Lahessa.

 

 

 Lahessa kattojen yllä.

 

Heinolassa kylpylässä.

 

 Launeen perhepuistossa

 

Myssyt käytössä

 

Kolmatta myssyä ei tullut kuvattua, mutta käytössä on sekin. Ja tikkuripaita pääsi heti käyttöön, jäi sekin kuvaamatta saajan päällä, mutta käypä ja mieleinenkin oli;)
Reissu oli hyvä, tuli 'laskettua' lapset ja lastenlapset-kaikki hyvin. Niin ja vierailu Pensuolla ystävien luona oli ihana, kiitos T ja H, kesällä tavataankin jokivarressa.

Mulla onkin Niinistö-essu!?

 
Sain viikonloppuna komian (jos tykkää) mustan Niinistö-essun ja stressipallon, tosin niiden saaminen edellytti yövalvomista ja sen seurauksena päänsärkyä.
Älkääpäs nyt antako mielikuvituksenne laukata liian villisti, sillä mitään sellaista ei liity asiaan.

Cafe Niinistö-essu.

Vuonna 1903 Forssassa järjestettiin Suomen Työväenpuolueen puoluekokous, niin kutsuttu Forssan kokous, jossa otettiin käyttöön uusi nimi, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, ja hyväksyttiin uusi puolueohjelma. Ohjelmaan kuului muun muassa 8 tunnin työpäivä, vähimmäispalkka ja yleinen kouluvelvollisuus sekä yleinen alkoholin kieltolaki.

Kokouksen pitolupa saatiin, kun luvattiin, että paikkakunnan työläisille ei pidetä kiihotuspuheita ja esitelmiä. Tätä päätöstä valvottiin niin, että Hämeen lääninhallituksen varalääninsihteeri ja Tammelan piirin nimismies olivat henkilökohtaisesti saapuneen seuraamaan kokouksen kulkua ja asiain käsittelyä.

Juuri noilta ajoilta on peräisin tapa, että puolue jos toinenkin järjestää puoluekokouksensa juuri Forsassa.

Vuonna 2011, 4-6 marraskuuta, Suomen Kokoomusnuoret pitivät liittokokoustaan samaisessa Forssassa. Ja pahaksi onneksemme olimme valinneet Suomenmatkan yöpymispaikaksemme juuri tuon samaisen hotellin jossa nuo Suomen toivot, tulevaisuuden lupaukset, pitivät tuota kosteata  liittokokoustaan.

Lainaus Kokoomusnuorten sivuilta liittokokousilmoituksesta:
Kokoomuksen Nuorten Liiton vuoden ehdottomin kohokohta, liittokokous järjestetään tänä vuonna Forssassa. Kokouksessa valitaan mm. liitolle uusi puheenjohtajisto ja liittohallitus, sekä hyväksytään vuoden 2012 tavoiteohjelma, toimintasuunnitelma ja aloitteet.

Eipä mennyt ihan putkeen tuo puoluekokous, tai sitten meni, miten sen nyt ottaa.

Mutta asiaan; Johanille pukkasi työkeikan Lahteen perjantaiksi. Minä keksin, että yksi tie kaksi asiaa, katsastetaan auto ja käydään katsomassa mummoa, lauantaina kotiin, ja niin tehtiin.
Herätys aamulla oli 3.45, ja matkaan kohti Tallinnaa lähdettiin 4.30, aikainen kana jyvän nappaa jne.
Lahdesta matka jatkui Sastamalaan, mummo voi niin hyvin kuin 93 vuotiaan voi olettaa voivan, ikävä on puolin jos toisinkin.

Auton nokka suunnattiin kohti Forssaa, ja hotellille saavuimme noin kello 19.00. Mutta siellä olikin piha täynnä kaikenmaailman hälytysajoneuvoja, paloautoja oli ainakin neljä ja ambulansseja saman verran.

Kuhina ovella oli melkoinen, ihmettelimme tilannetta, ennenkaikkea surimme sitä mihin nyt päämme kallistamme, alkoi jo vähän väsyttämäänkin.

