Ei näkynyt saukkoja.

Kävelin kameran kanssa pitkin Kemijoen rantaa nähdäkseni edes vilauksen meidän kuuluisista villisaukoista, mutta eivät näyttäytyneet. Pitänee käydä useammin tuolla Jätkänkynttilä sillalla, sen alla kun on se sula jossa nuo mainiot veijarit saalistavat. Kohta on syvä ja virta voimakas, vaan kala suussa nuo mestarisukeltajat sieltä nousevat, täysin ihmisistä piittaamatta aterioivat jään reunalla.

 

Tässä linkki Lapin Radion sivuille, jossa tietoa ja video noista villisaukoista.

 

 Rautatiesilta, ja portaat jokeen.

 

Näissä sulissa...

Hiukan kulttuuria, kun kävelyreittini kiertää täältä. Siis siellä pilkottavat Pilkkeen ja Arktikumin katot.

Arktikum.

Tervaleppä kuurapuvussaan.

Vanha kaunis kivisilta.

Pilkkeen kattoa toiselta suunnalta.

 

 

Kuvat ovat lähes mustavalkoisia, olisivat varmaan toimineetkin hyvin jos olisin heti kuvannut/muuttanut ne mustavalkoisiksi, nyt en ole tehnyt niille mitään. Näistä näkee ettei sitä valoa vielä (ainakaan näin pilvisenä päivänä) paljoa ole, mutta valoa kohti mennään ja kiihtyvällä vauhdilla.
Tänään päivän pituus oli 5 tuntia ja 32 minuuttia, on se pidentynyt jo paljon. Lyhyimmilläänhän se oli joulukuun 22päivä,  2 tuntia 15 minuuttia.

Aamulenkillä.

 

Olen, aika ahkerasti, harrastanut tuota aamulenkkeilyä.  Juon kupin kahvia, syön puolikkaan omenan sitten lenkille ja vot, päivä on pelastettu, kävelen sauvojen ja liukuesteiden kanssa tunnin lenkin.

Jos olen oikein ahkera niin jumppaan vielä illalla käsipainojen tai kahvakuulan kanssa, mutta vain, jos olen erityisahkera;) Kauniita ja rohkeita olen muutaman kerran katsellut kuntopyörän selästä, sen minkä silmiin valuvalta hieltä olen nähnyt. Mutta suksille en sentään ole vielä tänä talvena hypännyt.

Potkukelkan olen ajatellut ostaa myös tänne kaupunkiin, ajattelin ostaa tämän.

 

 



                                               

 

Ruokavaliooni olen lisännyt paljon vihreitä, maitorahkaa, raejuustoa ja lesitiinirakeita, ja pienentänyt ruoka-annoksia, lopettanut leivän ja karkit;(  Lautaskokoa pienensin jo ennen joulua, sen verran jo silloin järki sanoi. Nyt aion kohottaa kuntoani maltillisesti ja järkevästi, jos siinä sivussa painosta katoaisi muutama kilo se olisi vain plussaa.

 

 

Tämä kännykuva aamulenkiltä.

 

 

Käsitöitä teen kokoajan, en vain tiedä miksi en ole kuvannut ja päivittänyt niitä, ehkä siksi kun ne on niitä samoja. Kunhan saan jotakin uutta valmiiksi niin tuon ne nähtäville.

Ja syto-myssyjäkin olen tikutellut jo kolme kappaletta, vaikka porukalla aloitamme ne vasta 5. helmikuuta. Niistäkin tuonnempana.

Jokivarressa

Pakkanen paukkuu lähellä kolmeakymmentä kuten pakkastalven aikana kuuluukin. Saapa nähdä kauanko se näitä pakkasia nyt pitää, ei mua kyllä nämäkään haittaa, vaikka kevättä ja kesää odotan niin että välillä tekee oikein kipeää.
Olen huomannut, että asioiden ja tekemisten aikataulutus jouduttaa talvea. Esim. kun olen suorittanut metsästäjäkurssin alkaakin jo helmikuu, sitten on metsästäjätutkinto ja sitten Jokkmokk, jos se vaan toteutuu. Kohta onkin helmikuu puolessa, ja sitten...

