25. tammikuuta 2016

Kylläpä ketuttaa.


Ja tässä syy siihen, nilkka tuhannen päreinä. Liukastuin Tapaninpäivänä tossa kaupungilla, joo kyllä, oli liukuesteet kengissä mutta näin vain kävi. Nilkka leikattiin, siinä oli, melkein, avomurtuma ja murtuneiden luiden lisäksi nilkka oli pois paikoiltaan. Sattui ihan oikeesti ja sekin sattui kun ensihoitaja ambulanssissa veti nilkan paikoilleen-onneksi maailmaan mahtuu ääntä. Nilkka kasattiin levyillä ja ruuveilla, leikkaushaavat molemmin puolin jalkaa,  ihan oksettaa kuin luin epikriisistä, et yksi kantaruuvi on 50mm pitkä, yäk;(
Nyt köpötellään kipsin ja keppien kanssa, kahdeksas helmikuuta saan kipsin pois saa sit nähdä millainen jalka siitä tulee.
Joku lohdutteli et onneksi kädet toimii, saa kutoa, mut jos olis valita saanut olisin kyllä antanut ennen käden kuin jalan.
Onnekseni minulla on hyvä 'omaishoitaja' ilman häntä en olis pärjännyt. Johan on hoitanut talouden ja minut. Siitä(kin) olen hänelle suunnattoman kiitollinen.
Ehkä tällainen nilkan murtuminen jonkun mielestä on pikkujuttu, mut sanon vaan et se kasvaa kun osuu omalle kohdalle. Siinä on paljon jota ei ymmärrä ennen kuin kokee, jo yksin se kivun ja kipulääkkeiden määrä, huh huh.


LKS:ssä 28.12.2015


Tässä O:n 7v. ihana lohtupiirros.
Huomatkaa langat puikot ja valmiit töppöset ja lapaset.
Ja pappa hiihtelee.
Lohtua ja kannustusta on tullut paljon, kiitos rakkaat ystävät, kyllä tästä vielä jalka tulee ja pääsen metsälle ja hillajängälle.

20. joulukuuta 2015


Hyvää Joulua!

14. heinäkuuta 2015

Elämää Yläkemijoen kylissä.

Elämää Yläkemijoen kylissä-kirjan
julkaisutilaisuus lauantaina 25.7. klo 12.00
Yläkemijoen Kylämarkkinoilla,

Auttin kyläkartanolla (Kuusamontie 7237).


Kirjan on toimittanut Vesa Puuronen ja taittanut graafikko, kirjankuvittaja ja kirjailija Ulla Etto.
Kirja on Yläkemijoen kylien historia 1. Sen laajuus on 484 sivua ja siihen sisältyy artikkeleiden lisäksi kymmeniä valokuvia, useita karttoja, otteita erilaisista historiallisista asiakirjoista jne. 
Kirjan ennakkotilauksen voi tehdä lähettämällä asiaa koskevan sähköpostiviestin osoitteeseen: vesa.puuronen@oulu.fi 
Kirjan alustava hinta on 35€

Tämä ON mainos! terveisin Maria

Ranneroikotin


Olen aiemminkin mainninnut, että kun tekee käsitöitä on terve, kun ei osaa lopettaa on sairas-tässä taas todiste siitä, eikä nämä suinkaan ole ainoita;)

Kaikki alkoi tästä, voitin KristiinaS:n arvonnassa tämän ranneroikottimen, vielä kiitos, tykkään.
En tiedä kenen malli, mut kysyin Kristiinalta luvan kopsata malli ja sain, kiitos.

Tässä mun eka, hmm, tuotekehittelyä piti vielä tehdä. Minä kun tunnetusti olen oppinut purkamisen taidon. Ratkoin ja ompelin jne. Harmi kun en kuvannut niitä mitä kummallisempia myttyjä, kun minä nääs yritin tehdä pussukan samoilla saumoilla valmiiksi asti. Vasta kahden ratkotun ranneroikottimen  ja yhden yön yli nukkumisen jälkeen se onnistui, ja varjele niitä lähti syntymään.

 Kankaitahan on;)

 Omenaa...