Kuvassa "liittokokoustaan" pitäviä Kokoomusnuoria, ja olisittepa nähneet sen juoma-arsenaalin mikä näillä "kansan älypäillä" oli tuossa jaloissaan. Siinä oli eräskin mäyräkoira ja salkku lajia jos toistakin.

Tässä, Iltalehden sivuilta, syy paloautoihin:
Mystinen takkipalo ajoi sadat hotellivieraat ulos

 Lauantai 5.11.2011 klo 13.00
Kokoomusnuoren takki syttyi tuleen ilman syytä kokousmatkalla Forssassa.

Kokoomusnuorten kokous keskeytyi perjantai-iltana Forssassa, kun hotelli Rantasipissä syttyi tulipalo. Tulipalon vuoksi hotellista evakuoitiin lähes 230 hotellivierasta.
Kukaan ei loukkaantunut palossa, ja huoneisiin päästiin palaamaan puolen tunnin kuluttua samana iltana.
Kukaan ei kuitenkaan tiedä, miten palo syttyi. Se sai alkunsa erään kokousvieraan huoneesta, tarkemmin sanottuna sängyllä maanneesta takista.
Huone oli syttymisaikaan tyhjillään. Tuli tuhosi sängyn ja vieraan matkatavarat. Vauriot rajoittuivat yhteen huoneeseen.
Lauantaiaamuna huoneessa oli jo meneillään syttymissyyn tutkiminen.
- Täällä tekniikan pojat konttaavat ja yrittävät miettiä, mitä on tapahtunut, kuvailee päivystävä palomestari Jyrki Lehtiö.
Myös Lehtiö on ymmällään palon alkulähteestä. Se ei ole voinut olla mikään itsestään syttyvä kemiallinen aine, sillä sellaisia tavallinen ihminen ei kanniskele mukanaan.
- Eivätkä normaalit tupakat tai sytkärit itsestään syty, eikä takki syty itsestään, Lehtiö pohtii.
Lehtiön mukaan selityksen täytyy olla jokin lämmönlähde, joka on mennyt oikosulkuun.
- Mitään siihen viittaavaa ei ole kuitenkaan löytynyt.
Muuten kannettavan tietokoneen akku saattaisi olla syypää, mutta sekin vaihtoehto tuntuu epätodennäköiseltä, sillä tietokone on vahingoittumaton.
Asiaan saadaan selkoa, kun tekninen tutkinta etenee.

Asiasta kertoi ensimmäisenä Turun Sanomat.
KAISU PURANEN
kaisu.puranen@iltalehti.fi

Hotellissa oli palokunnan toimesta tuuletus käynnissä, huoneisiin ei päässyt, väki oli ulkona, ja ravintolassa.
Kuultuamme tilanteen ja sen, että huoneisiin pääsee tuuletuksen jälkeen menimme hotellin ravintolaan syömään. Siellä olikin aika joukko "iloisia" nuoria, Kokoomusnuoria, sanoi tarjoilija, 200 henkeä, kertoi tyyytyväisyyttä äänessään. Mikäs siinä, hotellin käyttöaste on tärkeä.

Täydellä mahalla suihkun kautta nukkumaan, huone vaikutti viihtyisältä, vuode tuntui hyvältä, tyynyjä oli tarpeeksi; HYVÄÄ YÖTÄ!
Kaikki muu hyvään yöhön oli kohdillaan, mutta nuo nuoret liittokouslaiset eivät olleet varmaan koskaan kuulleetkaan järjestyssäännöistä, eikä hotellin omakaan järjestyksenvalvonta toiminut.

Kuvitelkaa 200 nuorta, ei toki kaikki humalassa, mutta suuri osa kuitenkin, palaamssa aamuyöllä huoneisiinsa, kuka mihinkin aikaan. Neljä tuntia se kotoutuminen kesti, ja sinä aikana ei nukkunut yksikään muista hotelliasukkaista. Aamiaisella meillä oli keskustelua muiden (tavallisten ihmisten)valvoneiden kanssa, kaikilla valvottu yö takana.

