Käsityöhullu,-hullumpi, -hulluin.

 

"Hullu kuiten, sano entinen mummo ja polkas vasemmalla jalalla kiikkastuoliin lisää vauhtia. Sukkaa tuli vauhdilla ja suu kävi kun parhaat jutut oli vasta tulollaan".

 

Auttin Kyläkartanolla on toiminut vuodesta 2010 lähtien Käsityökahvila, jossa käsityön harrastajat kokoontuvat, joka toinen viikko, keskiviikkoisin 13.00-15.00, käsityön kanssa tai ilman.

 

Auttin Kyläkartano 



Toiminta on meidän itsemme organisoimaa, ilman ulkopuolisia tahoja, perustuen vahvalle yhteistyölle. Toiminnassa mukana on 20-25 henkilöä, kerralla paikalla 10-15.

Kokoontumisen olemme kokeneet tärkeäksi tapahtumaksi, jutustelun, käsitöiden ja kahvittelun merkeissä.

Olemme järjestäneet myyjäisiä, käyneet Juottaan uusien Marttojen mukana Oulun Kädentaitomessuilla, pitäneet 'essupileet' ym.ym, eli toimintaa on.

 

Nyt meillä on alkamassa värväyskampanja: "Eksynyt lapanen", uusien käsityönharrastajien mukaan saamiseksi.

Keväällä Minna pitää meille  kurssin: "Luonnonyrteistä mausteeksi ja salaateiksi".

 

Eli toimintaa on niin, että heikompaa huimaa, eli ihmekös tuo, että minäkin olen AINA mukana. Ja minulla on sentään matkaa yhteen suuntaan 80 kilometriä, ajan tuon matkan vain päästäkseni mukaan tuohon iloiseen inspiroivaan joukkoon.

Näin siis talviaikaan, kesällä matkani on huomattavasti lyhempi;)

 

Niinpä kysynkin:

Kuinka pitkän matkan takaa SINÄ käyt käsityötapaamisissa (säännöllisesti)?

Jos pistät paremmaksi palkitsen sinut, käsityöllä.

 

Auttiköngäs talviasussaan.

Väriterapiaa

 

Idean sukkiin sain Seijasiskon käsityöblogista, siellä oli kuvia sukista jotka hän oli neulonut tyttärelleen. Minä en osaa kuin tuon tavallisen kantapään (tai oikeammin en ole viitsinyt opetella).

Joten tein niistä oman version, ja kuten olen ennenkin maininnut, en osaa tehdä yksiä;(...

 

...joten tein neljät.

Tämä on kyllä aika hyvä keino 'hävittää' langan jämät. Vaaka on hyvä tässä hommassa, ei tarvii purkaa kun punnaa.
Onko kukaan kokeillut uutta Pikkusisko-lankaa?  Olis nyt sittarissa tarjouksessa 2,30/50g, norm 2,90€
Siitä tulisi ohuita sukkia kenkiin, ja kynsikkäät noin ohuesta olis varmaan mukavat. Pitääpä ostaa ja kiikuttaa hm.hm.ehkä Kaarinalle tai Sylville - olis tarvetta kynsikkäistä.

Niitä(kään) en 'jaksa' itse neuloa, samoin kuin Johanin sukkia, ei hänen kyllä tarvitse avojaloin kulkea siitä kiitos Kaarinan.

Lappi esillä New York Timesissa

 

Lapin Kansa 31.1.2013

Eero Leppänen

Lappi on näkyvästi esillä. Ruutukaappaus New York Timesin verkkosivuilta.

New York Timesin netin etusivulla julkaistiin lauantaina näyttävä reportaasi Ylläkseltä. Murtomaahiihtoa, avantouintia, koiravaljakkoajeluita ja tietysti revontulia kokenut amerikkalaistoimittaja maalaili varsin mairittelevan kuvan elämyksistä Lapissa. Sunnuntaina juttu julkaistiin myös New York Timesin printtilehdessä.

”Lapland, from icy plunge to blazing sky” -otsikolla matkailutoimittaja Russ Juskalian kertoi viime maaliskuisesta matkastaan Kolariin. Elämykset alkoivat jo yöjunassa, joka kiitää läpi lumisen maiseman. Jutussa kuvataan perinteisiä Lappi-elämyksiä höystettynä katsauksella historiaan ja Suomen kielen ääntämisohjeilla. (Ylläs lausutaan OO-las!). Myös paikalliset karaoke-baarit ja niiden suosituin ohjelmanumero, Aikuinen nainen -iskelmä mainitaan.

