Tänään tie vei meidät
Võrun kaupunkiin, (
võroksi Võro,
saks. Werro) joka
on
Võrumaan pääkaupunki
Viron
kaakkoisosassa. Se sijaitsee
Tamulajärven
rannalla.
Kaupungissa on 14 311 asukasta
(vuonna 2011), ja sen pinta-ala on 13,24 kilometriä.
Kaupungin perusti Riian kenraalikuvernööri
Venäjän keisarinnan Katariina II:n toivomuksesta 21. elokuuta 1784
entisen Võrun kartanon paikalle.
Kaupungin
varhaisilta vuosilta on säilynyt säännöllinen ruutukaava,
puurakennuksia ja kaksi Katariinalle omistettua kirkkoa: luterilainen kirkko
vuodelta 1793 ja ortodoksinen kirkko vuodelta 1804. Viron kansalliseepoksen Kalevipoegin
kirjoittaja Friedrich Reinhold Kreutzwald asui
kaupungissa vuosina 1833–1877 toimien kaupunginlääkärinä. Nykyään kaupungissa
on hänelle omistettu museo ja patsas.
Võru on historiansa aikana ollut myös
tärkeä koulukaupunki. Se yhdistettiin rautateillä Riikaan ja Pihkovaan
vuonna 1889.
Vuodesta 1995 Võrussa on toiminut valtiollinen tutkimus- ja
kehityslaitos
Võron instituutti, jonka tavoitteena on
võron kielen
ja kulttuurin kehittäminen ja tutkiminen.
Kuvat Jürikadulta, joka on eräs pääkatu, kertokoot puolestaan.
Matka Võruun taittui huonossa kelissä, oli satanut kymmenkunta senttiä lunta, ja tiellä oli paksu loskakerros. Ajelin rauhaisaan tahtiin, aikomuksenani pysyä tiellä, ja päästä perille. Se ei näille kimiräikkösille kelvannut, ohi oli päästävä hinnalla ja paikalla millä hyvänsä. Eräskin musta bemari ohitti meidät loivassa ylämäen kaarteessa, ja kuinka ollakkaan, vastaan tuli auto, ja keskitiellä oli tuo paksu loska. No, siitä selvittiin, vastaantulija luultavasti painoi jarrua, ohittaja kaasua ja minä sain loskat 'silmilleni'.
Viisi kilometriä myöhemmin tien laidassa oli pysähtyneenä rekka ja vastaantulevien puolella tien reunassa pari autoa, metsässä tien laidassa katkenneiden puiden varjossa tuo samainen musta bemari katollaan, nokka tulosuuntaan, valot paloivat autossa vielä. Jäljistä päätellen oli ohittanut rekkaa, kuitenkin siinä onnistumatta. Jatkoimme pysähtymättä matkaa, vastaan tuli paloauto ja myöhemmin ambulanssi, jonka tarpeesta ei ole tietoa.
Tässä maassa on tapana esim. kolareista uutisoidessa mainita ikä, etunimi ja auton merkki. Esimerkiksi näin: 24 vuotias Sergei ajoi mustalla BMW:llä ja 54 vuotias Kaido valkoisella Ford Mondeolla.
Ei ole ihan selvinnyt, mutta olisiko tarkoitus häväistyksen voimalla opettaa. Olihan Suomessakin ennenvanhaan kirkonmäellä käytössä jalkapuut, johon rikolliset laitettiin kaiken kansan nähtäville, oliko tuosta hyötyä, en tiedä.