Nyt kuitenkin eletään talvea, ja onhan tämä huomattavasti lauhempi kuin Lapissa. Talvitouhut täällä vain ovat kovin niukat, varsinkin kun ei ole sukset ja hiihtovarusteet mukana, toki jotakin saisi vuokrattua, mutta sille tielle emme ole lähteneet. Lumitöitäkään ei täällä ole tarvis tehdä niin kuin mökillä, jossa on kyllä totuuden nimissä sanottava, se muodostuu joskus ihan rasitteeksi. Vaikkakin A hoitaa meillä traktorilla lumityöt, ja kiitettävästi hoitaakin, meille jää vain portaiden edustat ja kuvitelkaa, että nekin rasittavat joskus, outoa laiskuutta. Ja hauskinta asiassa on se, että nyt sitä kaipaa niitä lumitöitäkin, ja puiden kantamista ja uunien lämmittämistä - ja hyvää suomalaista ruokaa.
Parvekkeelle olen suunnitellut tekeväni lumiukon, kunhan tulee se tarvittava lumiukkokeli.
Saas nähdä kuinka siinä käy, tuleeko meille kärttyisä presidentti vai tuleeko siviilipalvelusmiehestä puolustusvoimien ylipäällikkö? Näistä on valittava, vaikka onhan siinä vielä se kolmas vaihtoehto, vaan sitten ei auta purnata.
Ihan noin yleisenä huomiona voin kertoa, että täällä Virossa ollaan ihmeissään suomalaisten suvaitsevaisuudesta sukupuolivähemmistöjä kohtaan, ja siitä, että sen suuntauksen omaava henkilö voitaisiin valita jopa presidentiksi. Tuo ajattelumalli lie peruja neuvostoajalta ja elää täällä tosi vahvana. Asiasta keskustellaan kansan parissa ja myös lehdistö on käsitellyt asiaa.
Ymmärtääkseni Venäjälläkin ollaan mieluummin tuomitsevalla kuin suvaitsevalla kannalla.
Tästä kappaleesta ei nyt kannata vetää johtopäätöksiä kannastani puoleen eikä toiseen, sen vaan voin sanoa ettei suvaitsevaisuuteni taso tässä(kään) asiassa ole kovin korkealla;)
Mutta esikot (Primulat) ne vaan jaksavat kukkia ja tuoda tarvittavaa valoa ja piristystä talvipäiviin, kunnes muuttolintujen on aika palata.
