Halosen jäähyväiskierros jatkuu...

Näin näyttävästi Postimees, 31.1.2012, kertoi Tarja Halosen jäähyväisvierailusta Viroon.
Myös Eesti-tv hehkutti eilen Halosen vierailua useassa lähetyksessä, ja olipa toimittaja onnistunut saamaan Halosen nimmarinkin, jolla sitten  briljeerasi ruudussa.

Vahva yhteisymmärrys loisti kohtaamisessa ja lausunnoissa. Tosin se oli merkillepantavaa, kun toimittaja kysyi Ilvekseltä oliko tämä suositellut Suomelle liittymistä Natoon, Ilves ehti tuskin kuulla kysymystä kun Halonen vastasi, not yet.

Toinen kommenttien erilaisuus oli kysyttäessä Venäjän vaaleista. Halonen toivoi Venäjälle ymmärtävää, naapurikansoihin hyvin suhtautuvaa presidenttiä. Ilves sen sijaan sanoi toivovansa, että Venäjän hallitus antaisi kansan päättää presidentistään. Halonen hiukan hämmentyi Ilveksen lausunnosta, ja nosti kätensä kuin torjuakseen Ilveksen lausunnon.

Katsokaa kuinka 'hellyttävää', kuin eksyneet lapset käsikädessä. Ehkä onkin jo aika väistyä, molempien.

Kuvateksti kertoo:Toomas Hendrik Ilves lahjoitti virasta eroavalle Suomen kollegalleen kaksi Valli Lember-Bogatkinan Tallinna akvarellia. Hetkeä ennen lahjojen vaihtamista tarttuivat presidentit varovasti toinentoistaan kädestä kiinni.

Kadriorginlinna ja puisto

Katariinanlaakso (Kadriorg)




Katriorg on puisto, linna ja joukko lampia. Se on yli 200 vuotta vanha kesänviettoalue, jolla mm. Pietari Suuri käyskenteli. Pietari I alkoi vuonna 1718 rakentaa linnaa, jota keisarinna Katariinan kunniaksi kutsuttiin Jekaterinenthaliksi tai Catherinenthaliksi eli Katariinanlaaksoksi (viroksi Kadriorg ’Kadrin laakso’).


Väliaikaiseksi kesäasunnoksi tarkoitetun palatsin suunnitteli italialainen arkkitehti Niccolo Michetti, joka myöhemmin keräsi kuuluisuutta suunnittelemalla Peterhofin linnan. Kerrotaan, että ensimmäiset kivet Kadriorgin linnan alusmuuriin muurasi tsaari henkilökohtaisesti.


Linnan ympäristöön hän rakennutti kävelyteitä, kukkameriä, viheriöiviä puistoja, lampia suihkulähteillä ja patsaita. Kaikki tehtiin barokin ihanteiden mukaan tiukan symmetrisesti. Puiston vesihuolto toteutettiin rakentamalla kivetty kanava Ülemiste-järvestä. Tallinnan yläluokka ihastui puistoon ja kaikkeen siellä olleeseen ja ryhtyi Pietari Suuren jalanjäljissä rakentamaan lähitienoille omia huviloitaan samaan tyyliin.


Nyt Kadriorgin barokkilinnaa isännöi puolestaan Viron taidemuseon ulkomaisen taiteen kokoelma. Kokoelma koostuu yli 900 länsieurooppalaisesta ja venäläisestä maalauksesta 1500 – 1900-luvuilta, 3500 graafisesta teoksesta, yli 3000 veistoksesta, pienoisplastiikasta sekä 1600 taideteollisesta esineestä (historialliset huonekalut, posliini, lasi yms.) Siellä järjestetään myös konsertteja, teatteriesityksiä, luentoja ja vastaanottoja.


Puistoa on viime vuosina huollettu perusteellisesti. Huonokuntoisia puita ja pöheikköjä on siistitty ja maisemaa pilanneita rakennuksia on purettu. Huoltotyöt jatkuvat ja päämääränä on saada puisto huippukuntoon vuoteen 2018 mennessä, jolloin se viettää 300-vuotisjuhliaan. Palatsin taakse jäävä ns. yläkukkatarha on äskettäin entisöity 1700-luvun mallin mukaan ja on kesäisin avoinna vierailijoille.

