Maaliskuun hiihtokelit.

 Nämä kuvat olen ottanut 28.3 hiihtolenkiltä. Ensimmäisissä kuvissa olevat pilvet ihmetyttivät muodollaan.

Joku mies sanoi mitä pilviä ovat, eivät kuulemma kumuluspilviä, mutta arvatkaa vaan muistanko mitä.

Näin komeat hiihtobaanat olivat vielä viikonloppuna, nyt en ole käynyt. Mökillä kyllä oli lunta vielä 20-30 senttiä ja hankikannot.

Hiihtoladun varressa puiden aluset ovat kuitenkin jo paljaat.

205 kilometriä hiihdin, luku on tarkka koska käytän Sports Trackeria josta saa tarkat mitat. Kilometreistä  olen ylpeä, pariin edelliseen talveen en hiihtänyt yhteensäkään noin paljoa. Tarkoitus oli lähteä vielä pohjoisempaan hiihtämään, mutta, mutta...nyt menee toinen harrastus hiihdon edelle.

Loistavat hihtokelit

Meillä, täällä Lapissa, on loistavat hiihtokelit, lunta piisaa ja aurinko paistaa. Jos koko talvi olis tällainen, kuten nämä kevätpäivät, minäkin hiihtäisin koko talven. Siis jos harpattaisiin yli ne alkutalven tuulet ja tuiskut, talven auringottomat päivät, muutamasta päivän valoisasta tunnista puhumattakaan.
Olen hiihtänyt viidentoista kilometrin lenkkejä loistavilla laduilla, auringonpaisteessa. Niin on upeaa, että...
Hiihdän vapaata, enkä taitaisi viitsiä hiihtääkään perinteistä, paitsi metsäsuksilla metsässä, mutta se onkin jo ihan eri juttu.

kännykkäkuvaa Sinettäjärvelle johtavalta ladulta, tässä tien ylitys.

Sports Tracker 'tikittää' taskussa, mittaa kuljetun matkan, ajan, keskinopeuden, kulutetut kalorit jne.

Tammikuussa alkamani kuntokuuri on tuottanut jo tulosta, liikunta maistuu ja annoskoot ruokailussa ovat pysyneet pieninä, senttejä vyötäröltä lähtenyt ja mikä parasta olo on hyvä.

Mähän jätin leivän kokonaan pois, en karppaa, ja olo on huomattavasti parempi. Aiemmin söinkin vain ruisleipää, mutta sekään ei nähtävästi sovi minulle, lie keliakiaa.

Kohta pääsee pyöräilemään, mökkimatka on noin 70kilometriä, ei ehkä päivittäin, mutta entäs viikottain?

Kanat orrella...

tai paremminkin naapuritalon katolla.Kun ei tässä nyt oikein muutakaan.

 Lätkässä tuli pronssia, hyvä Suomi!!! 

Sami tulee kotiin maanantaina, kone laskeutuu Rovaniemelle 17.25, muistaakseni. En taida mennä vastaanottamaan, mutta ehkä hänelle järjestettävään kansalaisjuhlaan Lordin aukiolle.

 

Olen hiihtänyt enemmän kuin kahtena viime talvena yhteensä, silloin en tosin hiihtänyt ollenkaan joten ei ollut vaikeaa ylittää nuo määrät.

Olen käynyt neljä kertaa hiihtämässä, vapaalla tyylillä sanan varsinaisessa merkityksessä. On se ollut kuin harakan lentoa, mutta en ole kaatunut, vielä. Toivotaan, että tasapaino siitä kehittyy. Olen kyllä harkinnut pertsan suksien hankintaa, taitaisi olla helpompaa tässä iässä ja kunnolla;(

Huomenna taas-harjoitus tekee mestarin, sanotaan.

Melkein kuin Vasaloppetissa;)

Oltiin mökkimaisemissa ja siellä on tapana hiihtää ja nauttia talvisesta luonnosta. Vaaranlaitaa ylös ja toista alas. Tänään aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, mittari näytti aamulla -18 astetta, mutta päivällä enää -4. Siispä sukset, ne Ruotsin armeijan vanhat, Tre Kronor, jalkaan ja menoksi.

