Meitä on tänään 7 000 000 000

Seitsemän miljardin ihmisen raja rikkoutui Filippiineillä

Maailman väkiluku on noussut tänään seitsemään miljardiin.

Danica Camacho -niminen tyttövauva syntyi Manilassa Fillippiineillä maanantaiaamuna.

Ensimmäinen symbolinen rajan rikkonut vauva tuli maailmaan Filippiineillä. Päivän mittaan on odotettavissa muitakin vauvoja, joiden syntymää juhlitaan uuden miljardiluvun ylittäjinä.

Filippiineillä YK:n edustaja onnitteli tuoreita vanhempia ja vastasyntynyttä manilalaisessa sairaalassa. 2,5-kiloinen Danica May Camacho syntyi vähän ennen puoltayötä suuren julkisen kohun saattelemana.

Syntymää oli todistamassa huomattava joukko valokuvaajia ja tv-ryhmiä.

Toinen symbolisista miljardivauvoista on Turkin Ankarassa Gamze ja Mustafa Ozkanille syntynyt Yusuf Efe. Perhe sai onnittelut viranomaisilta vauvan synnyttyä varhain maanantaina.

Maailman kuudes miljardis ihminen syntyi lokakuussa 1999 Bosniassa. Hän ja hänen perheensä elävät nykyisin köyhyydessä, mikä on johtanut osaltaan siihen, ettei tällä kertaa haluttu julistaa vain yhtä lasta rajapyykin ylittäjäksi.

Yli 90 prosenttia maailman väestönkasvusta tapahtuu kehitysmaissa.

Kuva: Iltalehti, teksti: Hesari.

 .

Hurja Halloween!

Eräs baari/kahvila  Mustveessa oli saanut näin huiman halloween-ilmeen.

Myös nämä Mustveesta.

Nämä taas Tiimarin halloweenpöydästä.

Hiuksia nostattavaa halloweenia kaikille lukijoilleni!

Uusi vaihe...

Minun arjessani on tapahtunut merkittävä muutos. Ei enää arkisin yhteisiä aamulenkkejä, ei päivisin tuttua ja turvallista juttukaveria eikä päiväkahviseuraa ;).
Kyllä, Johan on palannut sorvin ääreen. Hän aloitti työt tehtaalla, joten kotona tapahtunut etätyöaika on tällä erää ohi. Tehdasrakennus on valmistunut myös toimistotilojen osalta siihen kuntoon, että työ voi tapahtua siellä, koneita ja asentajia tulee paikalle ovista ja ikkunoista. Häntä siis tarvitaan siellä, paikan päällä. Nyt työajat ovat inhimilliset, mutta luulenpa, että siitä se tahti vaan kiihtyy kun tuotanto pitäisi saada käyntiin.

Tässäpä oiva kulkupeli, vaikka työmatkoille. Museoauto kuvattu Tartossa, autottomana päivänä.

Hiukan on minulla ollut pallo hukassa tuon ulkoilun, shoppailun, yms. kanssa. Olen kyllä neulonut pois noita tilaustöitä, nyt ne ovat postittamista vaille valmiit, hyvä niin.

Ajatus on ollut, että kunhan saan tämän ja tämän, niin sitten...

Täällä on ollut parina yönä yöpakkasia, aamulla ovat nurmikot olleet kuurassa. Johan sanoi, matkallaan  työpaikalle, sumun olevan lähes läpipääsemätön, ja se peittää näkyvyyden vielä pitkälle aamupäivään.
Päivät ovat olleet kauniita, aurinkoisia, ja melko lämpimiäkin vielä, houkuttaa kyllä ulkoilemaan.

Tehtäviäkin sain Lapista lähtiessä matkaan: matonkutojille loimilankaa, neulojille villalankaa ja askartelijoille ideoita, näitä muun muassa.
En ole vielä kovinkaan hyvin tutustunut Tartton lankakauppavalikoimiin, sen sijaan kangaskaupoissa on tullut käytyä. Ja uskokaa vaan, niissä on paaaljon kankaita, ja ihania kankaita, ja edullisia kankaita!!! Jollakin voi kotiin palatessa, olla auton perässä  kankaita loppuelämäksi.

Tässä yksi idea vapaasti käytettäväksi. Kuvasin sen viikonlopun Tallinnareissulla, kaupan ikkunasta. Kauppa ei ollut auki, joten en saanut parempaa kuvaa, enkä päässyt hipelöimään. Minusta mekko on kaunis, voisi tehdä myös puserona tai tunikana?