No, loppu hyvin kaikki hyvin: Kokoomusnuoret maksoivat meidän muiden hotellimajoituksen, ja lahjuksiksi saimme nuo edellä mainitut Niinistö-essut sekä stressipallot, stressipallo olisi kyllä pitänyt saada käteen jo illalla nukkumaan käydessä.

Eikös tästä voisi päätellä, että osallistuimme Kokoomusnuorten liittokokoukseen Forssassa 2011;)

Stressipallo, tai paremminkin -sydän.

Kyllä Länsisatama on ikävä paikka, näyttää, että kaikki siellä on työnalla.

Lauantaina 5.11 kello 15.45 matkalla Helsingistä Tallinnaan, taivaalla oli outo ilmiö, ufo;)

Uusi vaihe...

Minun arjessani on tapahtunut merkittävä muutos. Ei enää arkisin yhteisiä aamulenkkejä, ei päivisin tuttua ja turvallista juttukaveria eikä päiväkahviseuraa ;).
Kyllä, Johan on palannut sorvin ääreen. Hän aloitti työt tehtaalla, joten kotona tapahtunut etätyöaika on tällä erää ohi. Tehdasrakennus on valmistunut myös toimistotilojen osalta siihen kuntoon, että työ voi tapahtua siellä, koneita ja asentajia tulee paikalle ovista ja ikkunoista. Häntä siis tarvitaan siellä, paikan päällä. Nyt työajat ovat inhimilliset, mutta luulenpa, että siitä se tahti vaan kiihtyy kun tuotanto pitäisi saada käyntiin.

Tässäpä oiva kulkupeli, vaikka työmatkoille. Museoauto kuvattu Tartossa, autottomana päivänä.

Hiukan on minulla ollut pallo hukassa tuon ulkoilun, shoppailun, yms. kanssa. Olen kyllä neulonut pois noita tilaustöitä, nyt ne ovat postittamista vaille valmiit, hyvä niin.

Ajatus on ollut, että kunhan saan tämän ja tämän, niin sitten...

Täällä on ollut parina yönä yöpakkasia, aamulla ovat nurmikot olleet kuurassa. Johan sanoi, matkallaan  työpaikalle, sumun olevan lähes läpipääsemätön, ja se peittää näkyvyyden vielä pitkälle aamupäivään.
Päivät ovat olleet kauniita, aurinkoisia, ja melko lämpimiäkin vielä, houkuttaa kyllä ulkoilemaan.

Tehtäviäkin sain Lapista lähtiessä matkaan: matonkutojille loimilankaa, neulojille villalankaa ja askartelijoille ideoita, näitä muun muassa.
En ole vielä kovinkaan hyvin tutustunut Tartton lankakauppavalikoimiin, sen sijaan kangaskaupoissa on tullut käytyä. Ja uskokaa vaan, niissä on paaaljon kankaita, ja ihania kankaita, ja edullisia kankaita!!! Jollakin voi kotiin palatessa, olla auton perässä  kankaita loppuelämäksi.

Tässä yksi idea vapaasti käytettäväksi. Kuvasin sen viikonlopun Tallinnareissulla, kaupan ikkunasta. Kauppa ei ollut auki, joten en saanut parempaa kuvaa, enkä päässyt hipelöimään. Minusta mekko on kaunis, voisi tehdä myös puserona tai tunikana?

Ennen muinoin kun reisasimme Suomen- Ruotsin- ja Norjanlapissa, keräsin autonperään kotiinviemiseksi kiviä. Niitä oli melkoinen röykkiö, tuntureilta ja jäämerenrannalta, useiden vuosien ja reissujen keräilyn tulos.  Asettelin ne kivet kotona (silloin vielä Lahdenseutu) puutarhaan, laajan matalan kiven päälle ja ympärille. Kerran taas kun ihailin niitä, muistin lähes joka kiven mistä sen olin ottanut ja mikä kivilaji oli kyseessä, Johan pölähti paikalle vino virne suupielessä. Hän loise lausumahan: "kyllä joku arkeologi joskus ihmettelee, että onko jäämeri tosiaan joskus huuhtonut täällä ja ovatko tunturit joskus kohonneet Lahden kyljessä".
Kivet jäivät sinne, mutta me pääsimme lähemmäksi oikeita tuntureita ja jäämerta.