 

Joskus 40 vuotta sitten kun taas olimme Johanin kanssa hiihtämässä, hän rohkeana miehenä meni edellä näyttäen minulle kuinka mäet kuuluu laskea,"tuu perässä" hän huusi, tökkäsi sauvoilla vauhtia ja laski, päin puuta, ja senhän minä aina muistan ja muistutan häntäkin, kun tarve vaatii;)

 

Nuorin poika on tainnut tulla isäänsä, hänkin sanoi minulle tässä talvena eräänä että:"eiköhän me mamma lasketa tästä", ja meni saman tien. Turvalleen syvään lumeen, kolmen kruunun suksi housunlahkeesta sisään ja sukukalleuksien vierestä ulos, onneksi O oli jo 'tilattu'. Mutta henki säilyi eikä vauhti ole kärsinyt moisista pikku havereista.

 

Vähän niin kävi tänäänkin, suksi kuulemma haukkasi;)

 



Luminen metsä on kaunis.



Ei hiiren hyppäämää.

 Ja huomenna uudestaan, laduthan on jo valmiina.

Nainen katosi hiihtolenkillä.



Nainen katosi hiihtolenkillä, näitä on tänä talvenakin saanut lukea aika usein. Milloin on kyseessä muistisairas, milloin joku 'oikaissut' hiihtäjä ja sitten on vielä ne joilla on joku SYY kadota.

Asuimme 'etelässä' ja naapurissa asui pariskunta rouva noin 40 ja mies reippaasti yli 60.
Eräänä iltana, oli jo pimeä, puhelin soi, Johan vastasi siihen. Naapurin isäntä kakisteli puhelimen toisessa päässä ja aikansa kakisteltuaan hän sai kerrottua vaimonsa lähteneen hiihtolenkille (latu meni talojemme välistä ja kiersi metsässä noin 3 kilometrin lenkin) jo ennen puoltapäivää eikä ollut palannut vieläkään. Hänellä oli kova huoli ja hävetti 'vaivata' naapuria, mutta oli pakko, kun ei itse sairauksiensa takia voinut vaimonsa perään lähteä.

Hän kysyi josko Johan, tunnetusti ahkerana hiihtäjänä, lähtisi katsomaan ettei vain olisi sattunut mitään vahinkoa. Pitäähän naapuria auttaa, ajatteli Johan, pisti sukset jalkaan, otti taskulampun kouraansa (silloin ei vielä ollut otsalamppuja) ja suuntasi pimeään metsään. Liekö lähtiessään aavistanut rouvan 'ladut', siitä ei ainakaan puhuttu.

Eipä aikaakaan kun yhdenmiehenetsintäpartio palasi. Hiukan meidän siinä piti lyödä viisaita päitämme yhteen kun mietimme sanajärjestystä jolla Johan kertoisi naapurille näkemänsä.

Eihän hän itse asiassa nähnyt kuin uuden ladun; ladulta metsätielle, siellä ojanpenkkaan pystyyn lyödyt hiihovälineet ja auton jäljet. Eikä siinä kyllä tarvita Sherlock Holmesia, ymmärtääkseen mitä on tapahtunut, mutta kerropa se huolesta murtuneelle vanhalle miehelle.

Ymmärtääkseni tämä ei ollut ensimmäinen eikä vielä viimeinenkään  'hiihtolenkki' naapurin rouvalle. Mitä siitä seurasi, olisikin jo uuden postauksen aihe.

Joogaa

Aloitin aamujoogakurssin (hathajooga)  maanantaina, niin kuin tapana on ollut. Se alkaa jo kahdeksalta, kestää puoli kymmeneen. Eka kerta ainakin oli lupaava, tykkäsin kovasti.

Meitä on 12, siis pieni ryhmä, mikä tuokin siihen rauhallisuuden ja yksilöllisyyden. En ole koskaan harrastanut joogaa, aina vaan kaikkea kovempaa kuten: jumppaa, circuittia, punttisalia, juoksua jne. Tuo lista kyllä näyttää, että olisin ollut himoliikkuja, ei ei. Mieluisin liikkumismuoto on minulle aina ollut auto.
Kuntopyöräkin odottaa polkijaa, uhosin syksyllä, että katselen kauniit ja rohkeat pyörän selästä, vaan se on kyllä ihan unohtunut; kertaakaan en ole niin tehnyt. Polkenut olen koko talvena yhden kerran;(



Joogasukat ja alusta.

Näin harmaa on maisema 'kattojen yllä' mittari näyttää -0.4 ja lunta tupruttaa.

