Ranneroikotin/kässäpussukka

KristiinaS arpoi bloginsa Kymmenvuotistaipaleen johdosta kolme ihanaa pöllöpussukkaa, ja arpaonni suosi minua, siitä KIITOS KristiinaS.
Tämä oli mulla jo mukana meidän Käsityökahvilassa Auttissa, ja pussukka sain ansaitsemansa huomion.
Auttin kesämarkkinoilla, viimekesänä, eräs Anneli voitti arvonnassa luuanvarrenlämmittimen, tulevana kesänä hän 'ehkä' voittaa ranneroikottimen. Jos mä vaan osaan tehdä tällaisen, onhan mulla kyllä tässä hyvä malli, sopiiko kopioida?

Siellä jo töppösen tekele puikkoineen odottaa. Pöllöt ovat niiin ihania.

Tässä kolmas sulovilen-pipo, vai pitäisikö sanoa pipa. Tämän pipan kudoin 1o 1n, mutta kaksi ekaa 1o 2n. Saajat olivat tyytyväisiä, ja systeri aikoo kutoa samanlaiset hänen kolmelle sulolleen.

No kun sain halvalla...

Piipahdimme 'etelässä' laskemassa lapset ja lastenlapset, kaikki hyvin sillä rintamalla. Tilausta pukkasi, nuoret miehet ovat iki-ihastuneita Sulo Vileniin ja halusivat sulovilenpipot. Tässä toinen valmiina, väriä kännykkä ei ihan oikein tallentanut, ovat kirkkaammat kuin luonnossa. Lankamaailmasta (verkkokaupasta) löysin mielestäni oikean väristä lankaa niin pipoon kuin tupsuunkin. Laitan parempia kuvia kunhan saan mallin, vaikkapa Tianan.

Mää ja Tapparan mies, halusi tapparapipon. En ole koskaaan ennen jäljitellyt silmukoita neuleen päälle, enkä taida tehdä niin tämän jälkeenkään. Tulos ei ole kovin hyvä, tuo valkoinen paistaa tuolta alta, mutta saaja oli tyytyväinen-mikä onkin tärkeintä.

Pikkutytöt saivat taas haluamiaan siililapasia, ja muutamat muutkin, kudoin yhdeksän paria lapasia, kaksi pipoa, kaulahuivin ja pitsipolvisukat, viemisiksi.

...sanoo Sulo Vilen.