Matkalla pohjoiseen 2.

Majoituimme Kaamasen kievarin  rivitalon pätkään - keittosyvennys, sohva, kolme? sänkyä ja postimerkin kokoinen televisio EM-kisojen aikaan;(. No, siitäkin kyllä näki pitkämäen keihäskunnon.
Päivittämistä kaipaisivat nämäkin, niin itse kievari kuin majoitustilatkin, vaan aamiainen oli hyvä.

Ja matka jatkui, Inarin kirkonkylään, Juutuanjoen rannalle, on rakennettu saamelaiskulttuurikeskus Sajos joka on Suomen saamelaisten hallinnon ja kulttuurin keskus.

 Sarvituppipuukko 2200€

 Pahkakuppi 650€

Pirita olkalaukku pieni 99€, keskikoko 165€.

 Näkymää sisätiloista, väistämättä mieleen tulee Kiasma ja Viron taidemuseo Kumu.

...mutta on se hieno.

Auttin Kyläkartanon Käsityökahvilan väki, ja muutkin käsillätekijät, tuli kyllä mieleen, että onko nyt varmasti omat tuotteet hinnoiteltu oikein???

Lõunakeskus

Kävin eilen Lõunakeskuksessa katsastamassa kuinka siellä on valmistauduttu jouluun. Käsitöitä on paljon myynnissä, käytävät pöytiä täynnä. Se tuo kyllä eloa ja väriä kauppakeskukseen.
Villatuotteet, sukat, lapaset ja päähineet näyttäisivät olevan Suomen hinnoissa;(, toivottavasti saavat myytyä, kauniita ovat.
Sen sijaan esimerkiksi suuret ihanat paksusta pellavasta tehdyt kylpypyyhkeet ovat edullisia. Katselin valkoista 80x160cm olevaa paksua pyyhettä jolla oli hintaa 22 euroa;).
Pellavakankaita on myynnissä Abakhanissa (paikallinen kangaskauppa), ei tosin ole kuin pari kangasta jotka käyvät pyyhkeiksi, ja olen niitä jo ostanutkin.

Nämä (ajankohtaiset) jääkarhut ovat tuoneet orkesterinsa tänne kauppakeskukseen.

Tämän herkullisen laukun nähtyäni, oli pakko kysyä kuvauslupaa laukun kantajalta.

Laukun takapuolella olikin piilossa yllätys, ihana.

Uusi vaihe...

Minun arjessani on tapahtunut merkittävä muutos. Ei enää arkisin yhteisiä aamulenkkejä, ei päivisin tuttua ja turvallista juttukaveria eikä päiväkahviseuraa ;).
Kyllä, Johan on palannut sorvin ääreen. Hän aloitti työt tehtaalla, joten kotona tapahtunut etätyöaika on tällä erää ohi. Tehdasrakennus on valmistunut myös toimistotilojen osalta siihen kuntoon, että työ voi tapahtua siellä, koneita ja asentajia tulee paikalle ovista ja ikkunoista. Häntä siis tarvitaan siellä, paikan päällä. Nyt työajat ovat inhimilliset, mutta luulenpa, että siitä se tahti vaan kiihtyy kun tuotanto pitäisi saada käyntiin.

Tässäpä oiva kulkupeli, vaikka työmatkoille. Museoauto kuvattu Tartossa, autottomana päivänä.

Hiukan on minulla ollut pallo hukassa tuon ulkoilun, shoppailun, yms. kanssa. Olen kyllä neulonut pois noita tilaustöitä, nyt ne ovat postittamista vaille valmiit, hyvä niin.

Ajatus on ollut, että kunhan saan tämän ja tämän, niin sitten...

Täällä on ollut parina yönä yöpakkasia, aamulla ovat nurmikot olleet kuurassa. Johan sanoi, matkallaan  työpaikalle, sumun olevan lähes läpipääsemätön, ja se peittää näkyvyyden vielä pitkälle aamupäivään.
Päivät ovat olleet kauniita, aurinkoisia, ja melko lämpimiäkin vielä, houkuttaa kyllä ulkoilemaan.

