Talvitaidetta.

Viikko kotona on vierähtänyt nopeasti - totutellessa paluumuuttajan arkeen. Päällimmäinen tunne on kuitenkin helpotus, se 'keikka' on nyt ohi, nyt ollaan kotona ja pysytään ja nautitaan. Suomi on hyvä maa asua, ihmiset ovat pääosin rehellisiä ja ystävällisiä, maa on turvallinen ja ruoka on hyvää, mitä sitä ihminen voi muuta toivoa. Tähän kun vielä lisää Lapin luonnonkauneuden, elämä hipoo lähes täydellisyyttä.

Katsokaa vaikka.

Kävimme metsässä hiihtämässä, pitkillä, leveillä, huonosti hallittavilla Ruotsin armeijan ylijäämäsuksilla. Raskasta, mutta, ah, niin nautinnollista. Johan edellä latua tehden, minä kamerani kanssa perässä. Mukana selässä keikkui eväsreppu, sisältönään tuoretta pullaa ja kaakaota johon olin lorauttanut sekaan tujauksen viskiä - hyvää.

Kuvassa ihailemme 'karhun pesää', hengitysilma-aukko oikealla. Sieltä se otso keväällä kömpii ulos, muka pelottelemaan meitä. Karhuja täällä onkin tavattu, me ja muut, susista puhumattakaan.

Näissä sitä 'talvitaidetta'?

Mökillä sauna on lämmennyt joka päivä, se on eräs niistä suurista elämän nautinnoista, rauhaisaa saunomista ajan kanssa, kellon ajasta riippumatta, silloin kun siltä tuntuu. Päiväunet villahuovan alla ovat arkipäivän ylellisyyttä, käytössä myös sunnuntaisin.

Pellolla oli myyrä joutunut parempiin suihin, luultavasti Lapinpöllö oli napannut myyrän ja jättänyt hangelle kauniin siiven iskun. Metsojen soidinkin on jo alkanut, kertoi naapuri, siis kevättä ilmassa.

On nautittu kuutamosta ja mahtavista revontulista. Perjantai-iltana leiskuivat mahtavat Taivaan tulet, ne loimusivat ristiin rastiin yli koko taivaan kannen. Väreinä vihreän lisäksi punainen, violetti ja keltainen. Pakko sanoa, etten ole eläissäni nähnyt mitään yhtä vaikuttavaa, suorastaan taianomaista.

Kyl maar kotona on hyvä olla!

Kotona Lapissa.

Onnistuin kuvaamaan revontulet, parempiakin kuvia niistä olen nähnyt, vaan olenkin noviisi.

Öisin pakkasta parikymmentä astetta, päivällä vain noin - 5 astetta. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, suoraan sydämeen, kyllä kotona on hyvä olla.

Liiterin ovi käy ahkerasti.

Ensimmäiset muuttolinnut ovat saapuneet, niin myös me.

Lintuharrastajan vuodenkierto sivusto kertoo:

HELMIKUU

Ensimmäiset muuttolintuyksilöt saapuvat maahamme leutona talvena jo helmikuussa: Näitä ovat mm. harmaalokki (usein ensimmäinen saapuja rannikkoseuduilla), merilokki, pulmunen ja mustavaris. Kevään ensimmäiset muuttolinnut ovat ns. säämuuttajia, jotka muuttavat kevätsään edetessä pohjoista kohti. Muuttolintujen pääjoukot saapuvat maahamme vasta huhti-toukokuussa.
 
Muuttolintujen keskimääräiset ensihavainnot etelärannikolla helmikuussa:
4Vko 4: harmaalokki, merilokki, mustavaris, pulmunen

Syksyllä päätimme, että palaamme 'muuttolintujen myötä', ja nyt on sen aika. Tämän postauksen ilmestyessä olemme jo Suomessa:). Matka pohjoiseen kestää kuitenkin jonkun päivän, sillä pysähdymme muutamalle 'levähdys- ja ruokintapaikalle', kuten asiaan kuuluu.

Ihana on palata kotiin. Koti-ikävä oli välillä niin kova, että sattui, tiedättehän?
Vaikka emme ole syntyperäisiä lappilaisia voimme allekirjoittaa kuulemamme: " mies voi lähteä Lapista, mutta Lappi ei miehestä." Uskokaa tai älkää, niin se vain on - me palaamme kotiin.

Ulkoilemaan...

Eikö ole sievä kelkka, näitä näkee täällä Virossa. Jos sopisi kyytiin, ostaisin kotiin, mutta ei.

Näillä ja/tai näillä.

Lomat on loppu.

Johan on palannut sorvin ääreen, hiukan haikeilla mielin, mutta tyytyväisenä lomaansa kotona Lapissa.
Jos ei ennen, niin pääsiäisenä taas kotilomalle, ja suuri paluunhetkihän koittaa keväällä muuttolintujen myötä.
Minä jäin vielä kotiin, asioita nääs. Mutta lennän vielä tammikuun aikana Tartton kotiin.

Yöjuna kiidätti Johanin nukkuen  (hyväuninen) poikki Suomen, sieltä tupatentäysi laiva Tallinnaan. Jatko olikin ollut karmaisevaa, kelin vuoksi. Lunta ja lörtsiä oli tullut vaakasuoraan kovan tuulen kanssa, siihen kun ynnätään Tallinna - Tartto syväurainen maantie, suuri autojen määrä ja kaiken huipuksi käsittämättömän järjetön ajotapa kohelluksineen ja hirvittävine ohituksineen, urakka omalla autolla Tarttoon oli ollut raskas. Autoja väistyi oikealle ja vasemmalle, mutta Johan jatkoi vakaasti, kuten hänen tapoihinsa kuuluu, suoraan kohti päämääräänsä. Ja tuli ehjänä perille!