Unikot ja huvimaja kesältä 2005, kivet myös siellä jossakin.

Kommelluksia!?

Sisäpiiri on jo kyselly kieli pitkällä, että onko uusia kommelluksia. Ai meillä, ai kommelluksia???
No, pakko myöntää, että kyllä meille aina sattuu ja tapahtuu, eikä tämäkään reissu ole poikkeus.

Ensimmäinen kommellus (seuraavasssa postauksessa lisää) tämän muuton tiimoilta tapahtui jo lähtiessssä Lahdesta.
Kamat oli pakattu jo illalla, ettei aamulla tarvinnut kuin kantaa autoon, tartuimme siis toimeen  heti aamuseiskan jälkeen (onneksi varhain). Kantamukset käteen ja menoksi, kysyin, että onhan Johanilla avain, johon hän topakasti vastasi: "tietenkin on" näytti jotain avainnippua ja löi oven kiinni. Samalla hetkellä hän tajusi, että väärä nippu, avaimet kyllä mutta ei tähän oveen.
Kuvitelkaa, lauantaiaamu, kello noin seitsemän, avaimet sisällä, puhelimet sisällä, taskussa ei kolikon kolikkoa.
Multa meni puhekyky- mikä on hyvin epätavallista, kävelin vain kasseineni portaat alas autolle, auton avain sentään oli, minulla.
Johan näytteli avainnippuaan ja selitti kovasti jotakin - en kuullut, mietin vain, että onneksi laivan lähtöön on aikaa.
Loppu hyvin - kaikki hyvin, ehdittiin laivaan ja päästiin Tarttoon.

Nuorehko nainen sattui, ennen töihin lähtöään, kiikuttamaan roskiaan roskikseen, hän ystävällisesti soitti huoltomiehelle, joka puolestaan ystävällisesti tuli avaamaan oven, tarkisti henkilötiedot ja epäystävällisesti laskutti käynnistään kolmekymmentä euroa.

Olisikohan tuollainen ovienaukaisijanpaikka vapaana, alkaisin heti - verotonta tuloa - ei minkäänlaista kuittia. Ja työt on taattu, hän sanoi varanneensa viikonlopuksi reilusti vaihtokymppejä, kun kuulemma keikkaa pukkaa.
Mutta hyvä meille, että tuollainen palvelu pelaa, muuten olis jääty rannalle ruikuttamaan!

Näkymä Tarton tähtitornin ikkunasta, jossa kävimme tänään.

Olavi Lanu- Lanupuisto

Lennart Olavi Lanu (s. 10. heinäkuuta 1925, Viipurin maalaiskunta) on lahtelainen kuvanveistäjä ja professori, jonka tekemiä veistoksia on muun muassa Kariniemessä  Lanu-puistossa Lahdessa.
Lanun töistä tunnetuimpia ovat melko suurikokoiset patsaat, joiden materiaaleina hän käyttää rakennusteollisuudesta tuttuja aineita kuten puuta, kuparia, alumiinia, punasavea, lasikuitua tai betonia, mutta jonka pintarakenne jäljittelee luonnon pintoja: sammalta, pajunoksia, hiekkaa tai kaarnaa. Lanu on valmistanut myös maataiteeksi luokiteltavia teoksia.
Lanu osallistui Venetsian biennaaliin 1978. Siellä käytettiin veistoksiin luonnonmateriaaleja. Näillä töillä Lanusta tuli kansainvälisesti tunnettu kuvanveistäjä.