 Tämä kangas kirppikseltä, jostakin sadusta?

Viron tuliaiskangas.

 Satua riitti.

Jonkun vanhat verhot.

 Ihanaa oranssia ostokangasta.

...ja lisää.

Kuusitoista niitä tuli;) En ommellut tuohon reunaan tikkausta, tarvinneeko edes. Tietenkin näihin voisi ommella taskuja ja lenkkejä tarvikkeille yms.sitä en nyt kuitenkaan tehnyt. 
Nämä menevät Yläkemijoen Kylämarkkinoille arvontapalkinnoiksi. 

Viimevuoden huippupalkinto oli Luuanvarrenlämmitin, by Kaarina.



Aurinkoista kesää kaikille!
kyllä se vielä paistaa.


10. heinäkuuta 2015

Yläkemijoen Kylämarkkinat




http://kylamarkkinat.fi/           

                                               Tervetuloa markkinoille!

11. toukokuuta 2015

Kemijoki kuohuu


Pirttikoski on Kemijoki Oy:n omistama voimalaitos Kemijoessa Rovaniemellä.

Voimalaitos on rakennettu vuosina 1956–1959, sen putouskorkeus on 26 metriä, teho 110 MW ja vuotuisenergia 526 GWh. Laitoksen suunnittelusta vastasi Imatran Voima Oy, arkkitehtina toimi Kai Blomstedt kuten useimmissa muissakin Kemijoen voimalaitoksissa. Rakennustyömaan päällikkö oli diplomi-insinööri Eino Manninen.

Tunnelivoimalaitos rakennettiin Vieremänkoskeen 1950-luvun lopussa louhimalla kallion sisään, jotta siihen saatiin tarpeeksi putousta. Vesi kulkee kallion uumenissa ja tulee takaisin jokeen alajuoksulla parin kilometrin päässä. Suuret rakennukset koneistoineen toimivat kauko-ohjattuina Rovaniemeltä käsin. Päävesitunnelin pituus on 2,5 kilometriä ja poikkipinta-ala 375 neliömetriä, aputunnelin pituus on 960 metriä ja poikkipinta-ala 54 neliömetriä. Alkupäähän pääsee tutustumaan aaltoilutilassa, niin sanotulla "manalan virralla". Voimalaitoksen konesalin kaksi Kaplan-turbiinia ovat 70 metrin syvyydessä peruskalliossa, kunkin teho on 55MW, juoksupyörän halkaisija on 5,8 metriä ja pyörimisnopeus 115,4 kierrosta minuutissa, kun rakennusvirtaama on 500 kuutiota sekunnissa.

Vieremänkoski on jäänyt kuivaksi uomaksi, itse Pirttikoski on maisemoitu kynnyspadoilla. Alueelle rakennettiin yhteensä 170 metriä maapatoja ja 55 metriä betonipatoja. Voimalaitoksen yhteyteen aikanaan rakennetun puisen uittokourun pituus oli 5,3 kilometriä, kouru veti kymmenentuhatta tukkia tunnissa.

Voimalaitoksen viereinen Pirttikosken kylään kuuluva asuinalue on tätä nykyä pääosin tyhjillään, kun rakennustöissä oli aikanaan enimmillään noin 1 850 henkilöä.

Muun muassa Leonid Brežnev ja Josip Broz Tito ovat vierailleet voimalaitoksella.
 Nämä kolme kuvaa ovat Kauneuspadolta, Wikipedian tekstissä kynnyspato.




Nämä kuvat Pirttikosken voimalaitokselta. 
Kemijokiuoma jäi tyhjäksi kivipohjaiseksi uomaksi tunnelivoimalan rakentamisen  jälkeen, vaan eipä ollut tyhjä tänään. Vettä on nyt joessa niin paljon, että turbiinit jauhavat punaisina ja silti kaikki patoluukut ovat auki. Ohijuoksutus on tuhlausta, vai mitä? Vuotos?







11. huhtikuuta 2015

Varsitöppösiä ja sytomyssyjä.