 

Saas nähdä onko mökkimaisemissa latuja, vois tähän samaan liikuntaputkeen avata ton hiihtokauden, ennenku lumet sulaa.



Hiihtomaisema.

 

 

Kävimme sauvakävelyllä ja kohtasimme näin upean näyn, harmitti kun ei ollut sukset matkassa, vaan pääsee sinne huomenissakin.

Tuosta sauvakävelystä; kun aloitin sen harrastuksen 90-luvulla naapurit tuppasivat huutelemaan, että: mihin olet sukset unohtanut, kun 2000-luvulla näytin Tallinnalaisille sauvakävelymallia kohtasin siellä samat kysymykset: kus su suusad on,  Lapimaal, vastasin.

Tartossa asuessa 2011-2012, näin siellä joitakin kanssakävelijöitä, aamulenkillä usein kiersimme erään (yrmeän) rouvan kanssa puiston polkua, milloin peräkanaa ja milloin vastaan tullen.

 

Hyvä laji, pidän.





 

 

Hiihdot on hiihdetty...

tältä keväältä - luulen ma. Tuolta metsänlaidasta voisi vielä saada lunta suksien alle, jos kuitenkin huomenna vielä urheilisi. Johanin mukaan hiihtokauteni on alkanut varsin aikaisin - meinasi varmaan tulevaa kautta;)

Pitänee aloittaa keihäskausi, jonka korkkasin muutama vuosi sitten. Totuuden nimissä on sanottava, että metrit ovat varsin vaatimattomat, mutta lähtökohta oli se, että seitsemän vuotta sitten en edes tiennyt kuinka päin keihästä nakataan.

Kyllä täällä maalla on hyvä olla harrastuksia laidasta laitaan, niitä voi sitten harrastaa kelien ja mielialan mukaan.

Kilometrikisassa olemme mukana, kahden hengen joukkueena, siinä kyllä pitäisi olla vähintään viisi, koska kilometrit kuitenkin jaetaan viidellä. Vaan omaksi iloksi sitä tehdään ja oma kunto ja terveys ovat pelissä. Mutta osallistukaa!

Käsityökahvila johon olen viitannut aiemmissa postauksissa on voimissaa ja toimii vireästi. Uusia suunnitelmiakin on heitelty ilmaan, osa lähtee toteutukseen jo tänä kesänä.

Hiihtokelit vaan jatkuvat.

"Halla vie hillan kesäkuussa" oli eilisen blogikirjoituksen otsikko - tällä menolla kyllä, ja kaikki muutkin marjat.
Eilen  aamupäivällä kävimme polkaisemassa ekat pyörälenkit (25km), minkä mahdollisti satulan päälle laitettava geelisatula, tiedättehän minne se eka pyöräretki eniten käy:(. Ilma oli hyvä, pilvipoutainen, lämpöä 3-4 astetta, ihan hyvä pyöräilykeli.
Iltapäivällä se sitten alkoi, lumimyräkkä, jota jatkui yli yön ja pitkälle aamuun. Keltainenlehti kertoi Rovaniemelle sataneen 19cm lunta, ja katsokaapa parvekkeelta kuvattua maisemaa joka on kuin syksyllä.
Onneksi ei ollut tarve lähteä minnekään autolla, jossa on jo kesärenkaat alla, eikä pyöräilemäänkään, jonne kyllä olisi ollut mukava lähteä vaan sukset olisivat olleet nyt parempi vaihtoehto.

Tällä menolla meillä on hiihtokelit vielä jussinakin, tervetuloa hangille!

Sillan alta.

Eilen hyödynsimme auringon paisteen ja kirmasille keväisille jääladuille, joita täällä Rovaniemellä on ihan kiitettävästi. Ihana oli hiihtää,  ja väkeä oli paljon, ketkä hiihtäen ketkä kävellen tai potkukelkoilla, koiran kanssa tai ilman - kaikille on tilaa. Ei tuo hiihtokunto kyllä ole kaksinen, mutta hyvin se meni näinkin vähäisillä tämän talven hiihdoilla. Naapuri sanoi hiihdelleensä Sunnuntaina neljä tuntia Ounasvaaralla, kunnioitettava suoritus. Kyllä meidän täällä kelpaa kun on lunta ja latuja, ja kaiken kukkuraksi silmiä hivelevät maisemat.

Kännykkäkamerakuvaa Ounasjoen jäältä.