Kadriorgin linnalta lähtee puistotie kohti Suomenlahden rantaa. Seuraamalla tätä viivasuoraa tietä noin puoli kilometriä pääset Rusalkan muistopatsaalle. Siunausta antavaa enkeliä kuvaava 16-metrinen patsas pystytettiin vuonna 1893 kadonneen Venäjän rannikkovartioston panssarilaiva Rusalkan miehistön muistoksi. Katoaminen on mysteeri eikä laivan uppoamispaikka- tai syy ole vielä tänä päivänäkään ainakaan yleisessä tiedossa. Rusalkan muistopatsaalla pääset helposti osalliseksi vironvenäläisestä häähumusta, sillä venäjänkieliset käyvät siellä usein kuvauttamassa itsensä heti häiden jälkeen.

Esikuva Rusalkan muistopatsaalle, esillä Kadriorgin linnassa.

 Karl Timoleon von Neff 1804-1877, maalaama taulu: Eesti talunaine lapsega.

Kadriorg ja siellä sijaitseva Kadriorgin linna sijaitsevat n. 2.5 kilometriä linnuntietä Tallinnan Vanhastakaupungista itään. Pääset Kadriorgin linnalle (Kadrioru loss) kätevästi taksilla tai raitiovaunuilla 1 ja 3 Kadriorgin päätepysäkille, joka sijaitsee n. 100 metrin päässä linnalta.

Upea paikka, kannattaa ehdottomasti käydä - kontrastia Vanhankaupungin turismille.


Seuraavassa 'talossa' asuu Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves vaimonsa Evelin kera.




Kuvia tuli paljon, kuitenkin vain pieni osa ottamistani.

Ihania lankoja.

Kävin  Liann Lõngad kaupassa ihailemassa laatulankoja, jotakin ostinkin, ja mieleen jäi monta lankakerää. Tässä eräs lanka, josta neuloin Johanille pipon ja sukat. Molempiin lankaa kului noin 50g, sukkiin hieman enemmän. 

Lanka sisältää:  60% lana merino extrafine, 40% camel hair, 50g tätä Italialaista lankaa maksoi 3,99€, puikot 4-4.5 ja käsinpesu.

Pipon ohje Novita-lehdestä, lyhytvartiset sukat (toinen keskeneräinen) omasta päästä. Lanka on kaunis,miellyttävän tuntuinen,  kamelinkarva tummempana antaa langalle kauniin valon mukaan vaihtelevan värin. Oli hyvä neuloa, lanka on riittoisaa, kerässä 125metriä. Värejä oli useita.

Tässä itselle pari pipoa, jotka neuloin myös omasta päästä;). Lankana näissä oli James C. Brettin Pure Merino, joka on 100% konepestävä merinolanka. Puikot 4, ja pesu 30 asteessa. Langat oli poistomyynnissä hintaan 2.50€/kerä. Yhdestä kerästä tuli yksi pipo. Ihana, lämpimän tuntuinen pipo, tulee käytettyä.

Tämä oli mielenkiintoinen, minulle ennen näkemätön lanka. Halusin kokeilla mitä siitä saisi aikaan. Lankahan on 100% villaa, nuo tupsut tekokuitua.  Puikot 8-10, 100grammaaa lankaa on 60metriä.  Lanka maksoi 15.98€. Käsinpesu.

Neuloin langasta 10 puikoilla ainaoikein huivin, menee kaksi kertaa kaulan ympäri, mahtuu takin alle, voi kiinnittää haka- tai hattuneulalla, jos haluaa. Mukava on ja tulee käyttöön. Ehkä noita tupsuja voisi olla hiukan vähemmän ja huivin voisi ehkä  neuloa vielä paksummilla puikoilla tai kenties virkata, esim. 'harvaa verkkoa'.

Aamulla heräsimme kunnon pakkaseen, mittari näytti kahdeksalta -18 astetta. Toppatakit niskaan ja tunnin kävelylenkki kuitenkin tehtiin. Ei nämä säät pohjoisen ihmisiä pelota.

Niin ja kauppareissulla kävimme äänestämässä - nyt ei muuta kuin odotellaan.