Mökkimatkalla

Täysikuu, se kerro hälle täysikuu...

Yöllä oli niin valoisaa, että oli vaikea nukkua.

Johtuiko valosta vai täysikuusta?

Mun kone ei edelleenkään suostu yhteistyöhön, kaikki muu toimii mutta kuvia en saa lisättyä postauksiin. Johtuneeko siitä kun jokunen aika sitten päivitin selaimen, siitä saakka on ollut aina jotakin pientä, eivät ilmeisesti kättele keskenään uusin Explorer ja Blogger.
Onneksi Johanin vanhempi versio toimii.

Kaamos on ohi Suomessa.

Kaamos on ohi koko Suomessa. Suomen pohjoisimmassa kylässä Nuorgamissa aurinko nousi horisontin yläpuolelle klo 12.04-12.05.
Aurinko laski Nuorgamissa viimeksi 24. marraskuuta kello 12.23.

 

 

 

 

 

Rovaniemi

Päivämäärä: perjantai 17. tammikuuta 2014                                             Aurinko nousee 10:11                                            Aurinko laskee 14:45                                         Päivän pituus 4 tuntia 34 minuuttia                                        Kuun vaihe: Vähenevä kuu (16 pv)

Pakkastalvi

Kaarina kutoi mulle taas uudet lapaset, minä kun en hallitse noita kirjoneuleita, vielä. Olen kyllä päättänyt opetella, kun ne langat vaan ei menisi niin sekaisin, ja kun ne vaan olisivat, edes suunnilleen, yhtä kireällä valmiissa työssä.

 "Kyllä sen oppii, ei ole vaikeaa" sanoo Kaarina, jolla on telkkarinkatsomistyönä Lapinlapaset!!!

 

 

Nämä Kaarina on tehnyt minulle jo viime- tai toissatalvena, käytössä ja  ihanat.

Lanka: Novita Nalle

 

Tässä Kaarinan minulle tekemät Rovaniemilapaset.

Malli on Eeva Haaviston kirjasta: Sata kansanomaista kuviokudinmallia.

Lanka: Novita Nalle

Tässä viimeisimmät, Pohjois-Karjalan lapaset, mallista poiketen pohjaväri musta.

Malli: Suuri Käsityökerholehdestä.

Lanka: Hjertegarn Lima 100% villa.

Puikkosuositus 5, mutta Kaarina kutoi kolmosilla kuten myyjä suositteli, ja tuli HYVÄT.

 

Meillä, Kaarinalla ja mulla, toimii hyvin tää tumppujen teko; mä löydän mallin jotka haluun, vien ohjeen Kaarinalle ja haen valmiit lapaset;)

 

KIITOS, KIITOS KAARINA! 

 

Nämä(kin) ovat ihanat lapaset, olleet jo kovasti käytössä, onhan nyt se pakkastalven aika, ja kylmää onkin. Mittari näyttää -15 ja koillistuuli on suorastaan hyytävä.

 

Lankapirtin Matleena haastoi meidän Käsityökahvilan porukan mukaan sytomyssykampanjaan, ja innolla siihen läksimmekin, asia on tärkeä ja kohde hyvä.

Myssylangat on hankittu ja starttaamme 5. helmikuuta.

 

Mulla on ollut ongelmia tän bloggerin kanssa, en saa omalla koneella kuvia liitettyä tekstiin, onneksi tämä Johanin kone nököttää tässä ihan liki.

 

 

ps. sieltä ne juuret pyrkivät pinnalle, jos ei muuten niin lapasten muodossa. Olen syntynyt Tohmajärvellä, jos blogivierailijoissa on lukijoita siltä suunnalta niin terkut synnyinseudulle täältä Lapinmaalta. 

 

Kahdeksan vuodenaikaa.

Tää oli ihan pakko päivittää. Olen julkaissut tämän aiemmin 11.1.2012.

Tällä voi lohduttaa itseään, jos esim. syksy tuntuu pitkältä-ei hätää, tämä kahdeksan vuodenaikaa puolittaa senkin.