Keskellä Jätkänkynttiläsilta.

Ja sillan alla, josta latu vie kaupungin kautta Ounasvaaralle ja toisaalle Alakorkaloon pitkin Kemijoen rantaa ja jäätä.

Saariselällä hiihdetään viikon kuluttua

Kuva otettu Saariselällä 14.4.2011, paikka on Rumakuru.

Eipä siellä ole pitkä hiihtämätön kausi.

 

Inarin Saariselkä avaa ensilumenlatunsa ensimmäisenä, 10.lokakuuta. Hiihtokautensa perinteisesti ensimmäisenä avannut Ylläs joutuu sen sijaan odottamaan pakkasia, koska viime keväänä ei onnistuttu varastoimaan tarpeeksi lunta ensilumenlatua varten. Oloksella ensilumenlatu avataan 23.10. ja Levillä, Pyhällä sekä Rovaniemellä lokakuun lopulla.

Saariselällä latujen lumetustyöt alkavat tällä viikolla.

- Hyvän mittainen rinnelatu saadaan auki. Ei ehkä ihan täyden 4,3 kilometrin matkalta, mutta vähintään 2-3 kilometriä, Inarin yrityksen Kari kyrö kertoo.

Saariselällä lumen varastointi onnistui lämpimästä keväästä ja syksystä huolimatta hyvin. Kyrön mukaan latu saadaan varmuudella auki ja se pystytään pitämään myös kunnossa.

- Lumikerroksen pitää olla paksu näillä keleillä. Meillä vahvuus on 60 senttiä ja ladun leveys neljä metriä. Siihen saadaan jopa kilpahiihtoon soveltuva luistelupaana ja perinteisen latu.

Näin kertoi, 3.10.2011, Lapin Radio.

"Äitee"

Siiri Johanna ”Äitee” Rantanen (o.s.Lintunen, s.14. joulukuuta 1924 Tohmajärvi) on maastohiihdon olympiavoittaja.
Siiri Rantanen aloitti uransa Wärtsilän Teräksessä, mutta parhaina vuosinaan edusti Lahden Hiihtoseuraa. Hän on voittanut olympiakisoissa yhden kullan ja kaksi pronssia, MM-kisoissa viisi mitalia ja SM-tasolta hän on saavuttanut yhteensä 26 mitalia.
1960-luvun alussa hän voitti Suomen mestaruudet myös maastojuoksussa ja maantiepyöräilyssä sekä oli nopein nainen Finlandia-hiihdossa vielä 52-vuotiaana vuonna 1977. Hän oli vielä mukana vuoden 1996 Finlandia-hiihdossa.

Hänet valittiin Vuoden naisurheilijaksi vuosina 1954, 1956, 1958 ja 1959. Lahden kaupunginhallitus myönsi hänelle 1. marraskuuta 1995 Lahti-mitalin numero 35. Vuonna 2009 Rantaselle myönnettiin Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi.

Urheilukeskuksessa sijaitsee Lahden ainoa naiselle pystytetty "sankaripatsas" ja maailman ainoa naishiihtäjän patsas. Mallina on ollut 1950-luvun naishiihdon suuri nimi, ja tekijänä lahtelainen kuvanveistäjä Toivo Pelkonen.

Siinä se "Äitee" hiiihtelee kelillä kuin kelillä.

Hiihtomuseo sijaitsee urheilukeskuksessa, hyppyrimäkien lähellä. 

Lahden Hiihtoseuran Veteraaniosasto käynnisti hiihtomuseotoiminnan 1958. Museon perustamisvuosi on 1974. Ensimmäinen pysyvä näyttely avattiin 1978 Lahden Hiihtoseuran vanhassa saunassa. Nykyinen hiihtomuseorakennus avattiin yleisölle Lylyn päivänä 1.11.1989. Sen suunnitteli arkkitehti Esko Hämäläinen. Hiihtomuseon nykyinen uudistettu julkisivu, joka on yhdistelmä vinoja seiniä, puuta ja lasia, on professori Pekka Salmisen suunnittelema ja valmistui vuonna 2000.

http://www.lahdenmuseot.fi/main.php?id=11

Nyt voit tutustua Hiihtomuseoon myös virtuaalikierroksella!

Lahden matkaan kannattaa sisällyttää myös käynti urheilukeskuksessa, siellä on paljon nähtävää.