Poro on myös mukana jutussa monissa muodoissaan: käristyksenä lautasella ja mökin ulko-ovella tervehtimässä.

Lapin matkailu on ollut viime aikoina kansainvälisen median lempilapsia. CNN ja Lonely Planet ovat listanneet Lapin kohteita suosittelulistoilleen hyvinkin näyttävästi. New York Timesin juttu on hyvä näkyvyyslisä: lehti on levikiltään USA:n kolmanneksi suurin. Juttu on ollut myös varsin suosittu sosiaalisessa mediassa. Tällä hetkellä tarina on NYT:n matkailusivuston kuudenneksi luetuin.

Juttu New York Timesin sivuilla

Lapin ikiroutasoita uhkaa sulaminen

Lapin aapasoilla kohoaa turvekasoja, jotka ovat sisältä ikiroudassa. Ilmaston lämpeneminen ja sateet uhkaavat hävittää nämä palsasuot. Samoin on käymässä muillekin Fennoskandian ikirouta-alueille.

Lapin luonnon outoon taikaan ovat kuuluneet aikojen alusta myös palsasuot. Nyt nämä erikoiset luontosuot ovat sulamassa pois tämän vuosisadan loppuun menneesä, jos ilmasto lämpenee ennusteiden mukaisesti. Arvion esittää professori Jan Hjort Oulun yliopiston verkkosivuilla.

 Palsasuota. Kuva Jan Hjorthin väitöskirjasta. Kuva: Jan Hjort

Kuin hautakumpuja

Hjort kertoo, että palsat, jotka ovat hautakumpujen kaltaisia kohonneita turvekasoja, syntyvät soille sellaisiin kohtiin, joista tuuli puhaltaa lumen pois, ja vetinen suo jäätyy syvälle. Niiden ydin ei sula kesälläkään, ja palsan päällä oleva kasvillisuus luo lisää uutta turvekerrosta.

Professori Hjortin mukaan viimeisten vuosikymmenien aikana palsoja on sulanut enemmän kuin mitä uusia on syntynyt. Paksu turvekerros eristi pitkään ikiroutaa, mutta lisääntyneet sateet sulattavat lopulta myös palsat. Samoin on käymässä myös Fennoskandian paikottaiselle ikiroutaiselle kallioperälle ja mineraalimaille.

Uusi teknikka apuna

Professorin mukaan luonnonmaantieteilijät keräävät mittaustietoa maastossa yhä vähemmän. Paikkatieto- ja kaukokartoitusmenetelmät ovat syrjäyttäneet lapiot ja lämpömittarit.

Ensi kesänä nousee automaattinen sääasema palsasuolle Utsjoella. Sen avulla tulevina vuosina voidaan seurata yhä tarkemmin lämpötilojen ja sademäärien vaikutusta palsojen muutoksiin.

 Lisää aiheesta Oulun yliopisto: Sateet sulattavat palsat

Lähde: Arto Nurmi Yle Uutiset

 



Joogaa

Aloitin aamujoogakurssin (hathajooga)  maanantaina, niin kuin tapana on ollut. Se alkaa jo kahdeksalta, kestää puoli kymmeneen. Eka kerta ainakin oli lupaava, tykkäsin kovasti.

Meitä on 12, siis pieni ryhmä, mikä tuokin siihen rauhallisuuden ja yksilöllisyyden. En ole koskaan harrastanut joogaa, aina vaan kaikkea kovempaa kuten: jumppaa, circuittia, punttisalia, juoksua jne. Tuo lista kyllä näyttää, että olisin ollut himoliikkuja, ei ei. Mieluisin liikkumismuoto on minulle aina ollut auto.
Kuntopyöräkin odottaa polkijaa, uhosin syksyllä, että katselen kauniit ja rohkeat pyörän selästä, vaan se on kyllä ihan unohtunut; kertaakaan en ole niin tehnyt. Polkenut olen koko talvena yhden kerran;(



Joogasukat ja alusta.

Näin harmaa on maisema 'kattojen yllä' mittari näyttää -0.4 ja lunta tupruttaa.

 

Saas nähdä onko mökkimaisemissa latuja, vois tähän samaan liikuntaputkeen avata ton hiihtokauden, ennenku lumet sulaa.



Kemin lumilinna avaa tänään ovensa

Teksti: Juhani Hiltunen Lapin Kansa 26.1.2013

 Kemin Lumilinna

kaikkiaan jo 18. avaa ovensa tänään. Kello 18 alkavien avajaisten pääesiintyjä on Saara Aalto. Ohjelmassa on myös näyttävä pyromusikaali.