Ennen muinoin kun reisasimme Suomen- Ruotsin- ja Norjanlapissa, keräsin autonperään kotiinviemiseksi kiviä. Niitä oli melkoinen röykkiö, tuntureilta ja jäämerenrannalta, useiden vuosien ja reissujen keräilyn tulos.  Asettelin ne kivet kotona (silloin vielä Lahdenseutu) puutarhaan, laajan matalan kiven päälle ja ympärille. Kerran taas kun ihailin niitä, muistin lähes joka kiven mistä sen olin ottanut ja mikä kivilaji oli kyseessä, Johan pölähti paikalle vino virne suupielessä. Hän loise lausumahan: "kyllä joku arkeologi joskus ihmettelee, että onko jäämeri tosiaan joskus huuhtonut täällä ja ovatko tunturit joskus kohonneet Lahden kyljessä".
Kivet jäivät sinne, mutta me pääsimme lähemmäksi oikeita tuntureita ja jäämerta.

Unikot ja huvimaja kesältä 2005, kivet myös siellä jossakin.

Aurora Borealis in Finnish Lapland 2011

...Lappiaiheet jatkuvat???

Töitä tarjolla ja millä palkalla.

Tänään ilmestyneessä Tartu Postimeeslehdessä oli useampikin työpaikka tarjolla, ei silti ei minun ole töitä ikävä, katselinpa huvikseni - oikeammin surukseni.
Kyllä taas pitää ihmetellä kuinka joku voi tulla toimeen näillä palkoilla. Kuvitelkaa, että ostaakseen kahvipaketin ihmisen pitää tehdä 2.5 tuntia töitä, koska verotus vie ison osan tuostakin palkasta.

Eilisessä Postimeeslehdessä kerrottiin, että opettajat osoittivat  mieltään Toompealla Riigikogun edessä. Vaativat lisää palkaa, opettajien keskipalkka kun on  tällä hetkellä Virossa on 640€/kk, lääkärinpalkka keskimäärin 1200€/kk.

Verotus Virossa, lainaus Wikipediasta:
Vuonna 1994 Virossa otettiin käyttöön tasavero ensimmäisten joukossa maailmassa. Verotusaste oli 26 % riippumatta tuloista.Tammikuussa 2005 tuloveroastetta laskettiin 24 prosenttiin. Myöhemmin, tammikuussa 2006 verotus keveni 23 prosenttiin. Vuonna 2008 tulovero oli 21 %. Tavoitteena on keventää tuloveroa asteittain, kunnes se saavuttaa 18 % vuonna 2011. Viron jälkeen myös monet muut maat, erityisesti entiset neuvostotasavallat ovat ottaneet käyttöön tasaveron.

Tämä pikkuilmoitus on tuosta Pakun tööd otsikon alta.

Ilmoituksessa halutaan ottaa töihin astianpesijä-siivooja, työvuoro on 12 tuntia, ja palkka hurja 2.04€/h.

Käsittämätöntä!!!

Welcome to Rovaniemi!

 Muun muassa tätä on Rovaniemi, katso ja nauti. Niin teen minäkin, ja keväällä ihan paikanpäällä.

Töppösiä syntyy...

Näin kerran myyjäisissä tällaisia töppösiä, ne suorastaan iskivät tajuntaani, niin ihania ne mielestäni olivat. Ajattelin, että kai noita osaisin minäkin tehdä, ja nyt olen niitä tehnyt jo eräitä.

Tässä viimeiset. Varsilankana 7veljestä ja Nalle. Töppösinä hahtuvalanka jonka kudon yksisäikeisenä, joka kyllä aiheuttaa sen, että pitää neuloa aika reilunkokoiset, mutta näin lopputulos on luja mutta pehmeä, niin kuin lapsen jalkaan pitää ollakkin.
Varsissa puikot: Nalle-3, 7veljestä-3.5, hahtuvalangan kudoin puikoilla numero 5.



  Ensin kuva huovuttamattomista töppösistä, kokoa pitää olla.

Sitten valmiit, huovutuksen, muotoilun ja harjauksen läpikäyneet töppöset.

Ja sitten vielä muutamat muut...

Rovaniemen ensilumenlatu aukeaa

 

julkaistu tänään klo 10:25, päivitetty tänään klo 11:31

Viron ampumahiihtäjät pääsivät korkkaamaan Rovaniemen ladut ensimmäisenä.