Vanhat lappilaiset ja saamelaiset eivät tyytyneet neljään vuodenaikaan, vaan he jäsensivät aikansa kahdeksaan jaksoon: syystalvi, talvi, kevättalvi, kevät, kevätkesä, kesä, syyskesä ja syksy. Neljää päävuodenaikaa täydensi neljä välivuodenaikaa.


Elokuun lämpimät kuutamoiset yöt kuuluvat kesään, mutta jokin elokuussa kielii syksyn kuulaudesta ja viiltävästä alakuloisesta valosta.
Ei tarvita kuin muutama kylmä, hallainen yö, ja syyskesä vaihtuu syksyksi. Kun lehti varisee maahan ja järven rantaa peittää yöusva ja pakkasriite, on jo täyssyksy, ei vielä syystalvi.
Vuosi alkaa pakkastalvesta. Vuodenvaihteen juhlat ovat päättyneet, on pimeää, kylmää ja hiljaista, kunnes maalis-huhtikuussa, heti laskiaisen jälkeen, koittaa hankikantokevät.
Valon määrä lisääntyy merkittävästi, joskin öisin on vielä pimeätä ja kylmää. Mutta valon myötä luontokin alkaa heräillä, ja jäidenlähtö-kevään aikana maassa on vielä lunta, mutta myös pälviä, joille ensimmäiset kasvit ilmestyvät, ja joille porot vasovat. Ensimmäiset koskikorennot ryömivät rantojen hangilla.

Kun aurinko ei enää laske, alkaa vaaleanvihreä kesä eli keskiyönauringon aika. Koko luontopiiri elää taukoamattomassa 24 tunnin hurmoksessa.
 Mutta jo horsman kukkiessa alkaa sadonkorjuun aika, ja päivät lyhenevät. Tätä seuraa ruskan väriloisto, joka antaa muistutuksen siitä, että koko luonto on taas peittymässä jään ja lumen alle.
Ja sitten sataakin ensilumi, joka tosin jo ensimmäisten lauhojen aikana sulaa. Tätä mustan lumen aikaa seuraavat pakkaset jäätävät maan.

Vuoden kierron päättää viimeinen vuodenaika, joulukaamos, joka merkitsee pitkää, jatkuvaa pimeää kautta. Kaamos loppuu vuoden huippuhetkeen, jouluun, jolloin vietetään uuden syntymän, valon ja vanhan taakse jättämisen juhla.



Aika jaettiin kahdeksaan vuodenaikaan hyvästä syystä. Ilmoista ja sään enteistä katsottiin, mitä milloinkin piti tehdä. Pohjoinen elämäntyyli synnytti pohjoisen mielenlaadun, mentaliteetin, joka jäljitteli luonnon omaa elämää. Luonto on koko ajan muutostilassa, jo toteutuneessa vuodenajassa mutta jo matkalla seuraavaan. Samaten ihminen on koko ajan välitilassa, alituiseen lähdössä jonnekin, hän orientoituu huomiseen.

Yhteiskunnan rakenteet ja instituutiot muuttuvat, mutta luonnon muovaama mentaliteetti säilyy lähes muuttumattomana yli sukupolvien. Myös kahdeksan vuodenaikaa ovat säilyneet. Edelleenkin ne ohjailevat toimiamme, tunteitamme ja ajatuksiamme monin tavoin - kaiken aikaa.



Kuva ja teksti lainattu Rovaniemi-sivuilta.

Rovaniemi +1.1 astetta

 

Pakko sanoa, että on kyllä outo asia tämä sää. Tänäänkin mittari jo aamusta näyttää plussaa.

Katsoin pitkää sääennustetta ja lauantaille luvattiin -24, outoa kun nuo lämpötilat vaihtelevat noinkin rajusti.

Aamupalalla  Johanin kanssa mietittiin, että yleensä uudenvuoden ja loppiaisen aikaan on kovat pakkaset, mutta ei nyt. Luntakin on tavallista vähemmän, Oulusta alaspäin maa mustana, tai paremminkin nurmikot vihreinä.

