikohde sekä kokous- ja kongressitalo. Tässä se on tuo pitkä 'lasiputki'

ja tähän se päättyy.

Tässä vasemmalla Tiedekeskus Pilke
 
TIEDEKESKUS PILKE kertoo pohjoisten metsien kestävästä käytöstä kaikilla aisteilla. Tule näkemään, kuulemaan, haistamaan, maistamaan ja koskemaan!
Oikealla Arktikumin 'putki'.

Vielä virtaa...Kemijoki

eikä sekään  estä Safariyrittäjiä.

 Kelkka on kiertänyt sulan Kemijoessa.
 
Ravintolalaiva odottaa kesää... ja minä.

 
Euroopan metsäviikko näkyy ja kuuluu Rovaniemellä.
Euroopan Metsäviikkoja juhlitaan Rovaniemellä 9.–13.12.2013 Tapahtuma tuo paikalle kansainvälisiä vieraita, kokouksia ja seminaareja.
Lordin aukiolle on 'istutettu' 500 puuta ja kaksi toimivaa saunaa.

Kiinalaista jouluväkeä, ajan henkeen;(
 

Taitavat porotkin olla muualta kuin Suomesta, hinnasta 6,90e, päätellen.
 
 
Kävelin kaupungilla itsenäisyyspäivän kunniaksi kamera kaulassa, pari tuntia, ja tulin surulliseksi.
Meillä Rovaniemellä kun ei vaan osata!?!?!?
 
Turisteja liikkuu enemmän kuin paikallisia, ja tiedättekö mitä; kaupat ovat kiinni. Lordin aukiolla, eli ydinkeskustassa on kaksi kolme kojua joissa turisti voisi päästä rahoistaan, nimittäin jos haluaa ostaa Made in Hongkong-tuotteita.
Yhdellä rouvalla oli myynnissä kotimaisia tuotteita, juurikin Lapin talveen sopivia; pipoja, villasukkia, lovikkaita jne. Juttelin tovin hänen kanssaan, hän oli tyytyväinen myyntiinsä ja paikkaansa, sanoi myynnin ensiviikolla piristyvän. Ja uudelleen uudenvuoden tienoilla kun venäläiset tulevat: " niitä tulee Siperiasta asti ja niillä on paljon rahaa, ostavat erikoista ja kallista" sanoi tuo rouva. Myyntipaikka, pätkä kävelykadun reunaa, kuulemma maksaa 1400euroa, loppiaiseen saakka??? Ilmankos siellä ei ole myyjiä!
 
Rovaniemen kaupunkipäättäjien ja asiasta vastuussa olevien on pakko tehdä asialle jotakin ja pian, tai me menetämme maineemme hyvänä arktisena matkailukaupunkina.
  • kaupungin yleisilme täytyy siistiä ja luoda viihtyisämmäksi
  • kauppojen aukioloajat vapautettava
  • kävelykadun varteen ilmaisia/edullisia myyntipaikkoja, kojuja
  • tapahtumia ja  esityksiä joissa kerrotaan meidän upeasta luonnosta, puhtaista vesistä, jokamiehenoikeuksista jne. esim. screenit
  • hyödynnettävä Joulupukkia ja tonttuja
 
Tässäpä alkuun...


ps. Taidanpa pistää kopion  Lotvoselle;)

5. joulukuuta 2013

96. Itsenäisyyspäivä.

 

Hyvää Itsenäisyyspäivää!
 
 



"Suomen itsenäisyyspäivä on Suomen kansallispäivä, jota vietetään 6. joulukuuta 1917 tapahtuneen itsenäistymisen kunniaksi. Itsenäistä Suomea edelsi Suomen suuriruhtinaskunta, joka oli itsehallinnollinen osa Venäjän keisarikuntaa.

Suomen itsenäisyysjulistus päätettiin ja allekirjoitettiin 5. joulukuuta 1917 äänestyspäätöksellä, mutta julkistettiin ja annettiin tiedoksi vasta seuraavana päivänä, 6. joulukuuta 1917. Suomen itsenäisyyttä eivät olleet valmiita tunnustamaan ympärysvallat ensiksi sen takia, että niiden liittolaisina toimineet Venäjän valkoisten sotilashallitusten johtajat eivät hyväksyneet Venäjän jakamista itsenäisiksi valtioksi. Saksa ei voinut tunnustaa Suomen itsenäisyyttä ennen kuin Venäjän kapinahallitus oli sen tehnyt Brest-Litovskin rauhan-neuvotteluiden vuoksi.
 