Sukuun on syntynyt kaksi pikku prinsessaa, ihanaa niin. Minä hiukan ahkeroin, että saavat lämmintä jalkoihin ja käsiin, tosin ei enää näin keväällä taida olla käyttöä, mutta kyllä se talvi sieltä taas tulee-anteeksi. Kokonsa puolesta mahtuvat vuoden ikäiseksi asti.



Niin varret kuin terätkin ovat 100% villaa.


100% merinovilla

  
Egyptin puuvillaa


Egyptin puuvillaa


Egyptin puuvillaa

Sytomyssyjäkin on syntynyt, niin täällä kuin Käsityökahvilassakin, cityssä Arjaa unohtamatta.
 Sukkia tytöille, ja vaikka mitä. Mun ei tule kuvattua ja kirjattua kuin murto-osa käsitöistäni;(


Ai niin, tänään ompelin 4,5metriä pitkän isännän/emännän viirin. Taidan käydä sen vielä kuvaamassa tähän postiin.



Kankaana Finlaysonin Kihla-kangas.

29. maaliskuuta 2015

Stadin tumput.

"Stadin tumpuis on ihan  iisit figuurit. Värejäkin vaan kolme, eli tasan samat ku Stadin botski-vaakunas; sinine, valkone ja kullankeltane. Tumppujaki voi kätsysti duunaa bulimmiks tai snadimmiks, niinku handun mukaan, bonjaatsä?" Ohje: Suuri Käsityölehti 9/2007.




Luottokutojani Kaarina kutoi, teki samalla kahdet, että on vara valita. Ohjeen sain KristiinaS:ltä, kiitos molemmille!



22. maaliskuuta 2015

Ihminen on julma ja hullu ihminen on peto...

...tuli nähtyä ja koettua torstaina. Kuten on tunnettua, en erityisesti pidä koirista ehkä siksi kun pelkään niitä. Ja muistattehan viimekevään ja kaatumiseni pyörällä kun koira oli kevyenliikenteenväylän toisessa laidassa ja taluttaja toisessa, välissä kireä fleksi;(
Mutta olen EHDOTTOMASTI sitä mieltä, että eläimiä on kohdeltava asiallisesti, jos ei pää kestä eläimen vilkkautta siitä on paras luopua.

Menimme Johanin kanssa, torstaina,  kävellen Rovaniemen markkinoille, meitä vastaan tuossa Kairatien ja Pohjolankadun risteyksessä tuli mies koiransa kanssa. Hän oli istuttanut koiran jalkojensa väliin, ja kun edellämme kulkenut mies tuli heidän kohdalleen koira liikahti, ja kliks sen koiran omistajan päässä naksahti. Se alkoi hakkaamaan ja huutamaan koiralleen, paiskasi koiran maahan, kuristi sitä, repi jaloista ja mikä pahinta nosti koiran noin puolentoista metrin korkeudelle ja hakkasi sitä päin lauta-aitaa, ja se toistui ainakin kolme kertaa.
Me hyppäsimme kadun toiselle puolelle, kuten muutkin. Pelkäsin sitä äijää se oli niin hirveän raivon vallassa. Ihmiset huusivat ja itkivät, joku nainen huusi autonsa takaa miehelle kirosanoja ja käski lopettaa.
Miehen eteen pysähtyi mies pyörätuolilla, hän selvästi sanoi tuolle koiranhakkajalle jotakin, olisiko sillä hakkaajalla tullut järki takaisin koska se lopetti ja lähti niin koira kuin äijäkin korvat luimussa jatkamaan matkaansa. Johan oli seurannut tilannetta silmä tarkkana, että kohdistaako koiramies vihaansa pyörätuolimieheen, sanoi, että olisi hypännyt kehiin jos niin olisi käynyt.

Otin kuvan miehestä ja koirasta, ja soitin hätäkeskukseen. Poliisi haki multa kuvan, mutta ei ainakaan silloin heti löytänyt kyseistä miestä.

En julkaise kuvaa blogissani enkä myöskään Facebookissa, turvallisuus ennen kaikkea. Kyseessä täytyi olla sairas ihminen jolla ei ole oikeutta pitää minkäänlaista eläintä.