Siellä siis kiertelin katselemassa ja kuvailemassa. Puisto itsessään on ränsistynyt, ruma, voisi jopa sanoa, että pelottava. Patsaat, ainakin jotkin niistä, ovat upeita.
Paikasta saisi upean, jos vain kaupunki vähänkin panostaisi puiden harventamiseen ja rääseikön siistimiseen. Sijaintihan puistolla on mahtava, Vesijärven rantamaisemissa, josta pienellä vaivalla saisi järvinäkymän esiin.
Ehkä sinne voisi rakentaa alueeseen sopivan kahvion, jossa voisi nauttia myös ruumiin ravintoa, hengenravinto tulee hoideltua patsailla, vanhan metsän upealla ilmapiirillä ja sen tuoksuilla.

Olavi Lanu 1990,betoni

Harmaa Tammikuu

Olavi Lanu 1989, betoni

Kanto

Tässä kaksi suosikkipatsastani.



Lahti

Lahden historia
Renkomäen Ristolassa tehtyjen kaivauksien perusteella Lahden seudulla oli asutusta jo 9 000 vuotta sitten, mikä tekee Lahden alueesta erään Suomen vanhimmista tunnetuista asuinpaikoista. Ensimmäinen asiakirjamaininta Hollolan pitäjään kuuluneesta Lahden kylästä on vuodelta 1445. Hämeen maakirjassa vuodelta 1558 mainitaan Lahden kylässä olleen 24 taloa.
Vaikka Lahden kylä oli suuren Hollolan pitäjän takamaita ja kooltaan pieni, sen sijainti oli liikenteellisesti merkittävä. Sen kautta kulki jo 1400-luvulla Hämeenlinnasta Viipuriin johtanut Ylinen Viipurintie, josta erkani Lahden kohdalla Olavinlinnaan johtanut Suur-Savon Valtatie. Kun Hollolan pitäjä vuonna 1672 sai markkinaoikeudet, markkinapaikaksi määrättiin Lahden kylä, "joka sijaitsee suuren yleisen maantien varrella ja kaikista neljästä kaupungista, Turusta, Viipurista, Helsingistä ja Porvoosta, sopivan matkan päässä". Lahdesta tuli näin puoleksi vuosisadaksi huomattava markkinapaikka jossa kävivät kauppaa kaikkien neljän kaupungin porvarit. Vuonna 1727 markkinat kuitenkin siirrettiin Helsingin porvarien aloitteesta Asikkalan Anianpeltoon, jonne oli paremmat yhteydet Päijänteen vesistöstä. Markkinoiden menettämisen jälkeen Lahti taantui merkityksettömäksi maalaiskyläksi 1800-luvun lopulle asti.
Vuonna 1868 ryhdyttiin rakentamaan Riihimäki–Pietari-rautatietä, joka kulki Salpausselän harjua pitkin ja Lahden kylän kautta. Ensimmäinen veturi ajoi Lahteen elokuussa 1869, ja seuraavan vuoden alussa vihittiin käyttöön koko Riihimäki-Pietari-rataosuus. Rautatien tullessa Lahden kylässä oli vain kahdeksantoista taloa, mutta rautatien ansiosta alue alkoi nopeasti kasvaa ja kehittyä. Lahteen alkoi syntyä saha- ja puunjalostusteollisuutta, jonka toimintaa edesauttoi Vääksyn kanavan avautuminen 1871 ja sen kautta saavutettu uittoyhteys Päijänteen vesistöön. 24. toukokuuta 1878 Lahti sai kauppalanoikeudet keisari Aleksanteri II:n mahtikäskyllä. Samana vuonna Lahden kauppala sai ensimmäisen asemakaavansa, johon edelleenkin perustuu kaupungin ydinkeskusta. Kauppala rakennettiin rautatieaseman pohjoispuolelle. Asemakaavan laatimista helpotti se, että käytännöllisesti katsoen koko vanha kylä oli vuonna 1877 tuhoutunut suuressa tulipalossa.
Lahdesta tuli itsenäinen kaupunki vuonna 1905. Kaupunginoikeudet vahvisti keisari Nikolai II 1. marraskuuta, mutta Venäjän lakkojen ja levottomuuksien vuoksi asia saatiin tiedoksi Suomessa vasta 16. marraskuuta 1905, joka on näin ollen Lahden kaupungin perustamispäivä. Kaupungiksi tulon jälkeen Lahtea on laajennettu liittämällä siihen alueita Hollolasta vuosina 1916, 1923, 1933 ja 1956 (suuri osa Okeroisista).
1900-luvun alkupuoliskolla Lahti tuli tunnetuksi puuseppien ja huonekalutehtaiden kaupunkina. Edelläkävijänä toimi Asko Avonius, joka vuonna 1918 perusti Lahteen Asko-huonekalutehtaan. Askon ohella huonekalutehtaista kuuluisiksi tulivat niin ikään perheyhtiö Isku sekä osuustoiminnallinen Sotka. Metalliteollisuutta Lahdessa edustavat liesiä valmistava Upo ja mekaanisen puunjalostuksen koneita valmistava Raute. Myös Mallasjuoman panimo tuli maankuuluksi mainoskampanjoillaan "Ei oo Lahden voittanutta", "Moi Lahtelaista!" ja tuotemerkeillään, kuten Lahden Erikoinen, Lahden Sininen jne.