Täällä Napapiirin korkeudella ovat säät hyvin samanlaiset kuin oli 'etelässä' meidän vielä siellä asuessamme.

 

 

 

 

 

Tässä lumitilanne.

Tammikuu 2014

Onkohan tämä nyt sitä kasvihuoneilmiötä vai meneekö normaaliin pitkäaikaisten säänvaihteluiden piikkiin.

 

Onhan niitä ollut esim.

Keskiajan lämmin kausi (keskiajan lämpökausi, keskiajan ilmasto-optimi) on nimitys keskiajalla noin vuosina 800–1400 Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa vallinneesta verraten lämpimästä ajanjaksosta.
Joidenkin tutkijoiden mukaan keskiajan lämpökausi ei ollut maailmanlaajuinen ilmiö, eikä se näy merkittävänä poikkeamana maailmanlaajuisten lämpötilojen historiakäyrässä. Toisaalta asia on erittäin kiistanalainen tiedemaailmassa Suomessa kausi ajoitetaan aikavälille 980–1250, jolloin talvet olivat Keski-Suomessa erityisen lauhoja ja lumettomia. Norjassa viljakasvit kasvoivat pohjoisempana kuin nykyisin. Leudot ilmat tekivät mahdolliseksi sen, että Islanti ja Grönlanti asutettiin. Grönlannissa lämmin kausi alkoi mahdollisesti jo 600-luvulla. Afrikassa puolestaan on lämpimällä kaudella ollut tavallista kuivempaa.

 

 

 

Pieni jääkausi(pikku jääkausi) oli ilmastollisesti keskimäärin normaalia kylmempi kausi noin vuosina 1450–1850. Kausi ei ollut yhtenäinen maapallon kattava oikea jääkausi, vaan ajanjakson aikana ilmastolliset olosuhteet vaihtelivat suuresti eri puolilla maapalloa. Tuona aikana ainakin Euroopassa oli useita kylmiä kausia, jolloin keskilämpötila oli 2–3 °C normaalia alempi. Erityisen kylmää oli 1690-luvulla, jolloin mm. Suomessa vuosina 1695–1697 koettiin nälänhätää suurina kuolonvuosina. Kylminä ajanjaksoina jäätiköt etenivät sekä Norjassa että Alpeilla. Lontoossa Thamesjoki jäätyi pitkiksi ajoiksi talvisin ja Thamesin jäällä vietettiin Frost Fairs -markkinoita, suurimmillaan 1800-luvun alkupuolella.

 

Kertoo Wikipedia.

 

 

 

Summa summarum, meille sopivat  nämä(kin) sää ja kelit. Aamulla pistelin tunnin sauvakävelylenkin ja Johan lähti äsken suksineen Mäntyvaaran suuntaan.

Hyvää Loppiaista ja iloista ulkoilupäivää!

Vähäluminen talvi Napapiirillä.

Kävimme viimevuoden viimeisenä päivänä metsässä eväsretkellä. Paras olisi ollut, jos olisi laittanut sukset jalkaan, metsäsellaiset, tai edes lumikengät, mutta ei, ei, me marssittiin yli kynnöspellon ja noustiin lumista vaaranrinnettä ilman mitään apuvälineitä, sinnillä.

Eihän sitä lunta ole paljoakaan, ehkä 20-30 cm, mutta sen lumen päällä oli sellainen jääkuori joka ei kantanut, mutta ei helpolla pettänytkään. Parasta oli se, että ei kiirettä mihinkään, edettiin siis minun tahtiini ja perille päästiin. Meillä on vaarassa sellainen oma tulipaikka, siellä käydään kesäisin ja talvisin, aina kun mieleen juolahtaa. Siellä on tervakset odottamassa, ja makkaratikut.

 

Puunjuuret lähes paljaina.

Makkaratulet jo hiipumassa, ja kahvi oli maullaan.

Savun läpi huomasin, että meille heilutellaan, lie metsänhenki, hyvä sellainen.