Kevätesikot ovat saapuneet

...vaikka talvi painaa päälle kaikin keinoin. Pakkasta piisaa, lunta riittää ja auringosta ei ole ihan selvää havaintoa. Tulihan se talvi Tarttoonkin, vaikkakin ajattelimme, että kun sitä ollaan näinkin 'etelässä', niin tokko se talvi tänne osaa. Olivat paikalliset kyllä kertoneet siitä kuinka viime talvena oli ollut pakkasta kolmekymmentä astetta ja lunta metri, vaan puhutaanhan sitä 'meilläkin' lohesta jonka pää oli 36 senttiä pitkä?
Nyt kuitenkin eletään talvea, ja onhan tämä huomattavasti lauhempi kuin Lapissa. Talvitouhut täällä vain ovat kovin niukat, varsinkin kun ei ole sukset ja hiihtovarusteet mukana, toki jotakin saisi vuokrattua, mutta sille tielle emme ole lähteneet. Lumitöitäkään ei täällä ole tarvis tehdä niin kuin mökillä, jossa on kyllä totuuden nimissä sanottava, se muodostuu joskus ihan rasitteeksi. Vaikkakin A hoitaa meillä traktorilla lumityöt, ja kiitettävästi hoitaakin, meille jää vain portaiden edustat ja kuvitelkaa, että nekin rasittavat joskus, outoa laiskuutta. Ja hauskinta asiassa on se, että nyt sitä kaipaa niitä lumitöitäkin, ja puiden kantamista ja uunien lämmittämistä - ja hyvää suomalaista ruokaa.
Parvekkeelle olen suunnitellut tekeväni lumiukon, kunhan tulee se tarvittava lumiukkokeli.

Ennakkoäänestyksen toinen kierros on käynnissä myös täällä. Huomenissa on tarkoitus hoitaa se asia, jälleen tuolla kunniakonsulaatissa.
Saas nähdä kuinka siinä käy, tuleeko meille kärttyisä presidentti vai tuleeko siviilipalvelusmiehestä puolustusvoimien ylipäällikkö?  Näistä on valittava, vaikka onhan siinä vielä se kolmas vaihtoehto, vaan sitten ei auta purnata.
Ihan noin yleisenä huomiona voin kertoa, että täällä Virossa ollaan ihmeissään suomalaisten suvaitsevaisuudesta sukupuolivähemmistöjä  kohtaan, ja siitä, että sen suuntauksen omaava henkilö voitaisiin valita jopa presidentiksi. Tuo ajattelumalli lie peruja neuvostoajalta ja elää täällä tosi vahvana. Asiasta keskustellaan kansan parissa ja myös lehdistö on käsitellyt asiaa.
Ymmärtääkseni Venäjälläkin ollaan mieluummin tuomitsevalla  kuin suvaitsevalla kannalla.
Tästä kappaleesta ei nyt kannata vetää johtopäätöksiä kannastani puoleen eikä toiseen, sen vaan voin sanoa ettei suvaitsevaisuuteni taso tässä(kään) asiassa ole kovin korkealla;)

Mutta esikot (Primulat) ne vaan jaksavat kukkia ja tuoda tarvittavaa valoa ja piristystä talvipäiviin, kunnes muuttolintujen on aika palata.

Karppileipää

Karppaajat, oletteko syöneet näitä vähähiilihydraattisia leipiä, onko kokemuksia? Jouluna Suomessa sattui silmiin tällainen sämpyläpussi, en ostanut, otin vaan kuvan.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos lopettaa leivän syönnin niin sitten vaan lopettaa. Ei silloin tartte mitään 'korvikkeita'.
Karppasin viimetalven, se oli hyvä juttu ja sopi mulle. Nyt on taas harkinnassa.

Jokivarresta!

Rovaniemi jakaa valtaa kylille
julkaistu tänään 26.1. klo 06:57, päivitetty tänään 26.1. klo 07:01

Rovaniemen kaupunki haluaa siirtää osan päätösvallasta kyliin. Kyläläiset toivovat, että lautakunnat estäisivät viimeistenkin palvelujen karkaamisen kauemmaksi. Samaan aikaan hallitus suunnittelee kuntien vähentämistä.

Rovaniemellä selvitetään parhaillaan aluelautakuntien perustamista viiteen kylään. Tällä hetkellä ainoa aluelautakunta toimii Yläkemijoen alueella.

Noin 50 kilometrin päässä Rovaniemen keskustasta, Kemijoen varressa sijaitseva Vanttauskoski on poikkeuksellinen kylä Lapissa. Kun moni kylä on autioitunut, Vanttauskoskella on kauppa, huoltoasema, ravintola, koulu ja päiväkoti. Erikoista on myös Yläkemijoen aluelautakunta. Sen varoilla pyöritetään muun muassa Siula-nimistä palvelupistettä, josta voi esimerkiksi lainata kirjoja sekä ostaa reseptivapaita lääkkeitä ja kalastuslupia.

