Tilpehööriä!

Olette varmaan nähneet ja käyneetkin kaupassa jossa on myynnissä näin paljon esim. hiuslenkkejä.
Minä en ollut edes arvannut, että näitä voi yhteensäkkään olla näin paljon, mutta nyt olen omin silmin nähnyt, että se on mahdollista.
Myynnissä oli paitsi näitä hiuslenkkejä, -pantoja, -koruja, -kampoja myös helmiä, rannerenkaita, koruja, en edes tiedä mitä, mutta siellä oli paljon kaikkea.
Minä vain seisoin siellä suu auki, varmaan asiakkaat ja myyjä arvelivat mamman eksyneen, eivätkä paljon erehtyneetkään. Tuli mieleen, että 'tyttöjämme' en arvaisi sinne viedä, kukkaroni kevenisi aika lailla tai sitten iskisi valinnan vaikeus, vähän kuten kävi Hello Kitty-kaupassa.

Tämä kauppa, nimeä en katsonut, on Tarton Kaubamajassa. Kuvat napattu kännykkäkameralla, ei ihan tarkkoja, mutta asia näkyy. Noissa sermeissä on molemmin puolin tavaraa, ja seinillä katosta lattiaan saakka.

Tarttee varmaan, nyt kun yllätys ei ole enää niin suuri, käydä uudestaan  katsomassa, että mitä siellä oikeastaan myydään;).





Maitokauppa.

Tässä on meidän lähiostoskeskus. Ihan hyvä ruokakauppa, kukkakauppa,optikkoliike, kelloseppä, suutari, solarium ja niin edelleen. Ai niin, ja kirpputori, täältä pelastin nämä. Tänne on muutama sata metriä matkaa ja täällä käyn silloin tällöin. 'Suuremmat' ostokset käydään hakemassa auton kanssa Löunakeskuksesta tai Prismasta. Samanlaiset plussa- ja muut kortit ovat täällä käytössä kuten Suomessakin, ja joka kaupassa ja paikassa kassa muistaa niitä kysyä. Kun sanon: "ei ole", hän ystävällisesti neuvoo mistä voin saada sellaisen, vaan en ole halunnut.

Silmiin pistävää täällä on se, että näissä kaupoissa on henkilökuntaa ainakin tuplasti Suomeen verrattuna. Eräänä päivänä haimme 'mäkkäristä' ruokaa, odotellessa laskin tiskintakana häärivän seitsemän henkeä, vastaavassa paikassa kotomaassa olisi kaksi tai kolme.

Toinen asia johon olen kiinnittänyt huomion täällä on se, että täällä ei sellaista 'tuppukylää' olekaan missä ei ole kauppaa, se kyllä löytyy joka kylästä. Mielenkiinnosta käyn usein reissuillamme näissä kyläkaupoissa, siistejä ovat ja valikoima on todella runsas. En sitten tiedä jos niistä pitäisi ostaa oikein ruokatarvikkeita, lihaa tms.

Luin tänään netistä, että Pelkosenniemellä on pelko, että pankki loppuu, ja Savukoskelta lähtee viimeinenkin pankkiautomaatti.
Ja kaiken huippu oli se kun tänään komeili Hesari sivuilla, että kilometrikorvauksien veroetu kaavaillaan lopetettaviksi!?
Kuinka kannattaa esim. joidenkin tuntemieni pohjoisen naisten kulkea päivittäin jopa 220 kilometrin työmatkat, vielä kun kaikki tiedämme millaiset ovat hoitoalan palkat, kysyn vaan?

Diesel täällä on kalliimpaa kuin bensa, mutta ei se täällä menoa haittaa. Liikenne on aamuisin kahdeksan maissa ja illalla neljän-viiden välillä yhtä huisketta. Olen huomannut, että illalla jos lähtee liikkeelle se kannattaa tehdä vasta tuossa kuuden-seitsemän maissa. Kaupathan ovat auki pääosin yhteentoista, että kyllä ehtii.
Se onkin asia jota olen Suomessa aina ihmetellyt, nimittäin tuo kauppojen aukioloaikojen sääntely. Tekijöitä kyllä olisi, tiedän. Mistä lie kiikastaa, liekö sekin politiikkaa?

Eikö ole hauska liikennemerkki, mutta realistinen, voihan tuossa risteyksessä noinkin käydä ja on varmasti käynytkin.

Joulun värit

Mulle joulu on värikästä aikaa - pitää olla vihreitä kuulia, sininen hyasintti ja punaviiniä, siinä se on.

Vaata, kuidas Kalevi jõulukommid valmivat

Kumu

Tallinnassa sijaitseva Kumu - elävän taiteen museo, on verraton vierailukohde kaupungissa kävijälle.