 

Muumioitunut lapsi

Muumioitunut lapsi makasi kaksi vuotta seurakuntaviraston pöydällä

Kemijärven kellotapulista löytyneen muumioituneen lapsen alkuperä selvisi Taivaan tulet -televisiosarjassa, mutta todellisuudessa tuon vastasyntyneen lapsen alkuperä jäi selvittämättä. Lapsi pääsi lopulta siunattuun maahan, mutta kaksi vuotta muumio makasi Kemijärven seurakuntavirastossa kanslian pöydällä.

Kemijärven kirkon kellotapuli Kuva: Jorma Korhonen / Yle Lappi

Tuo yllättävä muumiolöytö tehtiin 1970- ja 1980 -lukujen vaihteessa, kun Kemijärven vanhaa kellotapulia peruskorjattiin. Muumioitunut lapsi löytyi kuivista sahan muhista lattialankkujen alta. Nyttemmin aihetta käytettiin Taivaan tulet -televisiodraamassa yhtenä loppujuonena.
Mutta muumiolla on todenperäisyytensä, kuten sekin, että pari vuotta sitä säilytettiin kuin mitä hyvänsä esinettä seurakuntakanslian pöydällä.
- Siinä se nyytti pyöri kaikkien papereiden keskellä, kertoo sen aikainen työntekijä.
- Kyllä me tiesimme nyytin sisällön, eikä sinne kurkisteltu. Kääreissä ei ollut mitään ihmisen näköistä. Kaikki oli piilossa.
Seurakuntaviraston kansliasta lapsi lopulta pääsi siunattuun maahan. Kemijärvellä legendaarinen hautausalan yrittäjä Einari Vaarala upotti muumion kirkon vieressä olevaan vanhaan hautausmaahan. Tarkkaa hautapaikkaa ei tiedetä.

Keskosena syntynyt?

Kemijärveltä lähtöjään oleva toimittaja Veikko Erkkilä yritti aikoinaan päästä lapsen ja koko tapahtuman jäljille, mutta onnistui siinä vain puolittain. Erkkilä oli muumion kanssa silmätysten Rovaniemellä Lapin keskussairaalan patologian laitoksella.
Erkkilä kertoo oululaisen professorin päätelleen, että lapsi on syntynyt keskosena ja kuollut, tai sitten se on syntynyt muuten ennen aikojaan.
- Lääkäri ajoitti lapsen syntymän ja kuoleman viime sodan ajalle tai heti sodan jälkeiseen aikaan.
Erkkilän mukaan patologi oli tullut Oulusta Rovaniemelle ihan muissa merkeissä kuin muumiota varten. Mutta kun oli käymässä, niin tutki senkin.
- Siinä patologi seisoi edessäni muumio toisessa kädessä ja toisella kädellä se työnsi lihapiirakkaa suuhunsa, Erkkilää naurattaa. Ja viereisellä peltipöydällä makasi raavas mies rinta jo puoliksi avattuna.
- Oli vähän kolkko tunnelma.

Muumio jäi mysteerioksi

Kemijärven vanhasta kellotapulista löytyneen lapsimuumion alkuperä ei ole selvinnyt, eikä luultavasti selviäkään.
Veikko Erkkilä kirjoitti löydöstä jutun suomalaiseen viikkolehteen, missä myös julkaistiin veljensä Aarno Erkkilän muumiosta ottama valokuva.
Julkaisun jälkeen lähti Kemijärvellä liikkeelle monenlaisia huhuja ja arveluja.
Erkkilä muistaa kuiskitun, että lapsi kuuluu jollekin seurakuntaa lähellä olevalle henkilölle. Arveltiin, että kukapa muu olisi voinut saada käsiinsä kellotapulin avaimet. Toisaalta sen aikaiset ovien lukot olivat mitä olivat. Puhuttiin myös jostakin varakkaasta rouvasta, jolle lapsi kuuluisi.
- Oli kuka oli. Lapsen äiti pystyi näköjään hyvin salaamaan raskautensa, Erkkilä lausahtaa.


Jorma Korhonen Yle Lappi

Kuva ja teksti lainattu Lapin Radion sivuilta