Aluelautakunta on päättänyt jo 19 vuoden ajan Yläkemijoen yhdeksän kylän noin tuhannen asukkaan lähipalveluista, kuten peruskoulusta, päivähoidosta ja terveydenhoitajan vastaanotosta. Rahaa on käytössä noin kaksi miljoonaa euroa vuodessa. Se on alle prosentti Rovaniemen kaupungin kuluvan vuoden budjetista.

Päättäjät tuttuja

Kylällä uskotaan, että palvelut olisivat lähteneet ilman omaa päätöksentekoa.

- Täältä on lakkautettu yhdeksän koulua. Meillä on täällä jäljellä yksi peruskoulu. Se voisi olla lähempänä Rovaniemeä tai mahdollisesti jopa Rovaniemellä ilman lautakuntaa, Yläkemijoen aluelautakunnan puheenjohtaja Kauko Leiviskä sanoo.

Leiviskän kanssa samaa mieltä ovat ainakin vanttauskoskelaiset Mika Kuusela ja Kalevi Inkeröinen. Aluelautakunta saa kiitosta myös siitä, että sen jäseniä on helpompi lähestytyä kuin kaupunginvaltuutettuja.

- Aluelautakunta on lähellä meitä ja päätöksentekijät on kyläläisiä. He liikkuvat ja elävät tällä alueella ja tietävät ihmisten tarpeet parhaiten. Meillä suora yhteys sinne, eli asiointi on helppoa kun me tunnemme ihmiset, Mika Kuusela Vanttauskoskelta sanoo.

Myös Kalevi Inkeröinen pitää aluelautakuntaa toimivana mallina.

- Kyllä näiden palveluiden ja kaiken tämän toiminnan kannalta on suuri merkitys ihan päivittäisissä asioissa.

Inkeröinen antaa kehuja erityisesti tiedotuslehti Kyläkellosta, jota lautakunta julkaisee alueen jokaiseen taloon kymmenen kertaa vuodessa. Myös lautakunnan epäpoliittinen rooli miellyttää.

- Ei pääse politiikka vaikuttamaan, vaan hoidetaan ihmisten asiat vaan. Lautakunta on toiminut sopuisasti, ei ainakaan nyrkkitappeluita ole näkynyt, Inkeröinen vitsailee.

Etelä-Suomessakin kiinnostaa

Kun hallitus aikoo vähentää rajusti kuntien määrää Suomessa, Yläkemijoen aluelautakunnan mallille on yhä enemmän kysyntää. Kyselyjä on tullut Etelä-Suomea myöten sen jälkeen, kun Suomen Kuvalehti julkaisi kuuluisan kuntakarttansa. Täysin kopioitavissa lautakunta ei joka paikkaan ole, muistuttaa lautakunnan aluesihteeri Meeri Vaarala.

- Tämä on niin kotikutoinen malli, että miksikään sapluunaksi tästä ei varmasti ole. Kaikki alueet ovat omanlaisiaan, niillä on oma rakenne ja tarpeet. Jos halutaan todellista lähidemokraatia, myös mallin pitäisi lähteä asukkailta, Vaarala toteaa.

Vaaralan mukaan on tärkeää, että kyläläisille annetaan oikeasti päätösvaltaa. Pelkkä lausuntoja antava toimikunta ei riitä. Suomeksi siis toimielimen pitää saada päättää rahan käytöstä.

Yläkemijoen aluelautakunnan budjetista lähes kaikki menevät pakollisiin eli subjektiivisiin palveluihin, kuten peruskouluun ja päivähoitoon. Kovin paljon rahaa ei jää muuhun. Se vähentää liikkumavaraa päätöksenteossa.

Lakkautusuhka väistyi

Vielä toissa vuonna kaupungin virkamiehet olivat lakkauttamassa ainoaa aluelautakuntaa. Paikalliset poliitikot kuitenkin puuttuivat peliin ja nyt lautakuntia aiotaankin perustaa viiteen kylään eri puolille Rovaniemeä. Tuskin on sattumaa, että lähidemokratia on poliitikoiden sydäntä lähellä ennen syksyn kuntavaaleja.

Aluelautakuntien perustamisella halutaan saada myös pienempien kylien ääntä Rovaniemen kaupungin päätöksentekoon. Kylien vaikutusvallan pelätään vähenevän, kun jättivaltuuston koko pienenee. Syksyn vaaleissa valtuustoon valitaan 75 valtuutetun sijasta 59 päättäjää.

Rovaniemen kaupunginvaltuusto päättänee uusien aluelautakuntien perustamisesta keväällä. Viiden palvelukylän eli Kivitaipaleen, Meltauksen, Muurolan, Sinetän ja Vikajärven lautakunnat aloittaisivat ensi vuoden alusta.