Vasta tunnustetun Suomen ensimmäinen valtiolippu, alun perin Suomen autonomisen suuriruhtinaskunnan senaatin lippu, 5. tammikuuta – 28. toukokuuta 1918."
Lainaus Wikipediasta.


Itsenäisyyspäivänä muistetaan sotaveteraaneja, talvi- sekä jatkosotaa ja TV:ssä esitetään Tuntematon sotilas.
Kuitenkin Suomi itsenäistyi reilut kaksikymmentä vuotta ennen talvisotaa, silloin meillä oli veljessota, kansalaissota, vapaussota, kapina, vallankumous, sota jonka nimi riippuu kulloisestakin puhujasta ja hänen taustoistaan. Eihän kukaan ole sitä unohtanut?


"Sisällissota on Suomen historian ristiriitaisin tapahtuma, jonka vaikutukset suomalaisiin ja suomalaiseen yhteiskuntaan ovat olleet poikkeuksellisen pitkäkestoiset. Kansojen sisäisille valtataisteluille luonteenomaisesti sodan molemmat osapuolet syyllistyivät poliittiseen terroriin ja raakuuksiin. Sodan aikana ja sen jälkeen punaisia tai punaisiksi epäiltyjä vangittiin laajamittaisesti. Sisällissota vaati yhteensä noin 37 000 uhria. Heistä noin 75 prosenttia oli suomalaisia punaisia, joita menehtyi eniten vankileireillä sodan päätyttyä ja teloituksissa sodan aikana. Terrorissa surmattiin myös suomalaisia valkoisia ja Venäjän kansalaisia. Muut uhrit olivat lähinnä taisteluissa kaatuneita valkoisia sekä saksalaisia ja venäläisiä sotilaita.

Sisällissota syvensi Suomen kansan kahtiajakoa. Valkoinen Suomi katsoi yhteiskunnan huonoimman aineksen nousseen Venäjän tuella kapinaan laillista hallitusta vastaan, joten hävinneisiin punaisiin suhtauduttiin pitkälti kriminaaleina. Ensimmäisen maailmansodan lopputulos vahvisti kuitenkin maltillisten ja laaja-alaiseen kansalliseen ajatteluun suuntautuneiden väestöryhmien asemaa yhteiskunnassa. Tämä mahdollisti hitaan eheytymisen suomalaisten kesken" Wikipedia.
 

Arvostan suunnattomasti sotaveteraaneja ja heidän uhraustaan maamme hyväksi, en usko että ilman sitä meillä nyt olisi itsenäinen Suomi.
Mutta kun puhutaan Suomen itsenäisyydestä pitää muistaa se todellinen itsenäisyyspäivä, ja kunnioittaa myös niitä jotka silloisissa itsenäistymismylläköissä uhrasivat henkensä Suomen ja suomalaisten puolesta ja hyväksi. Silloin käyty sota, suuri askel itsenäistymisen tiellä, on yhä syvä arpi meissä suomalaisissa, kansallinen häpeänkin aihe - liian vähän ja liian varovasti käsitelty asia.



 

3. joulukuuta 2013

Siniristilippu

Otsikko on hiukan etuajassa ajatellen tulevaa Itsenäisyyspäivää. Tänään kuitenkin tapahtui jotakin outoa, pelottavaakin, liittyen otsikkoon.


Kävimme Johanin kanssa päivällä lähikaupassa, Ksellaisessa. Mulla on paha tapa heittää kolikko peliautomaattiin, Johan odottelee tyynesti sivummalla, hänellä ei ole tätä(kään) pahetta.

No, hän siis seisoi pipo päässä, kassi kädessä ja odotti, että saan upotettua sen kolikkoni hyväntekeväisyyteen, kun hänen eteensä pysähtyi suuri, vaaleatukkainen mies. Eikä mitenkään keskusteluetäisyydelle, vaan melkein rinnat vastakkain, mies oli suuri, yli kaksi metriä  arvioi Johan (itse 184cm.)
Siinä he sitten seisoivat kasvokkain, ottivat mittaa toisistaan, kumpikaan ei puhunut mitään. Tuo suuri mies katsoi Johania suoraan silmiin, ajan joka tuntui ikuisuudelta, sitten hän alkoi hypistelemään takkinsa ulkopuoleista taskua, sydämenpuoleista, käänteli, väänteli ja silitteli sieltä esiin taskun suuhun kiinnitetyn rintamerkin. Eikä mitä tahansa merkkiä vaan Suomipinssin, osoitti sitä sormellaan ja poistui.
Sanaakaan ei vaihdettu, mutta asia tuli selväksi. Tai ei oikeastaan, Johanhan on suomalainen, perisuomalainen, sanoisinko jopa isänmaallinen, eikä edes näytä maahanmuuttajalta.