Kuva: YLE / Pia Tuukkanen

Ounasvaaran ensilumenlatu avataan hiihtäjille tiistai-iltapäivänä.

Lunta on ajettu Lapin urheiluopistolta hiihtostadionille, noin 2,5 kilometriä suuntaansa. Latua tehdään hiihtostadionille lisää heti, kun pakkaset sallivat lumettamisen.
Nyt avattu latu on tehty kesän yli säilötystä lumesta. Lunta on säilytetty muhan sisällä. Ensilumenlatua alettiin kasata viime perjantaina.

Lainattu sivuilta:
YLE Lappi


Tarkkaavainen lukija voi jälleen huomata linkin kotimaan ja työmaan välillä.

Tuubihuivin ohje 1.

Tuubihuivin ohjetta on kovasti kyselty.

Tähän huiviin käytin paksua villasekoitelankaa, jossa 20% villaa. Tärkein kriteeri langan valintaan oli, että se tuntuu miellyttävältä iholla eikä kutita.

Lankaa ostin 150g, ja kudoin kaiken, siitä tuli aivan sopivasti mittaa huiville.
-puikot olivat pyöröpuikot  n:ro 8.
-loin 120 silmukkaa
-reunasta en halunnut rullautuvaa, joten kudoin kaksi kerosta nurjaa, myös lopussa, muut oikeaa.
-kudoin noin 25 cm
-päättelin löyhästi

Huivi on sopiva kun sen kiepauttaa kaksinkerroin kaulaan...ja on lämmin!

 Tuubihuivin ohjeita myös täällä.

Valga-Valka

Esittelyssä lauantainen vierailukohteemme, Virossa sekä Latviassa sijaitseva kaksoiskaupunki
Valga, joka on Viron eteläisin kaupunki. Pienuudestaan huolimatta se ei mahdu yhteen maahan. Kaksi kieltä, kaksi rahayksikköä, kaksi kulttuuria, runsaasti historiaa ja kulttuurielämää.

Valka ja nykyinen Viron puoleinen kaupunki Valga olivat yksi ja sama kaupunki, kunnes se jaettiin kahdeksi kaupungiksi vuonna 1920. Jaon suoritti eräs englantilainen eversti molempien valtioiden hyväksymänä puolueettomana henkilönä. Raja kulki keskellä Valgan / Valkan silloista pääkatua jonka pohjoispuolen varren talot olivat Virossa ja etelänpuoleiset talot Latviassa.

Kaupunkia halkoo Pedelijoki. Väkiluku Valkassa noin 6600 ja Valgassa noin 13700 henkeä.

Viron ja Latvian liityttyä Schengenin sopimukseen, sisarkaupungit Valga ja Valka ovat muuttuneet syrjäseudusta Euroopan unionin sisämaassa sijaitsevaksi kiinnostavaksi ja erikoiseksi lomanviettokohteeksi. Valgan ystävyyskaupunki Suomessa on Tornio.

Sanotaan, että kaksoiskaupunki Valga on yhtä aikaa moderni ja historiallinen, en tuota modernisuutta ehkä kuitenkaan allekirjoita. No, jos "Hese" ja Rimi ovat merkki modernisuudesta, niin sitten kyllä. Tuntui oudolta, että Valkassa ei puhuttu/ymmärretty lainkaan Viron kieltä. Kovin ilahtuivat kun kerroimme olevamme Suomesta, Finlandia, Finlandia, toistelivat.
Paikallinen Bistro ei saanut meistä ruokavieraita, menimme kyllä urheasti sisään tarkoituksena syödä siellä, kun seurueemme nuorin jäsen astuttuaan sisään kuulutti kovalla äänellä:"yök, täällä haisee" ja tehosti asiaansa puristamalla sormilla nenäänsä. Me olimme kyllä asiasta samaa mieltä, ja tyytyväisinä nuorimman päätökseen, poistuimme ulos.

Vuonna 1865 perustettu kaupungin raatihuone on yksikerroksinen, korkea, puoliaumakatolla, kattoikkunoilla ja tornilla varustettu historiallisen puuarkkitehtuurin olennainen esimerkki Virossa. Talossa sijaitsee myös Info-piste. Valga.

Kaupungin sydämessä sijaitseva Jaani-kirkko valmistui vuonna 1816 arkkitehti Chr. Haberlandin projektin mukaan ja on ainoa kirkko Virossa, jossa on ovaalin muotoinen pohjapiirros. Valga.