YLE Lappi / Perttu Ruokangas

Rovaniemen Vanttauskosken Siula-infopisteessä on muun muassa pieni kyläkirjasto.

Kuva: YLE / Jarmo Honkanen

Siulasta voi ostaa myös reseptivapaita lääkkeitä, sanoo hankevastaava Marita Ulusoy.

Kuva: YLE / Jarmo Honkanen

Yläkemijoen aluelautakunnan puheenjohtaja Kalevi Leiviskä uskoo, että kylillä olisi vähemmän palveluja ilman lautakuntaa.

Kuva: YLE / Jarmo Honkanen

Vanttauskoskelaisen Mika Kuuselan mielestä lautakunnan jäseniä on helppo lähestyä, koska he asuvat kylällä.

Kuva: YLE / Jarmo Honkanen

Kalevi Inkeröinen kiittelee sitä, ettei politiikka näy aluelautakunnan toiminnassa.

Kuva: YLE / Jarmo Honkanen

 Teksti ja kuvat Lapin Radion sivuilta.

Revontulet - ne leimuaa, ne loimuaa...

Lapin Radion sivuilla voit nähdä videon jossa REVONTULET leimuavat Lapin taivaalla.

Voimakas aurinkomyrsky on iskeytynyt Maan magneettikenttään, kertoo Ilmatieteen laitos. Laitoksen mukaan Lapissa on päästy ihailemaan näyttäviä revontulia, kun Auringosta purkautuneet hiukkaset osuvat Maan ilmakehään. Etelässä pilvinen sää estää revontulien näkymisen.

Ensimmäiset merkit magneettisen pilven saapumisesta Maan lähiavaruuteen havaittiin tiistai-iltana noin kello 17. Ilmatieteen laitokselta kerrotaan, että pilven saapuminen näkyi magneettikentän häiriöisyystason nousuna.
Pilven etenemistä on seurattu avaruussääsatelliiteilla.
Kyseessä on voimakkain Maahan iskeytynyt aurinkomyrsky kuuteen vuoteen. Ilmatieteen laitoksen mukaan avaruusmyrsky voi vahingoittaa lähiavaruuden satelliitteja. Myrskyn ei kuitenkaan odoteta aiheuttavan haittaa esimerkiksi sähkölinjoille.
Auringon koronasta eli kaasukehästä sinkosi sunnuntaina suuri purkaus kohti Maata. Purkaus matkasi Maata kohti noin 2 000 kilometriä sekunnissa, mikä on noin viisi kertaa nopeammin kuin auringosta lähteneet hiukkaset yleensä kulkevat.
Aurinkomyrsky on voimakkuudeltaan kolmostasoa viisiportaisella asteikolla.

Reuters, YLE Uutiset

Näitä ei voinut jättää, vaan...

oli pakko ostaa. Katsokaa mitä aarteita olen löytänyt taas, (aarteita, jos tykkää), ja minä tykkään. Hintakaan, 0.20€/kpl, ei päätä huimannut. Pesukoneeseen 90asteeseen, kuivatus ja silitys.

Noita valkoisia pellavpyyhkeitä (koko noin 60x80) on viisi erilaista, raidallisia nimikoituja on kuusi erilaista. Ja sokerina pohjalla kaksi merkattua, pientä pyöreää liinaa. Päällimmäisessä on käsinvirkattu pitsi, ja se on virkattu suoraan liinan reunaan. Toisessa liinassa on brodyyri, sen aion ratkoa pois ja laittaa tilalle pelavapitsin.
Nuo siniset pääskyset muistuttavat meidän paluustamme kotiin:"muuttolintujen myötä".

...ja pellavakuorma kasvaa;)

Paitsi äänestämässä...

kävimme myös nauttimassa hengenravintoa. Teatteri Vanemuise Väikeses majas esitettiin, laajalti keskustelua herättänyttä, Sofi Oksasen Puhdistusta, joka on käännetty myös Eestin kielelle ja saanut nimen Puhastus.

Vanemuise Väikemaja, Vanemuine 45a
ja piletti

Puhdistus

Sofi Oksanen

30. painos, 210 000!