Kun olin saanut hukattua sen kolikkoni läksimme ulos, tuon miehen, joka oli istahtanut ikkunan eteen penkille, seuratessa meitä tiiviisti katseellaan. Luulimme hänen tulevan perässämme ulos, mutta hän vain vaihtoikin istumapaikkaa jonkun miehen viereen-seuraava opetettava?

Mies oli joko piip, tai sitten piip, mutta pelottava. Olen kuullut, että tuolla suuressa maailmassa, mutta, että täällä Rovaniemellä;(


26. marraskuuta 2013

Tunnistusapua kaivataan.

 
Syy miksi hain noita 70-luvun satuhahmoja on se kun ostin Kontista verhot joiden kuvat ja värimaailma synnyttävät minussa muistikuvia - ovat kyllä niin haaleita etten saa kiinni.
 
Kontissa  verhoja kanssani ihaili, suunnilleen, oman tyttäreni (-70) ikäinen nainen. Hänen  mielestään verhojen kuva- ja värimaailman ovat jostakin 70-luvun tsekkiläisestä sadusta mutta hänkään ei muistanut sen tarkemmin.  
Myyräsaduista  ei nyt kuitenkaan  ole kyse. Myyrät ovat ihania, poikamme  M pyysi pienenä usein Johania että, laula isä taas sitä 'kyyläkiljaa'. Johan ei laulanut, eikä laula vieläkään, vaan luki, lapsella vain taisi olla sekaisin laulaminen ja lukeminen.
Jos pidät myyristä käy  Myyräkaupassa.
 
Mutta se kangas, tässä kuvia:




Värit ovat suunnilleen oikeat, pimeästä valokuvauspäivästä huolimatta.
Tuli rumat ajatukset mieleeni; ajattelin, että onkohan Isola kopioinut näitä kuvia, ainakin nuo puut voisin mieltää kyseisiin kankaisiin;(
 
 
Siis tunnistaako joku mistä sadusta? kyseinen kangas kertoo? Olen kiitollinen kaikista vinkeistä.

23. marraskuuta 2013

70-luvun satuhahmot

kirjoitapas tuo Googleen ja valitse kuvahaku, niin tulee  tämä - eikä yllätä yhtään. Siellä ne ministerit ovat sulassa sovussa Peppi Pitkätossun, Muumin ja Joulupukin kanssa;) Taitavat kaikki olla syntyneet 70-luvulla.
Tämä ei ole varsinainen poliittinen eikä yhteiskunnallinen kannanotto, en harrasta niitä muuten kuin Johanin kanssa keittiönpöydän ääressä.


 
 
jatkuu seuraavassa postauksessa.

22. marraskuuta 2013

Veistä haavaan.


             Korvasienikeittoa, lo-
             hi- ja porokeittoa,
             suolasiikaa, savutaimen-                                                         
             ta sekä palviporoa, kä-
             ristystä, hirvenpaistia ja                                                                    
             puolukoita, loistelohta,
             poronsatulaa, vasan kyl-
             jystä, puikulaperunaa,
             rieskaa ja meijerivoita.
             Kotikaljaa palanpaineek-
             si ja jälkiruoaksi leipä-
             juustoa sekä hilloja. Lo-
             puksi kuksakahvia. Ei
             sen kummempaa, mut-
             ta tiellä vain on pysytty.     

            
  Lainaus Rovaniemi-kuvateoksesta, teksti: Juhani Niska.

Kaikki hyvin 'Hörölässä'

 
Nämä Hörölä-kortit ovat mainioita, saavat minut suorastaan hyvälle tuulelle.
 
 
Original: Terho Peltoniemi
 
Tämän kortit lähetin ystäville Sastamalaan, eikä siihen tarvinnut paljon runoilla. Tästä tietävät, että meillä on kaikki hyvin.
 

20. marraskuuta 2013

Pakkaspäivä napapiirillä.

Nyt, kello 20.37, mittari näyttää -11astetta, aamulla oli -5, eli kiristyy. Yöksi ja huomiseksi on luvattu jopa -20. Talvi on tullut, lunta tosin vain kymmenkunta senttiä.
On odoteltu lunta, pääsisi hiihtämään. Toki Ounasvaaralla on ollut ensilumenlatu jo kuukaudenpäivät, mutta se on niin jäinen, että ei viitsi vielä mennä. Välillä kun on plussaa ja sataa vettä ja välillä pakastaa, niin kyllä sen tietää. Mutta onhan tässä vielä talvea jäljellä, hiihdellä.
 