                                                                           Kuva: Katja Lehto

Lumilinnan teemana on tällä kertaa fantasia. Linnaan esimerkiksi astutaan sisään ihmishahmoisen puunrungon läpi. Linnan gallerioissa, ravintolasaleissa ja hotellissa teema näkyy upeina lumi- ja jääveistoksina. Niiden joukossa on Angry Bird -hahmoja, örkkejä, kaunottaria, hirviöitä sekä yksisarvinen, kentauri ja jopa minotauruskin.

 

Silloin, vuonna Erkki ja Paavo, kun vielä asuimme 'etelässä' ja olimme lapinhulluja vain osan vuotta, eräällä hiihtolomareisulla poikkesimme Kemin Lumilinnaan. Vuotta en muista mutta 90-luvun lopulla se oli.

Kun saavuimme linnan portille ja nousimme autosta, näimme linnan nurkan takaa kurkkivia ihmisiä; vähän väliä joku työnsi nurkan takaa päänsä esiin ja yhtä nopeasti taas piiloon. Sanoin Johanille etten tule sinne  kun noi kurkkii tolleen kummallisesti, ja meitä koska muitakaan ei ollut näkyvillä.

Marssimme kuitenkin linnan portista sisään, ja silloin se koko porukka hyppäsi kameroineen ja mikrofoneineen eteemme. Muistattehan kuinka  Aku Ankassa joku onnellinen (ei Aku) on se miljoonas asiakas, niin olimme mekin ja tunnelma oli kuin Ankkalinnassa. Tarkalleen ottaen olimme, siis toinen meistä oli, 33 333. asiakas kellon ollessa 13.33.

Siinä me paistattelimme salamavalojen välkkeessä mikrofonit suun edessä, kuin Oscar-gaalan tähdet punaisella matolla.

Palkkio ei ollut yhtä mahtava kuin Ankkalinnassa, mutta pääsymaksua meidän ei kuitenkaan tarvinnut maksaa. Linnanisäntä  ojensi meille liput Jäänmurtaja Sammolle (siitä myöhemmin) sekä Lumilinnamaskotin. Saimme seikkailla vapaasti Lumilinnassa, meitä pidettiin kuin piispaa pappilassa, ja hieno se linna kyllä olikin.

Sitä se kurkkiminen sitten oli. Senkoomin emme ole siellä käyneet , joten jokohan olisi aika - jos vaikka tulisi kävijämäärissä joku tasaluku, vaikka viisi miljoonaa;)

Pablo Picasson poika ajaa Tunturirallin

Lapin Kansa perjantai 25.1.2013

Kari Pyykkö
Kuva: Jussi Leinonen

Tunturiralliin valmistautuva Claude Picasso yhdessä suomalaisen yhteistyökumppaninsa Kari Mäkelän kanssa torstain testierikoiskokeella.

Ralliautoilun SM-sarjan tänään avaava Tunturiralli Rovaniemellä on kerännyt vuosien varrella liudan nimekkäitä osallistujia, joilla ei luulisi olevan mitään tekemistä rallin kanssa.

48. Tunturirallin outo lintu on numerolla 74 starttaava ranskalainen Claude Picasso, joka paljastui maailmankuulun taitelijan Pablo Picasson ainoaksi elossa olevaksi pojaksi.

Claude Picasso ei ole enää mikään poikanen, sillä Tunturin ensikertalaisella on ikää 66 vuotta. Hän starttaa ralliin Mitisubishi Lancer Evo 10 -autolla, jossa nuotit lukee toinen ranskalainen Fabrice Gordon.

– Kaveri on ollut innoissaan Lapin upeista talvipuitteista. Vajaan viikon nuotitusjakso on ollut jo kokemus sinänsä, kertoo Picasson Tunturiralliin järjestänyt Kari Mäkelä Kannuksesta.

Myös kisa-auto on lainattu Mäkelältä, joka puolestaan starttaa ralliin Suomen teillä harvinaisella Ferrari 308 GTB -autolla. Tämä on ensimmäinen Ferrari, joka osallistuu mihinkään ralliin Suomessa koskaan.

Mäkelä on Suomen johtavia guruja ralliautojen entisöijänä. Jääradan Suomen mestarin yritys järjestää talvisin myös jääratakouluja ja sitä kautta on Picassokin tullut tutuksi.

