Ei näkynyt saukkoja.

Kävelin kameran kanssa pitkin Kemijoen rantaa nähdäkseni edes vilauksen meidän kuuluisista villisaukoista, mutta eivät näyttäytyneet. Pitänee käydä useammin tuolla Jätkänkynttilä sillalla, sen alla kun on se sula jossa nuo mainiot veijarit saalistavat. Kohta on syvä ja virta voimakas, vaan kala suussa nuo mestarisukeltajat sieltä nousevat, täysin ihmisistä piittaamatta aterioivat jään reunalla.

 

Tässä linkki Lapin Radion sivuille, jossa tietoa ja video noista villisaukoista.

 

 Rautatiesilta, ja portaat jokeen.

 

Näissä sulissa...

Hiukan kulttuuria, kun kävelyreittini kiertää täältä. Siis siellä pilkottavat Pilkkeen ja Arktikumin katot.

Arktikum.

Tervaleppä kuurapuvussaan.

Vanha kaunis kivisilta.

Pilkkeen kattoa toiselta suunnalta.

 

 

Kuvat ovat lähes mustavalkoisia, olisivat varmaan toimineetkin hyvin jos olisin heti kuvannut/muuttanut ne mustavalkoisiksi, nyt en ole tehnyt niille mitään. Näistä näkee ettei sitä valoa vielä (ainakaan näin pilvisenä päivänä) paljoa ole, mutta valoa kohti mennään ja kiihtyvällä vauhdilla.
Tänään päivän pituus oli 5 tuntia ja 32 minuuttia, on se pidentynyt jo paljon. Lyhyimmilläänhän se oli joulukuun 22päivä,  2 tuntia 15 minuuttia.

Pakkaspäivä napapiirillä.

Nyt, kello 20.37, mittari näyttää -11astetta, aamulla oli -5, eli kiristyy. Yöksi ja huomiseksi on luvattu jopa -20. Talvi on tullut, lunta tosin vain kymmenkunta senttiä.

On odoteltu lunta, pääsisi hiihtämään. Toki Ounasvaaralla on ollut ensilumenlatu jo kuukaudenpäivät, mutta se on niin jäinen, että ei viitsi vielä mennä. Välillä kun on plussaa ja sataa vettä ja välillä pakastaa, niin kyllä sen tietää. Mutta onhan tässä vielä talvea jäljellä, hiihdellä.

 

Pakko oli kuvata, aurinko oli jo laskemassa ja värjäsi taivaanrannan sinipunaiseksi.

Tässä toinen Rovaniemen maamerkki, Jätkänkynttiläsilta, kuvattuna meidän keittiön ikkunasta. Se toinenhan on tietenkin Ounasvaara.