Pakko oli kuvata, aurinko oli jo laskemassa ja värjäsi taivaanrannan sinipunaiseksi.

Tässä toinen Rovaniemen maamerkki, Jätkänkynttiläsilta, kuvattuna meidän keittiön ikkunasta. Se toinenhan on tietenkin Ounasvaara.

18. marraskuuta 2013

Opi kädentaitoja verkossa.

Taito Lappi järjesti Lumivalokuusi-kurssin verkossa, pitihän siihen(kin) osallistua. Kurssi on parastaikaa menossa jatkuen 22.12 saakka. Olenpas minä nopea, nyt jo valmis;)


Tässä tulos, kuusessa on 40 led-valoa ja se on noin 35cm. korkea.
 
 
Tuo räsyvirkkaus, jolla työ toteutettiin, ei ollut ennestään tuttu. Toisena lankana oleva Brasil-hapsulanka, on aika liukas ja toi haasteen työhön, toisena lankana on norjalainen Unni-lanka. Niillä sitten räsyvirkattiin, pohjana verkko ja 12numeron puikon päälle nosteltiin virkkuukoukulla lankalenkkejä. Niitä ei sidottu mitenkään kiinni työhön, jos vahingossa osui alapuolella siihen hapsulankaan saattoi, ja niin tekikin, purkautua koko rivi. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Lumivalokuusi on valmis ja kaunis. Kiitos siitä ohjaaja Merjalle!

17. marraskuuta 2013

Kun on kaksi pimeää vastakkain.

 
Ruokaa laittaessa, klo 15.33, katse osui outoon valoilmiöön, ufon luulin taivaalla leijailevan. Katsoin ja katsoin, valo pilkisti oudosti pilvien raosta. Ei se voi olla aurinko tähän aikaan, ja  tuolla pohjoisen suunnalla. Kuu, sanoi Johan.
 
 
 

Kello 15.40 se näytti tälle, ja olikin kuu.
 
Tämä on se vuodenaika, varsinkin jos on pilvinen päivä, jolloin päivä ei paljoa valkene. Tänään päivän pituus on 5 tuntia 22 minuuttia. Siitä se lyhenee, puolet vielä, alkaakseen jälleen hurjalla vauhdilla tuossa joulun maissa pitenemään.
Nuorempana nämä syksyn pimeät tuntuivat ikäviltä, mutta iän myötä sitä on näihinkin oppinut. Se mikä nyt tuntuu kurjalta on tammi- ja helmikuu kovine pakkasineen, kun ei oikein voi mitään tehdä.
Se olis sopiva aika pyrähtää, kuten muuttolinnut syksyllä, johonkin lämpimään;)
 
Eino-myrsky ei tullut meille. Aamuisella kävelylenkillä tuuli tuntui jonkin verran, mutta se pyöri niin sopivasti, että kerrankin, oli koko matkan myötätuuli.

9. marraskuuta 2013

Blogitutut ja -ystävät.

Blogituttu, blogiystävä, sanat vilahtelevat nykyään aika tiuhaan kun keskustelee ihmisten kanssa.
Meillä kaikilla bloggareilla on lukuisia kontakteja muihin bloggareihin, ja useimmiten vain blogien välityksellä, harvoin ja harvoja tapaa kasvokkain.

Mitä blogeista haetaan ja mikä jonkun blogissa koukuttaa, onko asiasta tehty väitöstutkimusta?
Samat mielenkiinnon kohteet kuten käsityöt, matkailu, ruoka, muoti, perhe jne. löytävät omat lukijansa. Sitten on meitä joita esim. entinen tai nykyinen  kotiseutu ja tapahtumat siellä, vaikkakin jonkun blogin välityksellä, kiinnostavat. Asiat ja tapahtumat joihin on helppo samaistua, vertaistuki, ovat myös tärkeitä. Myös jonkinasteinen 'tirkistely' kuuluu blogimaailmaan.

Blogissa esiinnytään usein oikeina ihmisinä, omalla nimellä ja kuvalla. Myös perhe ja lapset päätyvät usein 'julkisuuteen'. Jotkut esiintyvät  'anonyymeiä' lapset ja tututkin vain kirjaimina, kuvista puhumattakaan. Molemmat tavat ovat omia valintoja, ja mielestäni asiasta päättää bloggari.

