kävimme myös nauttimassa hengenravintoa. Teatteri
Väikeses majas esitettiin, laajalti keskustelua herättänyttä, Sofi Oksasen Puhdistusta, joka on käännetty myös Eestin kielelle ja saanut nimen Puhastus.
Ikääntynyt Aliide Truu asuu yksin taloaan Viron maaseudulla. Maa on itsenäistynyt edellisenä vuonna ja maareformi on alkanut. Vanhan naisen arjen katkaisee pihalle pyörtynyt parikymppinen Zara. Tultuaan tajuihinsa Zara kertoo pakenevansa väkivaltaista miestään. Kohtaaminen nostaa Aliiden mieleen repivät muistot nuoruuden traagisesta rakkaudesta ja valinnoista, jotka sinetöivät hänen lähimpiensä kohtalon. Omiin epätoivoisiin ratkaisuihinsa pakotetun Zaran tilanne puolestaan osoittaa, että vaikka aika on toinen, vaino ei ole loppunut, muuttanut vain muotoaan.
Puhdistuksen syvintä ydintä on petos, johon epätoivoiset tunteet ajavat. Romaani avaa myös Viron vaiettua lähihistoriaa yhden suvun kokemusten kautta. Kirja antaa äänen sodan, kommunismin ja sorron uhreille. 1940-luvulla koettujen nöyryytysten ohella teoksessa nousee esiin nykynaisiin epävakaissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa kohdistuva hyväksikäyttö.
Kirjallisuuspalkinnot:
• The European Book Prize (2010)
• The FNAC prize (Le Prix du roman Fnac) (2010)
• Prix Femina (2010)
• Pohjoismaisen Neuvoston kirjallisuuspalkinto (2010)
• Runeberg-palkinto (2009)
• Finlandia-palkinto (2008)
• Varjo-Finlandia (2008)
• Kalevi Jäntin palkinto (2008)
• Mika Waltari -palkinto (2008)
• Suuren Suomalaisen Kirjakerhon palkinto (2008) Ehdokkuudet:
• IMPAC (2011)
• Green Carnation (2011)
• Le Prix Médicis (2010)
Käännösoikeudet myyty jo 41 kielialueelle.
Arvosteluja kirjasta löytyy mm. tästä linkistä.
Kirjan ostin heti sen ilmestyttyä, 2008, asuimme silloin Tallinnassa, seikka joka luultavasti vaikutti mielenkiintoon kirjaa kohtaan.
Kahlasimme silloin kyllä läpi useita kirjoja jotka käsittelivät Viroa ja sen historiaa. Luetuksi tuli niin Johan Bäckmanin
Pronssisoturi, kuin Mika Waltarin
Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta, kirja jonka muuten ostin, muistattehan Pirkko Liinamaan ja hänen violetit hiuksensa, suosituksesta.
Puhdistus teki kyllä heti vaikutuksen, jälleen kerran minä hiljenin, (mitä ei tapahdu kovin usein), ei ollut sanoja joilla ilmaista tuntemuksiani, kirjan luettuani. Ihmisen itsekkyys ja julmuus haluttujen tavoitteiden saavuttamikseksi, on kirjassa vahvasti läsnä. Häpeästä ja alistumisesta kasvaa ihmisen sisään kärpästen syömä, märkivä haava. Osoittelematta Oksanen kuvaa viiltävästi, kuinka on mahdollista, että ihmisestä tulee hirviö lähimmälleen, koneiston sätkynukke.
Puhdistus kuvaa Viron lähihistoriaa 1930-luvulta 1990-luvun alkuun. Toisen maailmansodan aikana Virossa kansa huusi apuun milloin Saksaa ja Suomea, milloin Jeesusta ja vanhoja jumalia, mutta ihmiset jäivät selviytymään yksinään vainoharhaisissa olosuhteissa. Keneenkään, edes sisareensa tai puolisoonsa, ei voinut luottaa, ja väkivaltaiset nöyryytykset saivat jokaisen vaikenemaan.
Esitys oli luonnollisesti Eestin kielellä, kirjan luettuamme pysyimme juonessa hyvinkin kärryillä, ja toki kieltä on oppinut sen verran, että ymmärsimme pää osan puheestakin.
Puhastusta on esitetty Vanemuisessa 18.9.2010 alkaen, ja nytkin esitys oli loppuunmyyty. Taputukset näyttelijöille olivat myrskyisät, viimeinen esiintaputus tapahtui seisaaltaan.
Olen lukenut kirjan kaksi kertaa, mutta en ymmärrä vieläkään, ja nyt jos se olisi ollut mukana olisin lukenut sen taas uudelleen.
Suosittelen.
Nämä kuvat esitteestä.
Uskallanko suomentaa tuon näin: Kaikkeen on vastaus, kun nyt tietää myös kysymyksen.
Korjatkaa.
Tässä miehitys.
