Pohjoistuuli puhaltaa.

Muistan alakoulun lukukirjasta sadun kun aurinko ja tuuli kisasivat siitä, kumpi saa ihmisen riisumaan turkkinsa. Tuuli puhkui ja riuhtoi - ihminen kääri turkin entistä tiukemmin ympärilleen, aurinko, vuorollaan, vain suloisesti porotti - eikä aikaakaan kun ihmisen oli pakko riisua turkkinsa.
Voittaja ei jäänyt epäselväksi.
Muistatteko, noissa saduissa oli aina OPETUS. Tämän sadun opetus oli tietenkin se, että hyvä ja hyvällä voittaa.
Satu tuli mieleeni kun pistelin ulkona syysaskareissa ja valokuuvaamassa. Pipo vaan syvemmälle päähän ja takki tiukasti kiinni. Täällä on mieletön pohjoistuuli, mittari näyttää +1, mutta tuntuu ihan toiselta. Kyllä taas tuli mieleen, että tarkeneeko sitä ihminen talven, kun nyt jo on näin kylmä.
Tarttiskohan ottaa oppia muuttolinnuista...ja palaa keväisin.

Nää piti kuvata todistukseksi siitä, että on täällä tehty muutakin kuin rakennettu. Nämä ovat aikuisten töppösiä. Huomatkaa meillä on maa valkoisena, ei sitä lunta paljon ole, mutta sen verran, että nurmikko peittyy.

 

Tämä kuva on elokuulta, nyt talli/katos/työhuoneet ovat jo melkein valmiit. Eilen kannoimme minun  käsityöromppeitani työhuoneeseeni, niistä kuvia tuonnempana.

 

Ja tässä hahtuvalankojeni värivalikoima.

 

 

Olen lähdössä marraskuun alussa Luulajaan Käsityömessuille, jos en sairastu;) Rovaniemeltä lähtee linja-auto aamulla 8.30 ja palaa illalla noin 21.00, ei paha. Ja talven kovimpien pakkasten aikoihin tietenkin matka Jokkmokkiin häämöttää.



Niitä odotellessa 'kutivirkuttimet' (O 5v.) kilkattaa, ja hahtuvat saavat kyytiä.