Tietoturva ja väärinkäytökset ovatkin sitten jo aivan oma maailmansa, jokainen harkitkoon itse mitä ja miten julkaisee.

Myös kommentointi on varsin kirjavaa, sitä joko on tai sitten ei. Monet sanovat kommentoinnin olevan tärkeää koska se innostaa bloggaria uusiin teksteihin ja päivityksiin. Täällä kommentteja on vähän, mutta olen kiitollinen joka ainoasta  kommentista, KIITOS niistä. Olen kuitenkin aloittanut blogin pitämisen vaiheessa kun muutimme toisen kerran Viroon, ja silloin ajattelin sen olevan hyvä päiväkirja, ja niin se on ollutkin. Olen myös tietoisesti valinnut linjan jossa myöskään perheeni ei esiinny nimillä ja kuvilla. Se on varmasti ollut hiukan 'etäinen' linja tässä valtavassa 'blogiperheessä'.

Sivuilla kävijöitä on kuitenkin uskomattomat määrät, täälläkin hetkellä vajaa 12000kävijää/kk. Maita on 66, kaikki mantereet ovat edustettuina. Ei huonosti nimettömältä päiväkirjalta.

Joidenkin blogituttujen kanssa on ollut puhetta 'blogitapaamisesta' ja sen uskon vielä toteutuvan, tavalla tai toisella, paikassa tai toisessa.

Viime päivinä olen ollut surullinen. Surullinen blogituttujeni suunnattoman suuresta surusta.
Olen seurannut heidän elämäänsä ja sen eri vaiheita vuodesta 2008. Asuimme silloin Tallinnassa ja etsin blogia josta saisin sitä ns. vertaistukea, ja silloin löysin heidät.
Viidessä vuodessa sitä muodostaa mielessään kuvan ihmisistä joita seuraa tiiviisti blogin välityksellä, heistä tulee tuttuja, blogituttuja jopa -ystäviä. Vaikka hekin esiintyivät kirjaimina ja kasvokuvia heistä ei ollut koskaan.
He päivittivät blogiaan ahkerasti, ja elämässä oli tapahtumia ja rohkeita ratkaisuja, enemmän kuin monella tavallisella tallaajalla.
Blogi hiljeni vajaa vuosi sitten, päivityksiä tuli mutta verkkaan. Lapsiperheen arkea, ruuhkavuodet, muistan ajatelleeni, kun uutta postausta ei tullutkaan.

Viime sunnuntaina, kun poikkesin tutulle sivulle, näin siellä surullisen postauksen. Jo otsikko kertoi, että kaikki ei ole oikein.
Luin sivua ja kyyneleet nousivat silmiini, järkytyin; perheen isä, aviomies ja kahden alle kouluikäisen lapsen isä oli menehtynyt, vajaassa vuodessa, vaikeaan sairauteen.

Järkytyksen jälkeen tuli haikeus, ja sitten tyhjyys, perheen äiti lopetti blogin, sitä  ei enää ole.



Mutta elämä jatkuu, ja minulla on monia, monia ihania blogituttuja ja -ystäviä!
 
 
 
ps. blogeilla on suurempi ja kauaskantoisempi vaikutus elämässä kuin me vielä ehkä edes ymmärrämme.
 
 


Puuseppää aina tarvitaan...


Johanilla myös on valmiina upea työhuone, jossa hänen on tarkoitus toteuttaa puusepäntaitojaan. Leivän pöytään hän on kyllä tuonut 'puuta kovemmalta' alalta. Hänen suvussaan on kuitenkin ollut ja on edelleen myös puualan taitajia. "Meillä Johanin kanssa on puusepän viat, mutta ei taitoja" sanoi Markku veli aikoinaan.
Mutta voipi olla kyllä taitojakin, katsokaa nyt tuota mustaa 'pohjalaismallista' tuolia, Johan on tehnyt sen kansakoulun kuudennella luokalla. Se on kaunis ja siinä on kivasti ajanpatinaa, hyvin ja varmasti se on mukanamme kulkenut. Samanlaisia on ymmärtääkseni suunnitteilla;)

 
Tuoli sopii pariksi Johanin, kauan sitten, 50-vuotislahjaksi saamalle shakkipöydälle.

 
Pöytä on aikanaan löytynyt  täältä,  ja on ahkerassa käytössä. Pöytä on 1900-luvun alusta, puunauloilla kasattu. Kaikki ajanpatina on tallella.
 