Museon suunnittelemiseksi järjestetyn kansainvälisen arkkitehtikilpailun (1993–1994) voitti suomalainen arkkitehti Pekka Vapaavuori. Rakennustyöt aloitettiin vuonna 2002. Taidemuseo Kumu avattiin yleisölle helmikuussa 2006.
Viron taidemuseon päärakennuksella on monta roolia. Siihen sisältyvät museon kokoelmat, entisöintikeskus sekä taidemuseo Kumu, jossa perus- ja vaihtuvat näyttelyt, nykytaiteen galleria, auditorion ohjelmisto sekä pedagoginen toiminta ovat kaikki yhtä tärkeällä sijalla.


Helposti, vaikka kävellen Viruaukiolta, tai bussilla tai raitiovaunulla.
Jos aikaa on, voi samalla reissulla pistäytyä lähellä olevassa Kadriorun palatsissa, vieressä myös presidentin linna.

Jo rakennus itsessään on massiivinen ja näkemisen arvoinen.

 Tuttuja kasvoja.

Vanhoja valokuvia elämästä Suomessa.

Käydessämme Kumussa 2008, olin kuvannut tämän puhuttelevan kuvan, mutta en tietoja siitä lainkaan?

Enkeli?

Tallinnassa 2008.

Eräänä myrskyisenä, sateisena, marraskuun aamuna, ikkunasta ulos katsoessani, piti oikein hieraista silmiä, täh?  Enkeli siellä käveli, pitkin jalkakäytävää, uhmaten tuulta ja tuiskua. Nopeasti kamera esiin, säädöistä viis, nyt oli kiire. Mutta kyllä, on se enkeli, siivetkin sillä on.

Tosin lähempi tarkastelu herätti epäilyjä, lenkkarit enkelillä?

Jälkeenpäin selvisi kyseessä olleen joku mainoskampanja, muistaakseni jonkun autokaupan. Mulle ei kyllä ihan auennut, kuinka enkeli siihen liittyi?

Ounasvaaran avajaiset siirtyvät jälleen

               Ounasvaaran rinteiltä puuttuu yhä lumi. Kuva aiemmalta vuodelta.

               Kuva: YLE / Essi Timonen

Ounasvaaran hiihtokeskus Rovaniemellä joutuu siirtämään kauden avajaisiaan jo kolmannen kerran. Sääolojen vuoksi hiihtokeskus pääsee tykittämään lunta vasta lauantaina.

Keskus arvioi, että kahdesta kolmeen rinteen avajaisia vietetään ensi maanantaina 12. joulukuuta. Toimitusjohtaja Juhani Roinisen mukaan Ounasvaaran hiihtokeskusta ei ole avattu näin myöhään koko 2000-luvulla.

Normaaliaikataulusta hiihtokeskus on myöhässä kolmisen viikkoa.

YLE Lappi



Lunta!

Aamulla koimme melkoisen yllätyksen, satoi lunta. Ei sitä paljon (vielä) satanut, mutta jo sillä maisema muuttui. Kadut ja jalkakäytävät ovat valkoisina, nurmikot vihreinä;). Mittari kuitenkin näyttää +2, joten lumen pysyvyydestä ei ole takuita.
Ymmärtääkseni täälläkin on talvisin  lunta ja pakkasta, viime talvena oli ollut metri lunta ja 30 astetta pakkasta. Sellaista en toivo, mutta talvi olisi kyllä muuten tervetullut.

 Jouluvana oli jo tulla tupsahtanut Kohvik Restoran Mokan nurkalle.

Raatihuoneentorilla on suuri joulukuusi, sinne oksille saa ripustaa kirjeitä ja piirrustuksia Joulupukille, joulukoristeita, ja kuka mitäkin keksii. Bongasin sieltä 7 vuotiaan Jessican piirrustuksen ja kirjeen Joulupukille. 

Kun Rovaniemelläkin blogiani luetaan niin jospa myös Napapiirin Joulupukki lukisi Jessican kirjeen, ja täyttäisi hänen toiveensa. Joulupukille ei  ole tarvetta suomentaa Jessican kirjettä, olen kuullut ja nähnyt Joulupukin puhuvan sujuvasti useita (jos ei kaikkia) maailman kieliä.

Katsokaa, kuinka helppoa Eestin kieli voi olla. Tuo toive: vahvel lokitangit, oli pakko katsoa sanakirjasta. Se on suoraan käännettynä: vohveli kiharruspihdit, eli Suomessa sanotaan,kreppirauta.

  Joulupukin postikonttori - Joulupukin Pajakylä - Napapiiri - Rovaniemi

Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.

Suomi 94 vuotta!

 Hyvää itsenäisyyspäivää!

