30. joulukuuta 2011

Kymmenen virran maa


Maa ponteva Pohjolan äärillä on,
Se on entistaistojen tanner;
Niin rohkea, reima ja horjumaton,
Se on muistojen mainio manner.
Tämä maa minun mieltäni innostaa,
Se on Kymmenen virran maa!

Siellä Tellervo metsissä tanhuta voi,
Veden Ahti kannelta soittaa,
Mesipillit Metsolan siellä soi
Ja luonto ihmisen. voittaa.
Se luomistuoreena uhkuaa
Tämä Kymmenen virran maa!

Revontulta sen talvinen taivas luo,
kun pakkanen parhaana räiskää,
ja tunturilaaksojen vuolas vuo,
se kallioseinihin läiskää.
Niin mieltäni nostaa ja juhlistaa
tämä Kymmenen virran maa!

Porot palkivat siellä laitumillaan
Tuhatpäisinä laumoina vielä.
Ja aarniohongat muistelojaan
Ne kertovat sulle siellä.
Se muinaisaikoja muistuttaa,
Tämä Kymmenen virran maa!

Kemi, Tornio, Ounas, Oulu ja Ii,
Olen nähnyt uomanne aavat.
Ja mieleni laajeten lainehtii
Ja suoneni tarmoa saavat.
Jokes uljahat syäntäni suurentaa,
Oi Kymmenen virran maa!

Olen nähnyt koskenne vaahdokkaat
Ja niiden pauhuja kuullut,
Ja kulkenut autiot tunturimaat
Ja Hiisiä nähneeni luullut.
Niin synkästi sieluni soinnuttaa
Tämä Kymmenen virran maa!

Kesäaurinkos kanssa ma valvonut oon
Ja viettänyt yötöntä yötä,
Ja vaipuen vienohon haaveiluun
Vain katsonut Luojan työtä.
En tenhoas tuota voi unhottaa,
Oi Kymmenen virran maa!

 Olen nähnyt tuon suvisen sulosään,
Jona päivyt hehkuen päilyy:
Miten tuokio tuottavi viljahan päät,
Miten korret korkeina häilyy.
Suves ihmeet mieleni suosittaa,
Oi Kymmenen virran maa!

Olen nähnyt uljahat poikasi nuo,
Miten laskussa kuohuvan kosken
Jalo urheus heihin tarmoa tuo,
Miten hehkeäks luopi se posken.
Näkö moinen riutani riemastaa,
Oi Kymmenen virran maa!

 Sivakoillaan vauhdilla tuulispään
Olen nähnyt tyttäres norjat,
Alas kiitävän vierua tunturijään
Kuni ilman impyet sorjat.
Tuo ilmiö mun lumouksiin saa,
Oi Kymmenen virran maa!

 Olen kuullut kun kansan huulilta soi
Uroaikojen muistelot siellä,
Ja laulut ja loitsut kuinka ne voi
Sen intoa viehtää vielä.
Tämä mielenvoima mun virvoittaa,
Oi Kymmenen virran maa!

Olet voiman ja vilppauden kotimaa –
Tätä kannat kaksoisleimaa.
Se mieleni toivoja toinnuttaa,
Se antavi intoa reimaa.
Oi loistaos loitos aikojen taa,
Tulevaisten toivojen maa!

Säv. Oskar Merikanto
San. A.V. Forsman

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi sinäkin! Kaikki kommentit ovat tervetulleita, oletpa asiasta mitä mieltä tahansa, kaikki mielipiteet otetaan ilolla vastaan.