– Hän on ollut mukana jo kolmena vuonna ja olemme ystävystyneet tänä aikana. Olen vastaavasti käynyt hänen järjestämissään autourheilutapahtumissa Etelä-Euroopassa, Mäkelä kertoo.

Mäkelä naurahtaa, että Claude Picasso on toiminut varsin poikkitaiteellisesti hyppäämällä taidemaailmasta 12 vuotta sitten autourheilun pariin. Kahden päivän Tunturirallista on luvassa ranskalaiselle kokemus vailla vertaa, ellei kisasta sitten tule ranskalaista visiittiä.

Kemijokivarresta.

 

Talvipäivä mökkimaisemissa, aurinko paistoi ja pakkasta oli 15 astetta. Tuuli oli kyllä purevan kylmä, hyytävä suorastaan. Kävelin kameran kanssa pitkin pihaa, Johan lapioi polkuja puukasalle, huusiin ja jäteastialle, muutahan meidän ei tarvitsekaan koska Aale pitää tien ja pihan auki - ja hyvin pitääkin, KIITOS!

Niin, Johan lapioi ja minä kävelin kamerani kanssa, altakarvalakinlipan hän sanoi:"meillä on kyllä toinenkin lapio", olin kuulemma kaupungissa kehunut kuinka ihanaa olisi tehdä mökillä lumitöitä;(

 

Päivä on pidentynyt jo monta 'kukonaskelta'.

Tänään 24.01.2013 aurinko nousi 9.47 ja laski 15.13.

Lyhyimmillään 22.12.2012 aurinko nousi 11.08 ja laski 13.23, melkoinen harppaus jo ja se näkyy.



 

 

 

Kumarrus auringolle.

Taipuu vaan ei katkea.
 

Tätäkään ei voi käyttää, ei silti ei ole nyt tarviskaan.

 

Nuppi, nuppi, lipputangon nuppi...

Jokkmokkin talvimarkkinat

Peräpohjolan Kehitys ry järjestää:

Tutustumismatka Jokkmokkin markkinoille Pohjois-Ruotsiin 9.2.2013

Jokkmokkin markkinat ovat talven kohokohta. 1600-luvun alkupuolelta pidetyillä markkinoilla on pitkä historia käsityöläisten ja asiakkaiden kohtaamispaikkana- koko Jokkmokkin kylän keskusta suljetaan kolmeksi päiväksi liikenteeltä saamelaistapahtumaa varten.

Tämän vuoden markkinoiden teema on taide. Monet saamelaiskäsityöläiset ja taiteilijat esittelevät ja myyvät töitään markkinoilla ja suoraan työhuoneiltaan. Markkinoilta löytyy niin saamelaista nykytaidetta ja uutta designia kuin perinteisempiä taide-esineitä ja käsitöitäkin. Lisätietoja tapahtumasta ja päivän ohjelma pdf-muodossa (saame, ruotsi ja englanti): http://www.jokkmokksmarknad.se/home/

Matkaamme markkinoille lauantaina 9.2. Lähtö Rovaniemeltä kello 6:00, paluu kello 23:00. Matkan hinta 50 euroa, sisältää bussikuljetuksen ja kahvit matkalla. Ilmoittautuminen ja reittitiedustelut: erja.tuhkala@perapohjola.fi tai 040 761 7738/Erja

 

Me Sylvin kanssa olemme jo ilmoittautuneet matkalle mukaan ja sitä innolla odotamme.

Täällä tietoa Jokkmokkin markkinoista.

 

 

Nostalgiaa

 

 

 

Vallilan vahakankaassa on useita 'tuttuja' hahmoja.Tästä syntyy monta kassia ja kosmetiikkapussukkaa. Jahka kesä koittaa ja pääsen ompelukoneiden ääreen.

Ostin tänään kukkia, niin vihrkasveja kuin kukkiviakin. Aamulla keräilin jouluvalot komeroon ja ikkunalaudat jäivät kaipaamaan jotakin, siis kukkakauppaan.
Mulla kun ei sattuneesta syystä ole paljon kukkia ollut. Viimetalvena kun oltiin Tartossa, rakennusliikkeen remppamies kävi tekemässä joitakin vuositarkastuksen juttuja, niin hän soitti meille ja kysyi:"pitäiskö tota kukkaa kastella kun näyttää niin kuivalta"?
Mulla oli yksi kukka, palmuvehka, se ei paljon kastelua kaipaa, oli hengissä kun maaliskuussa tultiin.