Marja-ahneus

Eräänä aamuna ollessani tavanomaisella sauvakävelylenkilläni, näin metsässä lähellä polkua hermostuneesti kirmailevan vanhemman (minua vanhemman) naiseen, joka säntäili sinne tänne marjaämpärinsä kanssa ja yhtäkkiä tupsahti eteeni lenkkipolulle. Kysymykseeni marjojen löytämisestä hän mutisi jotakin risukkoisesta maastosta ja sanoi menevänsä toiseen suuntaan, josko siellä.
Toistin kysymykseni."löytyykö marjoja?" johon hän alkoikin vuolaasti selittää poimineensa jo seitsemän ämpärillistä mustikoita, Salonsaaresta.
Samaan aikaan polulla lähestyi toinen nainen parin litran tupperipurkki kädessään, piirasmarjoja hakemaan. Ja silloinkos tuo ensimmäinen mamma hyppäsi metsän kätköön, lie siellä ollut hyvä marjapaikka ja ettei vaan toinen ehdi ennen.
Voi,voi luulisi seitsemän ämpärillistä mustikoita riittävän, vaan ei. Hän ei maininnut, joten en voi tietää onko hän antanut tai myynyt marjoja, mutta kiire hänelle metsään tuli kun näki toisen poimijan lähetyvän.

Ei silti, mielestäni on hyvä, että marjoja kerätään, kerää sitten kuka kerää, kuitenkin niitä jää suurin osa metsiin.
Onkin hyvä kun marjayrittäjät tuovat poimijoita esim. Thaimaasta, kunhan vain järjestävät kunnon olot ja palkkauksen heille.
Minäkin kerään, pakastimet pullolleen. Niitä sitten pitkin talvea syödään, etupäässä sellaisenaan esim. jogurtin kera ja hyviä ovat.

Mustikoita ja raakoja puolukoita

 Ihania vadelmia