"Turpaan sitä olisi pitänyt paukata, kyllä ne hullutkin tokenee kun turpaansa saa"
sanoi Eki.

21. maaliskuuta 2015

Hiitolenkin hydrokopteri.

Aamulla pakkasta -12 astetta, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Johan liikehti siihen malliin, että hiihtämään oli lähdössä. No ei ihan aamusta, mutta meillä nuo tv:n urheilulähetykset rytmittävät toimia, kuten ulkoilua, ruokailua, kyläilyä jne. siis viimeistään kymmeneltä, sanoi.

Olin vakaasti päättänyt olla lähtemättä, mutta Jacques Cousteau-pipoa kutoessani tulinkin toisiin ajatuksiin. Olen joskus karvaasti kokenut, että jos ei syystä tai toisesta haluta lähteä, niin silloin on paras pysyä kotona. Ns. huono päivä tiedättehän: vastaan tulevasta autosta irtoaa kohdallasi rengas, poliisi valvoo nopeuksia, punttisalilla paino putoaa jalallesi jne. onhan näitä.

Mutta tämänpäiväiseen, minä siis lähdin hiihtämään tuttuun turvalliseen Mäntyvaaraan. Johan hiihtää omaa vauhtiaan ja 180 astetta toiseen suuntaan kuin minä, tietenkin nytkin, eihän hänelle satu koskaan mitään kummallista, elämä on tasaista jos ei mukaan lasketa hänen itse aiheuttamiaan havereita.
Ehdin hiihtää noin kaksisataa metriä kun kuulin lähestyvän, epämiellyttävän pörinän, katselin ihmeissäni ympärilleni  ja vilkaisinpa myös pääni päälle, ja siellä se oli: jokin jättiläishämähäkkiä muistuttava pörisevä otus. Poden lievää hämähäkkifobiaa, joka ilmenee huutona ja kirkumisena, enkä koskaan tapa hämähäkkejä. Jos olen yksin itseni armoilla pyydystän häkin rullallisella talouspaperia ja kiikutan ulos. Eläinsuojelijat voisivat kyllä olla sitä mieltä, että parempi olisi tappaa, kuolee se kumminkin tuosta käsittelystä.
Asiaan: tuo lentävä otus muistutti erehdyttävästi hämähäkkiä ja lensi aivan pääni päältä. Onnekseni se ei kuitenkaan törmännyt minuun vaan puuhun, tosin huonoin seurauksin, vain 'silmät' vilkutittavat kun se yritti suoristella siipiään. Uteliaisuuteni voitti kammon, ja kumarruin häkin puoleen; todeten sen jonkinlaiseksi kopteriksi. Kaivoin kännykän ja näpsin siitä kuvia samalla puhellen sille rauhoittavasti. Olin jo päässyt puheissani siihen, että kyselin otukselta mitä minun pitäisi sille tehdä, kun metsästä juosta puuskutti nuorehko, huonokuntoisen oloinen mies. Helpottuneena kopterinsa löytymisestä hän keräsi rippeet ja sanoi menettäneesä kopterin hallinnan, niin minäkin  asian ymmärsin, että hallinta oli menetetty koska kopteri makasi kyljellään männyn juuressa.
En tiedä kuvasiko ja nauhoittiko se vielä torsonakin, mutta jos, omistaja sai varmasti puheistani makeat naurut.

Omistaja kertoi hydrokopterinsa olleen kuvauslennolla, omaksi huvikseen kuulemma kuvaa, tosin en ihan ymmärrä miksi hiihtoladun seudulla. Mutta jospa hänellä on tutkimuskohteena eri-ikäiset, näköiset ja kokoiset hiihtäjät ja hiihtotyylit, Rovaniemellähän on yliopisto ja useita tiedekuntia.


Mutta tämän, läheltä piti tapauksen, jälkeen olen entistä vakuuttuneempi, että AINA pitää tehdä niin kuin tuntuu. Johan sanoi, että jos kopteri olisi törmännyt minuun siitä olisi saattanut seurata lääkärireissu. 

Loppu hyvin kaikki hyvin!

edit: ei se ole hydrokopteri vaan neli- tai helikopteri, ja joskus jopa  vaarallinen!