OpasteValkassa.

Pyhän Katariinan luterilainen kirkko Valkassa.

 

Paikallinen "pappi" aamulehteä lukemassa. Valka.

 Vastapäätä hänen lehdenlukupaikkaansa oli silmän ilona upea puutarha patsaineen. Valka.

Näkymää Valkan kaupungista.

Nämä ja paljon muita kuvia oli valokuvausliikkeen ikkunassa, hurmaavia muotokuvia.

Näissä, mielestäni, on sitä vahvuutta jota itsekin yritin tavoitella toteuttaessani ensimmäistä muotokuvista koostunutta valokuvanäyttelyäni.

Valka.

Kissanpäivät

Täällä vietetään kissanpäiviä, lomalaiset on viety satamaan, ja nyt opetellaan taas tähän meidän omaan hiljaisuuteen.

Kuvassa latvialainen kissa, joka istui kaupan ikkunalla Valkassa, me taas olimme sisällä kaupassa.

Makea haukotus, vai mitä sanotte?

Nyt olisi myytävänä mustat ja valkoiset  ylipolvensukat  halukkaat ilmoittautukoot, sähköpostiosoite on

toisellapuolenlahden@gmail.com

KANGASALAN LEPOKOTI

Tässä se edellisessä postauksessa lupaamani juttu Kangasalan Lepokodista, jossa minulla on ollut tilaisuus useammankin kerran vierailla. Paikka on sanoinkuvaamattoman upea, talossa jonka entisöinnin yhteydessä on onnistuttu säilyttämään sen alkuperäinen, vahvasti aistittava henki, sekä siellä harjoitetun moninaisen kulttuurin mukanaan tuoma tunnelma, talon kummitustarinaa unohtamatta.

Ja löytyyhän täältä  myös aasinsilta nykyiseen asuinpaikkaamme Viroon.

Jos on tilaisuus/tarve, käykää ja ihastukaa!

kulttuuria ja kuuluisuuksia vuodesta 1910

Entinen täysihoitola Kangasalan Lepokoti on ainutlaatuinen nähtävyys ja halutessanne myös ikimuistoinen miljöö juhlillenne ja kokouksillenne. Se on täynnä omaperäistä esineistöä sekä "menneen maailman" puulämmitteistä tuoksua ja jäljittelemätöntä tunnelmaa.

Lisäksi talolla on harvinaisen monipuolinen ja komea historia. Sen vieraslistalla vilisee kuuluisuuksia muusikkoja, kuvataiteilijoita, näyttelijöitä ja tiedemiehiä. Talo on palvellut niin vuoden 1918 sodan kumpaakin osapuolta kuin kummitustarinaansa filmaavia "Kummeleitakin", siellä on istuttu käräjiä ja käyty koulua, suomennettu Raamattua ja pidetty lammasta sisällä kotieläimenä, perustettu lions-klubeja ja vietetty lehdistön läsnäollessa juhlallisia kissanristiäisiä sanan kirjaimellisessa merkityksessä.

Lisäksi talolla on perusteellisesti entisöity saunakin, joka sisältää takkahuoneen ja hieman muitakin tiloja. Sekä tietenkin asiaa tuntevien saunaseuralaisten ylistämät löylyt!

Lepokodin ympäristö on luontonsa puolesta erityisen kaunis. Jonkin matkan päässä päärakennuksesta ja saunasta sijaitsee vanhojen tarujen sävyttämä ja entisaikain runoilijain ylistämä Ukkijärvi, jonne avautuu upea näköala päärakennuksen toisen kerroksen terassilta.

Toiminnan tausta ja alku

Kun emäs- ja rautapitoisen Kuohun lähteen varaan rakennettu terveyskylpylä lopetti toimintansa noin 1840 oli se jo vuosikymmeniä ehtinyt houkutella Kangasalle matkailijoita. Osa oli tullut jopa Italiasta ja Saksasta. Kangasalan matkailulla oli siis jo valmiiksi perinteitä, kun Topelius 1853 runoili siellä "Kesäpäivänsä".

Paikkakunnan kuuluisat ihannemaisemat ja sen kartanoiden kuninkaallinen historia houkuttelivat kansallisromanttisen hengen täyttämiä matkailijoita vielä 1900-luvunkin puolella. Kartanoilla ja isoilla taloilla riitti kestitettäviä ja majoitettavia. Kartanonomistajat olivatkin keskeisesti mukana, kun täysihoitotoiminnan ammattilaistamiseksi 1910 perustettiin Kangasalan Lepo- ja Matkailijakoti Osakeyhtiö.