Yöjunalla.



Taksilla.

Laivalla.

"Uudenkarhealla" Audilla.

Kotona.

Kymmenen virran maa

Maa ponteva Pohjolan äärillä on,
Se on entistaistojen tanner;
Niin rohkea, reima ja horjumaton,
Se on muistojen mainio manner.
Tämä maa minun mieltäni innostaa,
Se on Kymmenen virran maa!

Siellä Tellervo metsissä tanhuta voi,
Veden Ahti kannelta soittaa,
Mesipillit Metsolan siellä soi
Ja luonto ihmisen. voittaa.
Se luomistuoreena uhkuaa
Tämä Kymmenen virran maa!

Revontulta sen talvinen taivas luo,
kun pakkanen parhaana räiskää,
ja tunturilaaksojen vuolas vuo,
se kallioseinihin läiskää.
Niin mieltäni nostaa ja juhlistaa
tämä Kymmenen virran maa!

Porot palkivat siellä laitumillaan
Tuhatpäisinä laumoina vielä.
Ja aarniohongat muistelojaan
Ne kertovat sulle siellä.
Se muinaisaikoja muistuttaa,
Tämä Kymmenen virran maa!

Kemi, Tornio, Ounas, Oulu ja Ii,
Olen nähnyt uomanne aavat.
Ja mieleni laajeten lainehtii
Ja suoneni tarmoa saavat.
Jokes uljahat syäntäni suurentaa,
Oi Kymmenen virran maa!

Olen nähnyt koskenne vaahdokkaat
Ja niiden pauhuja kuullut,
Ja kulkenut autiot tunturimaat
Ja Hiisiä nähneeni luullut.
Niin synkästi sieluni soinnuttaa
Tämä Kymmenen virran maa!

Kesäaurinkos kanssa ma valvonut oon
Ja viettänyt yötöntä yötä,
Ja vaipuen vienohon haaveiluun
Vain katsonut Luojan työtä.
En tenhoas tuota voi unhottaa,
Oi Kymmenen virran maa!

 Olen nähnyt tuon suvisen sulosään,
Jona päivyt hehkuen päilyy:
Miten tuokio tuottavi viljahan päät,
Miten korret korkeina häilyy.
Suves ihmeet mieleni suosittaa,
Oi Kymmenen virran maa!

Olen nähnyt uljahat poikasi nuo,
Miten laskussa kuohuvan kosken
Jalo urheus heihin tarmoa tuo,
Miten hehkeäks luopi se posken.
Näkö moinen riutani riemastaa,
Oi Kymmenen virran maa!

 Sivakoillaan vauhdilla tuulispään
Olen nähnyt tyttäres norjat,
Alas kiitävän vierua tunturijään
Kuni ilman impyet sorjat.
Tuo ilmiö mun lumouksiin saa,
Oi Kymmenen virran maa!

 Olen kuullut kun kansan huulilta soi
Uroaikojen muistelot siellä,
Ja laulut ja loitsut kuinka ne voi
Sen intoa viehtää vielä.
Tämä mielenvoima mun virvoittaa,
Oi Kymmenen virran maa!

Olet voiman ja vilppauden kotimaa –
Tätä kannat kaksoisleimaa.
Se mieleni toivoja toinnuttaa,
Se antavi intoa reimaa.
Oi loistaos loitos aikojen taa,
Tulevaisten toivojen maa!

Säv. Oskar Merikanto
San. A.V. Forsman

Kotona

Kylläpä on ihana olla kotona, ei sitä "maailmalla" muistanutkaan kuinka hyvä paikka se koti vaan on. Villasukat jalkaan ja hiljalleen hipsutellen kotiaskareita, ettei tunnelma vaan särkyisi, puhuakin pitää melkein kuiskaamalla, nautimme joka sekunnista kotona.

Työ ja Tartto ovat kiellettyjä puheen aiheita.

Jouluruuat haettiin läheisestä K-kaupasta, sisäfilettä, graavia lohta, turkkilaista jogurttia, riisipuuro- ja sekahedelmäsoppatarpeet, joulutorttutaikina, hedelmiä ja salaattiaineet, siinä se. Ruokajuomaksi punaviiniä, ja jälkiruuaksi vihreitä kuulia. Saunajuomaksi tölkki olutta per nuppi ja näillä meille syntyi täydellinen joulu.
Kiitos miniän, kynttilöitä meillä oli valmiiksi, niitä riitti joka ikkunalle ja pöydälle, tuomaan joulutunnelmaa ja ennen kaikkea jouluvaloa ja tuoksua.

Joulupäiväkävelyllä ja -kahvilla kävimme keskustassa. Turisteja oli liikkeellä,  jotkut kaupat ja joulukojut olivat avanneet ovensa. Pakkasta -2 astetta, tuuli pakotti vetämään huivin reilusti kasvoille.

Kemijoki on auki, ei näkynyt turisteja jäällä, jota oli hiukan joen reunoilla. Se on kumma kun ihmiset menevät aivan sulan reunaan vaikka jäätä on tuskin nimeksikään. Kyllä joka vuosi on tilanteita kun tämänkin sillan alta joudutaan pelastamaan ihmisiä. Joskus on lehdessä ollut huimia kuviakin kun joku kävelee aivan sulan reunalla, ja Kemijoessa on vielä tosi kova virtaus

 Tässä kuvaa Lordin aukiolta, kaunis kallellaan oleva joulukuusi ja takana myyntikojuja.

Tämä, hiukan haikean näköinen tonttu, toivottelee ohikulkijoille

Hyvää Joulua!

Jouluksi kotiin!

Tämän postauksen myötä haluan toivottaa kaikille lukijoillleni

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Rovaniemellä on talvi.