Ikääntynyt Aliide Truu asuu yksin taloaan Viron maaseudulla. Maa on itsenäistynyt edellisenä vuonna ja maareformi on alkanut. Vanhan naisen arjen katkaisee pihalle pyörtynyt parikymppinen Zara. Tultuaan tajuihinsa Zara kertoo pakenevansa väkivaltaista miestään. Kohtaaminen nostaa Aliiden mieleen repivät muistot nuoruuden traagisesta rakkaudesta ja valinnoista, jotka sinetöivät hänen lähimpiensä kohtalon. Omiin epätoivoisiin ratkaisuihinsa pakotetun Zaran tilanne puolestaan osoittaa, että vaikka aika on toinen, vaino ei ole loppunut, muuttanut vain muotoaan.

Puhdistuksen syvintä ydintä on petos, johon epätoivoiset tunteet ajavat. Romaani avaa myös Viron vaiettua lähihistoriaa yhden suvun kokemusten kautta. Kirja antaa äänen sodan, kommunismin ja sorron uhreille. 1940-luvulla koettujen nöyryytysten ohella teoksessa nousee esiin nykynaisiin epävakaissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa kohdistuva hyväksikäyttö.

Kirjallisuuspalkinnot:
• The European Book Prize (2010)
• The FNAC prize (Le Prix du roman Fnac) (2010)
• Prix Femina (2010)
• Pohjoismaisen Neuvoston kirjallisuuspalkinto (2010)
• Runeberg-palkinto (2009)
• Finlandia-palkinto (2008)
• Varjo-Finlandia (2008)
• Kalevi Jäntin palkinto (2008)
• Mika Waltari -palkinto (2008)
• Suuren Suomalaisen Kirjakerhon palkinto (2008) Ehdokkuudet:
• IMPAC (2011)
• Green Carnation (2011)
• Le Prix Médicis (2010)

Käännösoikeudet myyty jo 41 kielialueelle.
Arvosteluja kirjasta löytyy mm. tästä linkistä.

Kirjan ostin heti sen ilmestyttyä, 2008, asuimme silloin Tallinnassa, seikka joka luultavasti vaikutti mielenkiintoon kirjaa kohtaan.
Kahlasimme silloin kyllä läpi useita kirjoja jotka käsittelivät Viroa ja sen historiaa. Luetuksi tuli niin Johan Bäckmanin Pronssisoturi, kuin Mika Waltarin Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta, kirja jonka muuten ostin, muistattehan Pirkko Liinamaan ja hänen violetit hiuksensa, suosituksesta.

Puhdistus teki kyllä heti vaikutuksen, jälleen kerran minä hiljenin, (mitä ei tapahdu kovin usein), ei ollut sanoja joilla ilmaista tuntemuksiani, kirjan luettuani. Ihmisen itsekkyys ja julmuus haluttujen tavoitteiden saavuttamikseksi, on kirjassa vahvasti läsnä. Häpeästä ja alistumisesta kasvaa ihmisen sisään kärpästen syömä, märkivä haava. Osoittelematta Oksanen kuvaa viiltävästi, kuinka on mahdollista, että ihmisestä tulee hirviö lähimmälleen, koneiston sätkynukke.
Puhdistus kuvaa Viron lähihistoriaa 1930-luvulta 1990-luvun alkuun. Toisen maailmansodan aikana Virossa kansa huusi apuun milloin Saksaa ja Suomea, milloin Jeesusta ja vanhoja jumalia, mutta ihmiset jäivät selviytymään yksinään vainoharhaisissa olosuhteissa. Keneenkään, edes sisareensa tai puolisoonsa, ei voinut luottaa, ja väkivaltaiset nöyryytykset saivat jokaisen vaikenemaan.

Esitys oli luonnollisesti Eestin kielellä, kirjan luettuamme pysyimme juonessa hyvinkin kärryillä, ja toki kieltä on oppinut sen verran, että ymmärsimme pää osan puheestakin.
Puhastusta on esitetty Vanemuisessa 18.9.2010 alkaen, ja nytkin esitys oli loppuunmyyty. Taputukset näyttelijöille olivat myrskyisät, viimeinen esiintaputus tapahtui seisaaltaan.

Olen lukenut kirjan kaksi kertaa, mutta en ymmärrä vieläkään, ja nyt jos se olisi ollut mukana olisin lukenut sen taas uudelleen.
Suosittelen.

Nämä kuvat esitteestä.

Uskallanko suomentaa tuon näin: Kaikkeen on vastaus, kun nyt tietää myös kysymyksen.

Korjatkaa.

Sofi Oksanen

Lavastaja Liisa Smith

Tässä miehitys.

 

Puhastust esitetään jälleen Väikeses majas 2.2.2012, eikun katsomaan.