Samana vuonna entisen terveyslähteen lähellä ollut kaksikerroksinen rakennus siirrettiin Siirtyisten torppa-alueelle Ukkijärven rantamille yhtiön toimintaa varten. Talon oli rakennuttanut neiti Sofia Hagman johtamansa Suomen ensimmäisen kansanopiston päärakennukseksi 1890-luvun alkupuolella.

Lepokodin suunnitteli tämän rakennuksen pohjalta eräitä lisäyksiä tehden Kangasalla 1874 syntynyt Heikki Tiitola.

Toiminta lähti käyntiin kokoustoiminnan osalta joulukuussa 1910 ja täysihoidon osalta pian seuraavana vuonna. Talon hoitajaksi valittiin Ida Isaksson Tampereelta.

Adlerin perhe

Lokakuussa 1912 Lepokodin isäntäpariksi tuli Virosta kotoisin oleva Hans Adler (1871-1942) ja hänen Janakkalasta kotoisin oleva puolisonsa Gustava (1870-1948).

Heillä oli runsaasti ammattitaitoa, sillä kumpikin oli toiminut Finlaysonin patruunan von Nottbeckin palveluksessa Tampereella ja myöhemmin he olivat hoitaneet Kangasalan Seurahuonetta.

Osakeyhtiön purkauduttua 1921 Adlerit saivat talon myös omistukseensa lukuun ottamatta tonttia, joka oli vuokralla läheiseltä Sorolan kartanolta. Adlereilla (suomeksi nimi tarkoittaa kotkaa) oli viisi lasta, joista Anni kuoli jo 10-vuotiaana ja Paavo (joka suomensi sukunimensä Aarnikotkaksi) sai 1941 sankarikuoleman Itämeren aalloissa panssarilaiva Ilmarisen tuhossa.

Eloonjääneet kolme sisarta sitten hoitivat, etenkin äidin 1948 kuoltua, sitten taloa milloin enemmän, milloin vähemmän kiinteästi yhdessä.

Vanhin, naimattomaksi jäänyt sisar Martta Aarnikotka (1904-78) oli suuri originelli ja persoonallinen matkailuopas, lausuja ja jopa lastenkirjailija. Hän myös antoi Lepokodissa kielitunteja ja loi yllättävän korkeatasoista kuvataidetta, jota talossa yhä on runsaasti nähtävillä. Toiseksi vanhin tytär oli Olga eli Olla Adler-Tyrkkö (1905-96). Kolmas tytär Kylli on syntynyt 1909 ja asuu Lepokodissa vieläkin.

Muistokirjoitus: Kyllikki Kärkkäinen * 16.9.1909 † 12.6.2001

Kaukaisia ja kuuluisia vieraita

Vuosikymmenten varrella Lepokodissa on vieraillut monenlaisten ammattiryhmien ja kansallisuuksien edustajia. Etenkin toiminnan alkuaikoina nähtiin siellä usein aatelisiakin, joista pysyvimmän muiston jätti salaperäinen puolalainen paroni Mario Mannteufel.

Ennen Venäjän vallankumousta, oli väkeä aika paljon Pietarista ja Moskovasta, mutta jo silloin myös mm. Hollannista, Unkarista, Englannista ja Ruotsista. Muistettakoon myös talon virolaiset vieraat, joiden elämänkohtaloihin 1940-luvulla tuli tragiikkaa.

Monet vieraat viipyivät vain yön tai pari, mutta paljon oli myös niitä, jotka tulivat vuosikymmenten kuluessa yhä uudelleen ja uudelleen viipyen talossa hyvinkin pitkiä ajanjaksoja. Kesäsesongin lisäksi vilskettä oli myös mm. jouluisin ja hiihtolomien aikaan.

Vieraat söivät talon erinomaista ja runsasta ruokaa, retkeilivät ympäristössä, seurustelivat henkevästi, uivat järvessä tai harrastivat erilaisia pelejä aina tennistä myöten. Toiset enemmänkin lepäilivät, toiset, kuten eräät kirjailijat, taas keskittyivät töihinsä.

Myös lapset, kuten tuleva radiomies Markus Similä, viihtyivät Lepokodissa erinomaisesti.