Lahti on nopeasti aina 1970-luvun puoleen väliin saakka kaupungiksi kasvanut Hollolan kunnan Lahden kylä. Tässä mielessä teollisuuden kasvu ja kaupungistuminen ovat olleet pääasiallisen huomion kohteena ja kaupunkiin tulleelle työväestölle on tarjottu pääasiassa urheilupalveluita. Lahti on tullut kuuluisaksi lähinnä urheilukaupunkina ja Salpausselän kisojen pitopaikkana.
Lahdessa on kolme Vesijärven rannalla olevaa satamaa: Vesijärven satama, Teivaan venesatama ja Niemen venesatama. Koska Vesijärven satamassa on eniten kulttuuritoimintaa, muun muassa Vesijärven satamamakasiinin ja Sibeliustalon esityksiä sekä ravintolaivoja, käytetään Vesijärven satamasta myös usein nimitystä Lahden satama.
Lahdessa oli pormestari vuodesta 1907 vuoteen 1930, minkä jälkeen kunnallislain muutoksen myötä ryhdyttiin kaupunginjohtajajärjestelmään. Otto Lyytikäisen pormestarikaudella tammikuun lopusta huhtikuun loppuun 1918 Lahden kaupunki oli Suomen kansanvaltuuskunnan toimeenpanovallan alaisena 28.1.1918 alkaen. Tällöin kaupungin siviilihallintoa johti Hugo Ilmari Kautto kaapattuaan vallan Lahdessa 19.4.1918 saakka.
Kaupunginjohtaja Tarmo Pipatin siirryttyä RT Rakennusteollisuuteen kaupunginjohtajaksi nimitettiin entinen Mikkelin kaupunginjohtaja, kokoomuslainen Jyrki Myllyvirta.
Asukkaita Lahdessa on vuonna 2011, 101 787 henkilöä.

Lahti Energia Oy halusi antaa 90-vuotisjuhlansa kunniaksi kaupunkilaisille jotain erikoista. Näin syntyi ajatus vesiuruista, musikaalisesta suihkulähteestä, joka tarjoaisi näyttävän esityksen musiikin, veden, värien ja valojen yhteisestä sinfoniasta. Täydelliseen kokoonpanoonsa vesiurut rakennettiin kesällä 1998.
Vesiurut ovat vesisuihkujen, valojen ja musiikin loistava yhteensulautuma, joka esittäytyy Pikku-Vesijärven lammessa upeimmillaan syksyn ja talven pimeinä iltoina. Vesiurut ovat ainoat laatuaan Pohjoismaissa ja tarjoavat upeita elämyksiä niin kapunkilaisille kuin matkailijoillekin.

Vesiurut 16. heinäkuuta 2011

Lahti Energia tarjoaa vesiurkuesitykset kaikkien iloksi kesäkuun alusta marraskuun loppuun. Lisäksi perinteeksi on muodostunut itsenäisyyspäivän esitys ilotulituksineen.