                Kuva Valion sivuilta.

Mitä saisi olla?

Päivänä muutamana, käväisin torilla katsomassa (olisiko siellä lankakauppias, mutta ei ollut) mitä kaikkea siellä on myytävänä. Varsinaisella torilla oli kylmä, ihmettelen kuinka kauppiaat tarkenevat siellä, asiakkaitakaan ei paljon ollut.

Myytävänä oli perunaa, perunaa ja perunaa, paljon kenkiä, vaatteita ja verhoja. En kuitenkaan tutustunut mihinkään erityisemmin, palelin, vaikka minulla oli toppatakki päällä.

Sitävastoin suunnistin 'kauppahalleihin', joita Tarton torin kupeessa on ainakin kolme.
Tarjonta niissä on runsas, lihaa, kalaa, juureksia, hedelmiä, makkaroita, juustoja ja leivonnaisia. Lisäksi tietenkin hunajaa, mehuja jne. Ja tietenkin vaatteita, muistattehan ne Tallinnan sataman marketit jotka ovat tupaten täynnä vaatteita, niin paljon, että pahaa tekee, niitä oli myös noissa kauppahalleissa. Kauppiaita oli paljon, asiakkaita myös.

Suomalaisiin hintoihin nähden edullista, virolaisille, luulisin kallista. Keskipalkat kuukaudessa ovat täällä n.800-900 euron tuntumassa. Näyttää, että erot rikkaiden ja köyhien välillä ovat valtavat, odottakaahan kun laitan valokuvia rinnakkaisista asumuksista.
Eilen lähikaupassa eräs mummo punnitsi muutamaa perunaa usean kerran, vaihtoi perunoita ja punnisti taas. Huijaus ei kuitenkaan ollut kyseessä, koska tuotteita ei itse punnita hinnoitteluvaakalla, vaan kassa tekee sen. Ajattelin, että  mummon rahat ovat tiukalla, säälittikin. Ohimennessään sama mummo katsoi ostoskärryyni, joka oli turvoksissa hedelmistä.

Possu seisoo maamerkkinä kauppahallille.

Tässä tarjolla sikaa, nautaa ja lammasta.

 Tässä taas tuoretta kalaa.

Tässä köögiviljaa, myyjän ilmeestä huolimatta, olin saanut luvan kuvata.

Irtokarkkeja on valtavat määrät niin toreilla kuin kaupoissakin. Kalevin valkoinen mustikkasuklaa vie kielen mennessään.

Täytekakkuja ja kaikkia kakkuja on kaupan valtavat määrät niin kaupoissa kuin kauppahalleissakin, ja niitä ihmiset näyttävät ostavankin. Me ostimme isänpäiväkakun, ja oli kyllä hyvä.

Klikkaamalla suurenee, katsokaa hintoja!

Pullaa pitää olla.

Ja kaikkea mahdollista, eikö ole hienosti pinottu, mä en voisi olla tuossa töissä multa noi kaatuis vähän väliä.

Mitä saisi olla?

 

Tarttisko huolestua?

Niin, pitäisikö huolestua kun meikäläisen shoppailuinto on vaihtunut kotisohvalla tapahtuvaan puikkojen kilisyttämiseen?
Eräänä päivänä oli kuin olisin herännyt todellisuuteen, sukan tikuttaminen on mieluisampaa kuin esim. kaupungilla käynti. Voisiko syynä olla ikä, syksy, koti-ikävä, vai voisiko olla, että olen todella tykästynyt lankoihin, puikkoihin ja niillä syntyviin tuotoksiin?

Olen aina tehnyt käsitöitä, virkannut, ommellut ja askarrellut, neulominen on ollut vähemmällä, se ei vaan ole ollut mun juttu. Mutta nyt on, kaikki muu on jäänyt, paitsi tää blogi.

Kyllähän mä silloin painelen kaupungille kun langat alkavat vähentyä, on pakko. Mulla on kyllä aika paljon lankoja, onneksi ei ole vaakaa, ei tarvii punnita niitä, kuten olen nähnyt joidenkin tekevän, ja vielä julkisesti ilmoittavan lankojensa kilomäärän?
Nuuka olen myös langoistani, esittelen niitä kyllä mielelläni, mutta vaikka niitä joutaisikin myydä, en raaski.
Summa summarum, voisiko ajatella, että aikansa voisi käyttää huonomminkin. Siispä puikot kilisee ja sukkaa pukkaa.

Joko olette paistaneet joulupipareita, torttuja, joulukakkuja?

Käsitöitä Tallinnan Raatihuoneentorilla.

Työntouhussa ihana piparileipuri O, jonka kanssa tehtiin joulupipareita 2009, hyviä olivat.