Kuuluisin vieras kävi jo kesäkuussa 1912, nimittäin Jean Sibelius , joka saapui paikalle Ainonsa kanssa. Käynti ei ollut kovin pitkä, mutta perusteellisemmin talossa majailivat sittemmin sellaiset säveltäjät kuin Tauno Pylkkänen, Martti Similä, Erna Tauro ja Helvi Mäkinen. 

Muusta musiikkiväestä mainittakoon vielä Väinö Raitio, Armas Maasalo, Bengt Johansson, Einari Marvia, Kari Tikka, Timo Mikkilä, Jussi Jalas, Ulla Katajavuori, Eero Koskimies, Hugo Huttunen, Kullervo Linna, George de Godzinsky sekä Malmsténin veljekset Georg ja Eugen.

Kuvataiteilijoista poimittakoon esille jääkärikapteeni, kuvanveistäjä Lauri Leppänen, joka tuntui kuuluvan milteipä talon kotiväkeen ja jonka töitä Lepokodissa yhä on paljonkin esillä.

Muita yhä "esilläolevia" entisiä taiteilijavieraita ovat mm. Väinö Tiger, Reino Harsti ja Kaarina Alava.

Loistavana kuriositeettina mainittakoon talon pitkäaikainen asukas Hugo Enqvist, jonka porvarillinen ammatti oli ollut yhdysvaltalainen cowboy. Tämän intiaaniseikkailuistaan kertoilleen originellin eläkeläisen jäljiltä talossa on yhä hyvin kiintoisa "Villin Lännen" huone sekä useita Enqvistin tuosta aihepiiristä maalaamia tauluja.

Oma hienostunut huoneensa talossa yhä on myös Kangasalla syntyneellä kirjailija, sukutukija, teatterimies Jalmari Finnellä, "Kiljusten herrasväen" isällä.(Opastetuilla talokierroksilla voitte tavata myös hänen nykyisen "ruumiillistumansa") Finnen lisäksi talossa ovat paljon aikaansa viettäneet ja myös työskennelleet kirjailijat sellaiset kuin Eeva-Liisa Manner ja Pentti Saarikoski.

   

Muista talossa majailleista kynäilijöistä mainittakoon Toivo Pekkanen, Arvi Kivimaa, Juho Koskimaa, Paavo Haavikko, Einari Vuorela, Satu Koskimies, Heikki Asunta, Jarl Hemmer, Helvi Erjakka, Simo Penttilä ja Reino Hirviseppä eli "Palle".

Näyttelijöitä on talossa nähty erityisen paljon. Kantavieraista mainittakoon varsinkin pariskunnat Ritva Ahonen ja Risto Mäkelä sekä Kalevi Kahra ja Eila Rinne.

Muusta teatteriväestä nostettakoon esiin nimet Elli Tompuri, Ella Eronen, Katri Rautio ja hänen poikansa Markus "Setä" Rautio, Pentti Viljanen, Kauko Helovirta, Jalmari Rinne, Mirjami Kuosmanen, Vappu Jurkka, Tuulikki Pohjola, Helge Hansila, Keijo Lindroos ja Eino Salmelainen.

Filmaustöittensä merkeissä talossa on majaillut mm. Martti Katajisto ja Tauno Palo on siellä puolestaan ollut äänittämässä kuunnelmaa "Kultaiset vaunut".

Talon uskollinen vieras oli myös toimittaja Paula "Pimpula" Talaskivi samaten kuin kirjastoneuvos Helle Kannilakin.

Muiden alojen edusta mainittakoon vielä arkkipiispa Gustaf Johansson, historiantutkija, professori Gunnar Suolahti, kenraali Taavetti Laatikainen ja senaattori Onni Talas .

1.1.2001 Jussi Lehtonen Lepokodin historian kävelevä tietokirja Teksti ja kuvat lainattu suoraan Kangasalan Lepokodin sivuilta.

Bortta bra men hemma bäst.

Kävin mutkan Suomessa, hyvä oli taas tulla kotiin. Hiukan on ollut ikävä oikeaa kotia, mutta reisussa huomasin, että koti on siellä missä puoliso. Viikon olin poissa, ja ikävä oli. Neljäkymmentäyksi yhteistä vuotta takana, toivottavasti paljon vielä edessä.

Matkallani käväisin Kangasalla, Nastolassa ja Villähteellä, kiitos kaikille vieraaanvaraisuudesta ja hyvästä seurasta.

