Kirpputorilta mökin ikkunaan.

Muistatte varmaan kun Tartossa asuessamme hehkutin kirpputorilöytöjäni, merkattu pöytäliina

20 senttiä ja silleen.

Nyt niistä on ommeltu pitsisomisteisia kappoja mökin ikkunoihin, mielestäni ovat sieviä, ja ennen kaikkea käytössä.

Hiukan lisäksi valkoista lakanakangasta, pitsi reunaan ja tankoon, se on siinä.

Tässä on ommeltuna kirpparilta ostetusta valkoisesta pellavaliinasta pari pitsisomisteista koristetyynynpäälistä. Verhona on suomalaiselta kirpparilta ostettu pitsiverho (Latvialaista tuotantoa). Etsin juuri tuollaista paksumpaa ryhtinsä pitävää pitsiverhokangasta, mutta niitä ei kangaskaupoista löytynyt, vaan onneksi on kirpputorit. Hinta 5 euroa ei päätä huimaa.

Tämän verhon ompelin äidin vanhasta pöytäliinasta. Ostoliina on, eikä kovin vanha, vaan kaunis on sekin.

Näin nämäkin ihanuudet ovat nyt arvoisessaan käytössä - nähtävillä, eivätkä kaapin kätköissä.



Käsitöitä ja kirpparilöytöjä.

Nyt olen hurahtanut näihin Annis-huiveihin. Neljä on tehtynä ja viides puikoilla. Ohje on helppo, mukava neuloa. Tosin nuo nypyt meinasivat olla haaste, mutta löysin siihenkin ohjeen, You Tubesta. Helpotti huomattavasti nyppyjen tekoa, ja huivi huivilta harjoitus tekee mestarin?
Kahdessa ensimmäisessä huivissa lankana Aade Lõngin 100% Artistic-lanka. Käytin sen ennen pingotusta huuhteluainekylvyssä, pehmeni jonkin verran, mutta on edelleen hiukan karhea. Seuraavat sata prosenttista merinoa, ovat pehmeitä eivätkä taatusti kutia.

Tämä yksilö meni jo maailmalle, saaja käyttää huivia korkeakauluksisten puseroiden kanssa.

Tämä pyyheliinapeitto, jo toinen löytö tätä lajia, kirpparilta. Nyt vain täytyy hankkia pari pyyheliinanaulakkoa, että saa ripustettua nämä käyttöön, pyyhkeitähän näihin onkin;)

Tämäkin nimikoitu tyynyliina , kuten arvaatte, kirpparilta. Tuskinpa EL, joka luultavasti itse on tämän merkannut, arvasi tämän tyynyliinan päätyvän Lappiin. Sinne se kuitenkin nyt matkaa, ja saa arvoisensa kohtelun.

Näitä ei voinut jättää, vaan...

oli pakko ostaa. Katsokaa mitä aarteita olen löytänyt taas, (aarteita, jos tykkää), ja minä tykkään. Hintakaan, 0.20€/kpl, ei päätä huimannut. Pesukoneeseen 90asteeseen, kuivatus ja silitys.

Noita valkoisia pellavpyyhkeitä (koko noin 60x80) on viisi erilaista, raidallisia nimikoituja on kuusi erilaista. Ja sokerina pohjalla kaksi merkattua, pientä pyöreää liinaa. Päällimmäisessä on käsinvirkattu pitsi, ja se on virkattu suoraan liinan reunaan. Toisessa liinassa on brodyyri, sen aion ratkoa pois ja laittaa tilalle pelavapitsin.
Nuo siniset pääskyset muistuttavat meidän paluustamme kotiin:"muuttolintujen myötä".

...ja pellavakuorma kasvaa;)

Täiturg

Kirpputorilla
Täytynee taas esitellä ostokset, 1.40€ ne maksoivat. Merkattu leivinliina, merkattu pikkuliina, kaksi nimikoitua pellavapyyhettä, joissa käsin ommellut päärmeet.
Pesu 90asteessa, silitys ja pääsevät käyttöön.

Maitokauppa.

Tässä on meidän lähiostoskeskus. Ihan hyvä ruokakauppa, kukkakauppa,optikkoliike, kelloseppä, suutari, solarium ja niin edelleen. Ai niin, ja kirpputori, täältä pelastin nämä. Tänne on muutama sata metriä matkaa ja täällä käyn silloin tällöin. 'Suuremmat' ostokset käydään hakemassa auton kanssa Löunakeskuksesta tai Prismasta. Samanlaiset plussa- ja muut kortit ovat täällä käytössä kuten Suomessakin, ja joka kaupassa ja paikassa kassa muistaa niitä kysyä. Kun sanon: "ei ole", hän ystävällisesti neuvoo mistä voin saada sellaisen, vaan en ole halunnut.

Silmiin pistävää täällä on se, että näissä kaupoissa on henkilökuntaa ainakin tuplasti Suomeen verrattuna. Eräänä päivänä haimme 'mäkkäristä' ruokaa, odotellessa laskin tiskintakana häärivän seitsemän henkeä, vastaavassa paikassa kotomaassa olisi kaksi tai kolme.

Toinen asia johon olen kiinnittänyt huomion täällä on se, että täällä ei sellaista 'tuppukylää' olekaan missä ei ole kauppaa, se kyllä löytyy joka kylästä. Mielenkiinnosta käyn usein reissuillamme näissä kyläkaupoissa, siistejä ovat ja valikoima on todella runsas. En sitten tiedä jos niistä pitäisi ostaa oikein ruokatarvikkeita, lihaa tms.