Shakkilaudan pöytään, piimällä, vanhan mallin mukaan, maalasi Villähteellä antiikkiliikettä pitänyt pirtsakka nainen, jonka nimen olen autuaasti unohtanut, eikä liikettäkään ole enää ollut vuosiin. Napulat, jotka ovat luuta, on keskimmäinen + vaimo  tuoneet Unkarista, taisi olla se formulareissu, Hungaroring...
 
 
 
 
ps. sainpahan vielä uudestan esille noita kirpparilöytöjäni;)


8. marraskuuta 2013

Loiste kranssi...

 
...Taito Shopin tapaan.
 
Teimme Käsityökahvilan porukan kanssa näitä, tai siis aloittelimme ja jokainen jatkoi kotonaan, tämä on kuitenkin aika työläs ja käsiin käypä homma. Hyvä ohje asiaan on täällä .
Materiaalit maksoivat noin 40e/kranssi.
 
 
Kranssi on suuri, hapsuineen noin 40cm, ja kaunis. 40 lediä palavat yötä päivää, ja ovat palaneet jo viikon verran. Kohta joku tekstaa Lapparin tekstareihin että:  voi, voi kun ihmiset polttavat jouluvaloja jo näin aikaisin;( 
 
 
Nyt kaikki mukaan uudelle Taito Lapin verkkokurssille, 40ensimmäistä pääsee mukaan,
joten hop, hop.
 
 
 


7. marraskuuta 2013

Ristipistoja Loftetin malliin.

 
LOFTET
 Ihanien tavaroiden kauppa
Affären med de vackra sakerna
 
Rådhusgatan 28 Raastuvankatu
Vasa 65100 Vaasa Finland
tel./puh. (06) 3185 300
 
 
Näyttää vanhalta, ei välttämättä ole. Hinta 3e.
 
Nettisivut täällä, lainaus sivuilta:
Loftet Oy on yhdistyksen omistama yhtiö, joka hoitaa talon liiketoimintaa
Loftet Oy vastaa talon käsi- ja taideteollisuusmyymälän Taito Shop Loftetin ja ravintola Konsulinnan kahvihuoneen toiminnasta.
Myymälä on perinteikäs, se on perustettu jo yli kolmekymmentä vuotta sitten. Perinteiden lisäksi Loftet on halunnut pysyä tiukasti mukana kaupan kehityksessaä. Vuonna 2000 Loftet oli mukana perustamassa valtakunnallista käsityötä myyvää Taito Shop -ketjua. Ketju perustettiin parantamaan käsityön kilpailukykyä ja näkyvyyttä. Ketjussa on tällä hetkellä 26 myymälää ja se on merkittävä suomalaisen käsityön jälleenmyyjä. Loftet muuttui Taito Shop Loftetiksi vuonna 2002 Käsityön talon avajaisten yhteydessä. Loftet Oy on tänään yksi Taito Shop -ketjun omistajista.
 
Pakkauksessa tallella kaikki materiaalit jopa neula. Joku oli aloittanut työn, pari riviä keltaista pohjaväriä, ja muutama pisto mustaa. Tekijällä ei ole ollut harmainta hajuakaan ristipistoista, siis ne purkuun.
 
Minä, ehkä, teen tämän valmiiksi, tai sitte T tekee. Oikeastaan on ihan pakko tehdä välillä muutakin kuin ommella ja kutoa;(
 


6. marraskuuta 2013

Ruusunsuloista charmia...

Suomen Trikoo Oy Ab
Tampere, Pyynikintie 25
 



 
Yritin mielessäni ajoittaa tämän löytöni (4e), veikkailin jotakin 60-70-lukua. Sitten löysin Iijokiseutulehden vuodelta 1969,  joten mainoksesta päätellen ajoitus menikin aika nappiin. Jotakin tuttua noissa pakkauksen ruusuissa on.
 
Kuka näitä silloin käytti, äitini ent. maatalon emäntä, ei käyttänyt, hän käytti niitä vaaleanpunaisia puuvillaisia paitoja ja punttipöksyjä. Minä, alle kaksikymppinen, en käyttänyt. Olivatko nämä kaupunkilaisrouvien alusasuja?
Ihania kuitenkin ovat olleet, ja mitkä värit. Tämäkin pakkauksessa oleva käyttämätön yksilö on, kuvan väristä poiketen, upea vedenvihreä alusasu, aluspaita pitseillä ja alushousut.

 
 
Laatikossa mukana pesuohje

ja takuulomake.
 
Eivät tule käyttöön!