Kangasalla sijaitsevasta Lepokodista lupaan kertoa jossakin postauksessa, se on aivan uskomaton paikka. Haluan joskus yöpyä siellä yön tai pari ja saada edes hiukan tuntumaa tuosta vanhasta ihanasta talosta ja sen hengestä.

Kännykkäkuva Tallinnasta, laivan lähtiessä kohti Suomea.

Takaisin ei tarvinnutkaan tulla yksin, mukana oli tuon pienen käden omistaja, muutama Hello Kitty ja eräs hiukan suurempikin henkilö. Meillä on varmasti hauska ja vilkas viikko edessä, hyvä niin.

Talent

Tämän Susan Boylen  me kaikki muistamme. Nyt on syytä kuunnella myös tämä  Susan Boyle.
On se kumma kun jotkut onnistuvat pitämään kynttilänsä vakan alla noinkin kauan.

Siskoni sanoo usein, että hän on aina toivonut omistavansa hyvän laulun äänen, niin että ihmiset kuullessaan hänen laulavan, sanoisivat että, "onpa tuolla S:lla kaunis laulun ääni".
No, hyvä laulun ääni hänellä ei ole, mutta on kädentaidot.

Joskus sitä itsekkin on tullut ajateltua, että olisi hienoa osata jotakin oikein hyvin, vaikka ei muuta kun maalata tauluja. Minusta tuntuu, että sitä osaa vähän kaikkea, mutta ei mitään oikein erityisen hyvin. Voihan se johtua myös luonteesta, minulla kun pitää kaikki olla valmista mieluusti eilen.

Susan Boyle

Mullakin on neuloosi...

eikä ainakaan paranemaan päin. Kyllä taas on sukkaa pukannut, ja lisää pukkaa, näille on parit tulossa. Olen huomenna matkalla Suomeen, ja arvatkaa vaan onko sukankudin matkassa.

Suuri yllätys Virossa on Novitan lankojen hinnat, paikallisessa Prismassa (Tartto) 7veljestä maksaa 4.99€. Suomesta olen sitä viimeksi ostanut, tarjouksesta, 3.85€, ei se kyllä muistaakseni normaalihinnallakaan ole kuin siinä neljän euron tuntumassa. Kuitenkin Novitalla(kin) on tehdas Virossa. Siis pitää ostaa Suomesta sukkalangat.

Parit tulossa

Tämä pitkä huivi on tilaustyö, miniälle. Mitat noin 40 x 200cm, lankana teetee:n elegant. Langan koostumus on taivaallinen, 70% kampavillaa, 30% tussahsilkkiä, langassa mukana jojoba öljyä, aloe vera ja e-vitamiinia. Lankaa kului 100g, puikot n:ro 4, aikaa kyllä kului, lanka on niiiin ohutta.

Huivi on kevyt, ohut ja ilmava, toivottavasti saaja on tyytyväinen.

Tämän tuubihuivin tein itselleni, lanka on 20% villaa, loppu keinokuitua. Paksua, miellyttävän tuntuista lankaa. Kudoin n:ro 8 pyöröpuikoilla. 120 silmukkaa ja 25cm, uskon olevan käyttöä.

Meillä on ihanan poikalapsen lisäksi 3 suloista tyttöä (lastenlapsia). Tässä tytöille kämmekkäitä. Lankaa en muista, kudoin ainaoikein ja ompelin sivusauman, jätin peukulle reiän. Napit Abakhanista.

Nämä "säärekkäät" on kudottu Vironvillasta, siis 100% villa. Muuten samalla ohjeella kun ylipolvensukat, mutta ilman teriä. Koska langassa ei ole polyamidia vahvikkeena, kulutuskestävyys ei ole kovin hyvä, sääriosissa se ei kuitenkaan haittaa. Päinvastoin, ovat lämpimämmät.

Tässä tuo kuvio, joka on sama kuin ylipolvensukissa.

Nämä sukat ovat tilaustyö, menevät joululahjaksi "aikuiselle naiselle".

Lankoja on sekä kotona, että täällä, tilapäisessä kodissa, ideoita on sekä päässä, että lehdissä ja  netissä - ainoastaan aikaa on rajallisesti.

Myrkkysienillä terrakottaa ja kilpikirvoilla punaista

Punaiset langat on värjätty kaktuksen kilpikirvoilla eli kokenillilla.