Tehtäviäkin sain Lapista lähtiessä matkaan: matonkutojille loimilankaa, neulojille villalankaa ja askartelijoille ideoita, näitä muun muassa.
En ole vielä kovinkaan hyvin tutustunut Tartton lankakauppavalikoimiin, sen sijaan kangaskaupoissa on tullut käytyä. Ja uskokaa vaan, niissä on paaaljon kankaita, ja ihania kankaita, ja edullisia kankaita!!! Jollakin voi kotiin palatessa, olla auton perässä  kankaita loppuelämäksi.

Tässä yksi idea vapaasti käytettäväksi. Kuvasin sen viikonlopun Tallinnareissulla, kaupan ikkunasta. Kauppa ei ollut auki, joten en saanut parempaa kuvaa, enkä päässyt hipelöimään. Minusta mekko on kaunis, voisi tehdä myös puserona tai tunikana?

Ennen muinoin kun reisasimme Suomen- Ruotsin- ja Norjanlapissa, keräsin autonperään kotiinviemiseksi kiviä. Niitä oli melkoinen röykkiö, tuntureilta ja jäämerenrannalta, useiden vuosien ja reissujen keräilyn tulos.  Asettelin ne kivet kotona (silloin vielä Lahdenseutu) puutarhaan, laajan matalan kiven päälle ja ympärille. Kerran taas kun ihailin niitä, muistin lähes joka kiven mistä sen olin ottanut ja mikä kivilaji oli kyseessä, Johan pölähti paikalle vino virne suupielessä. Hän loise lausumahan: "kyllä joku arkeologi joskus ihmettelee, että onko jäämeri tosiaan joskus huuhtonut täällä ja ovatko tunturit joskus kohonneet Lahden kyljessä".
Kivet jäivät sinne, mutta me pääsimme lähemmäksi oikeita tuntureita ja jäämerta.

Unikot ja huvimaja kesältä 2005, kivet myös siellä jossakin.

Myrkkysienillä terrakottaa ja kilpikirvoilla punaista

Punaiset langat on värjätty kaktuksen kilpikirvoilla eli kokenillilla.

Kuva: YLE / Sirkku Savusalo

Pellolainen käsityöyrittäjä Merja Kitti värjää itse lankansa ja on yksi harvoista lappilaisista alan yrittäjistä, joka värjää lankoja myös myyntiin. Langoista syntyy muun muassa pontsoja ja pitkävartisia sukkia, vaikkapa joulupaketteihin.

Pellossa jokitörmällä sijaitsevan omakotitalon pihassa ovat padat porisseet, kun Merja Kitti on värjännyt kesän lankoja. Työ täytyy tehdä ulkona, sillä esimerkiksi verihelttaseitikki on myrkyllinen, pahanhajuinen ja pökerryttävä keitettävä. Mutta siitä huolimatta Merjan suosikki.

Siitä saa ihania terran ja ruosteenpunaisen värejä. Se on niin kaunis ja ainoa suomalainen raaka-aine, josta saa punaisen sävyjä. Sitä on mukava kerätäkin. Mutta työlästähän tämä on, raaka-ainetta pitää olla paljon, Merja Kitti kertoo.

Sipulinkuorilla saa villaan kauniita oranssin sävyjä, tuomipihlajanmarjoista ruskean, vihreän ja oliivin sävyjä. Sävy riippuun värjättävän langan väristä ja siitä, monesko värjäys on menossa.

Sininen indigo on monimutkainen käytettävä, mutta tuottaa kauniin farkunvärisen langan. Erikoisin värinantaja on eteläamerikkalainen kokenilli eli kaktuksen kilpikirva.

Kaktuksia kasvatetaan kirvoja varten ja kirvat kerätään, murskataan ja väriä käytetään elintarvikkeissa ja huulipunissakin.

Merja Kitin pontsoja on myyty eri puolille maailmaa. Joulusesonki on käsityöläiselle tärkeää aikaa. Villaiset tuotteet kuuluvat suomalaisten pehmeisiin paketteihin.

YLE Lappi / Sirkku Savusalo

 Lainattu Lapin Radion sivuilta.