Luin tänään netistä, että Pelkosenniemellä on pelko, että pankki loppuu, ja Savukoskelta lähtee viimeinenkin pankkiautomaatti.
Ja kaiken huippu oli se kun tänään komeili Hesari sivuilla, että kilometrikorvauksien veroetu kaavaillaan lopetettaviksi!?
Kuinka kannattaa esim. joidenkin tuntemieni pohjoisen naisten kulkea päivittäin jopa 220 kilometrin työmatkat, vielä kun kaikki tiedämme millaiset ovat hoitoalan palkat, kysyn vaan?

Diesel täällä on kalliimpaa kuin bensa, mutta ei se täällä menoa haittaa. Liikenne on aamuisin kahdeksan maissa ja illalla neljän-viiden välillä yhtä huisketta. Olen huomannut, että illalla jos lähtee liikkeelle se kannattaa tehdä vasta tuossa kuuden-seitsemän maissa. Kaupathan ovat auki pääosin yhteentoista, että kyllä ehtii.
Se onkin asia jota olen Suomessa aina ihmetellyt, nimittäin tuo kauppojen aukioloaikojen sääntely. Tekijöitä kyllä olisi, tiedän. Mistä lie kiikastaa, liekö sekin politiikkaa?

Eikö ole hauska liikennemerkki, mutta realistinen, voihan tuossa risteyksessä noinkin käydä ja on varmasti käynytkin.

Kirpputorilöytöjä!

Kauppareissulla kävin katsastamassa lähikaupan yhteydessä olevaa kirpputoria, ekaa kertaa.
Samanlaista oli kuin kotosuomessakin, vastaan tulvahtava lemu, kippoja ja kuppeja hyllyt vääränään, sohvakalustoja ja jne.

Yhteinen piirre näiden maiden kirpputorien välillä on myös se, että kaikki 'äitien' tekemät käsityöt ovat JOUTUNEET sinne.
Minulla, ja tiedän pari ystäväänikin, on tarve yrittää pelastaa käsintehdyt pöytäliinat, pyyhkeet ja muut arvokkaat tekstiilit.

Suomessakin olen ostanut eräitäkin pöytäliinoja ja pellavapyyhkeitä, pessyt, silittänyt ja/tai mankeloinut ne, ja ottanut käyttöön. Mikä sen ihanampi, vaikka kasvopyyhkeenä, kuin 'äidin' kutoma, käsin ompelema ja nimikoima pellavapyyhe.
Siinäkin mielessä ihmettelen asiaa, kun nuoret nykyään arvostavat käsitöitä, ja tekevät niitä itsekkin, että miksi ja kuka noita tekstiileitä raahaa kirppareille? Arvostammeko tällä hetkellä vain neulottuja ja virkattuja juttuja, ei tekstiileitä?

Voitaisiin perustaa sellainen 'Pelastakaa tekstiilit ryhtiliike', joka ostelisi arvotekstiilit pois kirppareilta ja ottaisi niitä niiden arvoille sopivaan käyttöön, tai ainakin säilyttäisi ne tuleville polville, jos se arvostus sieltä vielä nousisi.

Jo näiden hintakin kirppareilla kertoo siitä kuinka vähän niitä arvostetaan, taitaa olla halvinta kirpparikamaa.

Katsokaa, mitä aarteita, hinta 2.50€ koko kasa: kaksi pellavapyyhettä (50x70), kaksi suurta pellavapöytäliinaa (120x120), pieni kirjottu pöytäliina. Pesin ja silitin ja ovat mielestäni upeita.

Yksityiskohta pikkuliinasta.

Ei, E A, kutoessaan, käsin ommellessaan ja merkatessaan tiennyt minne pyyhkeet vielä päätyisivätkään. Luulen, että olen pelastanut ne.

Sadetta pitämässä...

Viimepäivinä sää on ollut sateista ja suorastaan koleaa, siksipä me käänsimme eilen nokan kohti kaupunkia, ja siirryimme sateen pitoon.
Kyllä on ihanaa kun voi ihan hyvällä omallatunnolla vain olla, syödä hyvin, lueskella ja ennenkaikkea olla tekemättä mitään. Nimittäin jos ei halua, vaan tänään minä halusin.
Kirpputori tuhansine tavaroineen huuteli minua ostoksille tai vaikka vain katselemaan ja minähän menin. Kauniit "kipot" ovat heikkouteni, ja niitähän minä nytkin katselin, eikä se jäänyt pelkästään siihen vaan yksi niistä lähti kanssani kotiin. 
Tultuani kotiin Johan kysyi, että: "ai, tuollaistako meillä ei vieä ole"? En kuitenkaan masentunut, se oli hyvä ostos, niinkuin ne kaikki muutkin, jotka nyt ovat varastossa laatikossa. Eivät mahdu esille, mutta en myöskään raaski luopua niistä.
Tänään ostamani kippo on Rörstrandin Lars Thorénin suunnittelema: "En skål med handtag", ja kaunis. Jos ei muuta niin pakkaan sen varastoon, niiden muiden joukkoon, perikunta tykkää:).

Hinta 14euroa

Kolmen kruunun leima