Kuva: YLE / Sirkku Savusalo

Pellolainen käsityöyrittäjä Merja Kitti värjää itse lankansa ja on yksi harvoista lappilaisista alan yrittäjistä, joka värjää lankoja myös myyntiin. Langoista syntyy muun muassa pontsoja ja pitkävartisia sukkia, vaikkapa joulupaketteihin.

Pellossa jokitörmällä sijaitsevan omakotitalon pihassa ovat padat porisseet, kun Merja Kitti on värjännyt kesän lankoja. Työ täytyy tehdä ulkona, sillä esimerkiksi verihelttaseitikki on myrkyllinen, pahanhajuinen ja pökerryttävä keitettävä. Mutta siitä huolimatta Merjan suosikki.

Siitä saa ihania terran ja ruosteenpunaisen värejä. Se on niin kaunis ja ainoa suomalainen raaka-aine, josta saa punaisen sävyjä. Sitä on mukava kerätäkin. Mutta työlästähän tämä on, raaka-ainetta pitää olla paljon, Merja Kitti kertoo.

Sipulinkuorilla saa villaan kauniita oranssin sävyjä, tuomipihlajanmarjoista ruskean, vihreän ja oliivin sävyjä. Sävy riippuun värjättävän langan väristä ja siitä, monesko värjäys on menossa.

Sininen indigo on monimutkainen käytettävä, mutta tuottaa kauniin farkunvärisen langan. Erikoisin värinantaja on eteläamerikkalainen kokenilli eli kaktuksen kilpikirva.

Kaktuksia kasvatetaan kirvoja varten ja kirvat kerätään, murskataan ja väriä käytetään elintarvikkeissa ja huulipunissakin.

Merja Kitin pontsoja on myyty eri puolille maailmaa. Joulusesonki on käsityöläiselle tärkeää aikaa. Villaiset tuotteet kuuluvat suomalaisten pehmeisiin paketteihin.

YLE Lappi / Sirkku Savusalo

 Lainattu Lapin Radion sivuilta.

On se niin halpaa, että naurattaa...

Vai mitä sanotte näistä bensiinin ja dieselin hinnoista, hinnat ovat olleet samat koko meidän täällä oloajan. Hinnat eivät vaihtele, kuten esim. Rovaniemellä, jossa hintoihin vaikuttaa viikonloppu tai loma-aika, silloin hinnat nousevat pilviin, jossa ne kyllä ovat muutenkin.

Autojen määrää täällä on kyllä pohdittu, näitä keskiansioita ajatellen, niitä on liikenteessä kohtuuton määrä. Sitä paitsi autokanta täällä on huomattavasti parempi kuin Suomessa. Villi arvaus tuohon on, että täällä on jonkin asteinen nousukaskulttuuri- mieluummin vähän parempi kuin naapurilla.

Autot täällä ovat melkein poikkeuksetta leasingsopimuksella, se on täällä erilainen kuin Suomessa, pidempi aika ja muutenkin edullisempi.

Jo 200-300eurolla kuukaudessa saa kunnon menopelin alleen, eikun tankki täyteen  ja menoksi.

Lähimittarilla illanhämyssä.

Näitäkin näkee liikenteessä, mutta tuskin ovat leasingautoja.

Yksi kuva kertoo enemmän kuin...

 Raatihuoneen torilla

Venäläinen ravintola Vassilissa, ja ruoka oli hyvää.

Jälkiruuaksi kahvit ja pullat, Lõunakeskuksessa, jossa on myös luistinrata. Kahvitellessa  voi katsella kun toiset kuntoilevat. Ja jos olisi ollut nappulat mukana olisi voitu ottaa pieni shakkimatsi, laudat  kun ovat valmiina.

Leikkimistä kuvilla

Olen toki tiennyt, että kuvankäsittelyohjelmilla saa aikaan vaikka mitä, mutta niin saa nykyisillä kameroillakin.
Hiukan vain säätöjä kameran kuvankäsittelyssä ja vot tässä tulos,väriluonnos.

Tässä näkymää kaupungilta, siinä virtaa Emajõgi. Taustalla Tasku yksi Tartton  kauppakeskuksista.

Korkea rakennus on sivustakatsoen ohut, taskumattimainen, siitä nimi?

Tässä pienkerrostaloaluetta kaupungilla.

(Loppu)kesäleski täällä miettii kuinka kuluttaisi aikaansa, ts. mihin lähtisin. Mihin läksin siitä tuonnempana.