• Kesäkuusta syyskuun loppuun esitykset ovat päivittäin klo 13 ja klo 18. Esitys koostuu musiikista ja näyttävistä vesisuihkuista. Esityksessä ei käytetä värivaloja. Esityksen kesto on noin 15 minuuttia.
• Lokakuusta marraskuun loppuun esityksiä on joka ilta klo 19.00. Näissä esityksissä on mukana värivalot, musiikki ja vesisuihkut. Musiikkina kuullaan klassista- ja elokuvamusiikkia sekä tuttuja musikaalisävelmiä. Esityksen kesto on noin 30 minuuttia.

Lahessa...

Matka Tarttoon on alkanut. Ensin muutto mökiltä kaupunkiasuntoon ja sitten muutto Lahteen. Täällä on tarkoitus vetää henkeä pari kuukautta, ja mikäs on vetäessä - vanha kotikaupunki. Asuimme nimittäin kolmisenkymmentä vuotta kaupungin kupeessa, tosin Nastolan puolella, tuttua on.

Koska Johan aloitti tänään työt olen minä aloittanut aamulenkit, reilu tunti sauvakävelyä pitkin metsiä. Täällä näyttää olevan sama tapa kuin Lapin turistipaikoissa joissa kaikki vastaantulevat hiihtäjät tervehtivät, täällä kävelijät - onko pakko?

Sodan jälkeen Lahden kasvu alkoi kiihtyvällä vauhdilla. 1960- ja 1970- luvuilla rakennettiin eri puolille kaupunkia uusia asuma-alueita ja lähiöitä.

Liipola, Lahden eteläinen kaupunginosa, joka kasvoi yhdeksi niistä suurimmista sijaitsee alun perin puutarhuri Onni Liipolalta, kuvanveistäjä Yrjö Liipolan veljeltä, 1967 ostetulla alueella. Se sijaitsee Launeen itäpuolella noin kolmen kilometrin päässä Salpausselän harjun toisella puolella. Alue ostettiin Lahteen suuntautuneen voimakkaan muuttoliikkeen vuoksi, ja tarkoituksena oli rakentaa 5 000 uutta asuntoa. Liipolan pohjoispuolella sijaitsee Saksala ja eteläpuolella Renkomäki ja Venetsia. Liikuntareitit toimivat talvisin hiihtolatuina ja kesäisin lenkkipolkuina. Kuusimetsässä on merkittyjä luontopolkuja ja siellä on myös paljon laavuja, joissa voi mm. grillata.

Tuohon aikaan olivat mm. Upo Oy sekä Asko voimissaan, työväkeä tarvittiin ja sitä tulikin niin idästä kuin lännestä, etelästä kuin pohjoisesta, Savosta puhumattakaan, Pönttövuoren tunnelin läpi, sanoivat.

Siis asuntojakin tarvittiin, siksi Liipola, jossa meno oli välillä hurjaa, viina virtasi ja vuorotyöläiset "tuurasivat" työkavereitaan myös kotioloissa, kerrotaan, murhiakin siellä tapahtui.

Noina Lahden kainalossa asumisen vuosina, me ei liipolalaiset, opimme sen ettei Liipolassa asu yhtään kunniallista kansalaista, ja sellaiseksi itsensä tunteva ei koskaan muuta Liipolaan. Jos joku sanoi olevansa sieltä, häntä katsottiin "vähän silleen", tietäen.

Kun hankimme asuntoa Lapin pääkaupungista, kysyin kiinteistövälittäjältä, että missä on Rovaniemen liipola, koska sinne emme halua. Niin se oli iskostunut minuun, se liipolakammo.


Ja nyt me asumme Liipolassa - ei koskaan saa sanoa, ei koskaan.
Mutta, tämän asunnon meille on hankkinut työnantaja.
Mutta, asumme täällä vain pari kuukautta.
Mutta, me emme ole sellaisia...

Mutta täällä me nyt vaan asumme, eikä tämä, ainakaan vielä, edes tunnu pöllömmältä.

Liipolan taidetta, samanlaista kuin muuallakin.