Melkein kuin Vasaloppetissa;)

Oltiin mökkimaisemissa ja siellä on tapana hiihtää ja nauttia talvisesta luonnosta. Vaaranlaitaa ylös ja toista alas. Tänään aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, mittari näytti aamulla -18 astetta, mutta päivällä enää -4. Siispä sukset, ne Ruotsin armeijan vanhat, Tre Kronor, jalkaan ja menoksi.

 

Joskus 40 vuotta sitten kun taas olimme Johanin kanssa hiihtämässä, hän rohkeana miehenä meni edellä näyttäen minulle kuinka mäet kuuluu laskea,"tuu perässä" hän huusi, tökkäsi sauvoilla vauhtia ja laski, päin puuta, ja senhän minä aina muistan ja muistutan häntäkin, kun tarve vaatii;)

 

Nuorin poika on tainnut tulla isäänsä, hänkin sanoi minulle tässä talvena eräänä että:"eiköhän me mamma lasketa tästä", ja meni saman tien. Turvalleen syvään lumeen, kolmen kruunun suksi housunlahkeesta sisään ja sukukalleuksien vierestä ulos, onneksi O oli jo 'tilattu'. Mutta henki säilyi eikä vauhti ole kärsinyt moisista pikku havereista.

 

Vähän niin kävi tänäänkin, suksi kuulemma haukkasi;)

 



Luminen metsä on kaunis.



Ei hiiren hyppäämää.

 Ja huomenna uudestaan, laduthan on jo valmiina.

Valoilmiö...

 

 

...mökkimaisemissa

Kännykällä ikkunan läpi, vastavaloon - kuitenkin toimii?

Joogaa

Aloitin aamujoogakurssin (hathajooga)  maanantaina, niin kuin tapana on ollut. Se alkaa jo kahdeksalta, kestää puoli kymmeneen. Eka kerta ainakin oli lupaava, tykkäsin kovasti.

Meitä on 12, siis pieni ryhmä, mikä tuokin siihen rauhallisuuden ja yksilöllisyyden. En ole koskaan harrastanut joogaa, aina vaan kaikkea kovempaa kuten: jumppaa, circuittia, punttisalia, juoksua jne. Tuo lista kyllä näyttää, että olisin ollut himoliikkuja, ei ei. Mieluisin liikkumismuoto on minulle aina ollut auto.
Kuntopyöräkin odottaa polkijaa, uhosin syksyllä, että katselen kauniit ja rohkeat pyörän selästä, vaan se on kyllä ihan unohtunut; kertaakaan en ole niin tehnyt. Polkenut olen koko talvena yhden kerran;(



Joogasukat ja alusta.

Näin harmaa on maisema 'kattojen yllä' mittari näyttää -0.4 ja lunta tupruttaa.

 

Saas nähdä onko mökkimaisemissa latuja, vois tähän samaan liikuntaputkeen avata ton hiihtokauden, ennenku lumet sulaa.



Päivän sininen hetki.

Päivän pituus, tänään, täällä Rovaniemellä on 2 tuntia 52 minuuttia - ei pitkä, kaksi pimeää vastakkain. Lyhimmillään käytiin 2 tunnissa 15 minuutissa, joten on se jo jatkunut muutaman kukonaskeleen verran ja vauhti vain kiihtyy.

Parasta tässä pimeässä ajassa ovat ne siniset hetket, katsokaa vaikka.

 

Metsänlaitaa.

 

 

Lumipukuinen raita.

 

 

Mikälie lumikeko koivunjuuressa.

 

 

Lapiohommia ei nyt raski tehdä.

 

 

Lunta satoi muutaman päivän aikana 20-30senttiä, nyt meillä on jo liki puolen metrin hanki.Uuden vuoden seutu oli poikkeuksellinen pohjoiseen, mittari näytti jopa +1 astetta.

 

Maanantain (31.12) Lapin Kansa kertoi uskomuksesta jonka mukaan tähdet uudenvuoden yönä povaavat hillavuotta, siis jos taivaalla silloin näkyy paljon tähtiä, tietää se hyvää hillasatoa. Mutta pilvessä oli, että se niistä ensikesän hilloista.

 

Tähän saakka kun hillat ovat alkaneet kypsyä, yksi jos toinenkin kertoo nähneensä karhun.

 

No, nyt ei auta kun odotella kesää, siis tietääkseen hillasadon, muuten toki aion nauttia talvesta ja kevään mukanaan tuomasta valosta.

Hyvää Uutta Vuotta!

 

Uusivuosi vaihtuu mökkimaisemissa. Tänään iskimme jalkaan vanhat armeijan sukset (sauvojen porkatkin ovat kuin pesuvadit, saa allit kyytiä) ja  suuntasimme kahvireppu selässä vaaranrinnettä ylöspäin. Meillä on siellä nuotiopaikka jossa on aina saatavilla tervasta, nuotion syttyminen on näin ollen takuuvarmaa kelillä kuin kelillä. Teimme sinne makkaranpaistonuotion joimme termospullokahvit ja nautimme hiljaisuudesta. Hiihtolenkin jälkeen saunoimme ja söimme, nyt vain odotellaan vuoden vaihtumista.

 

Kiitos kaikille blogin lukijoille tästä vuodesta ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle 2013!

Meinas mökki palaa...

...vaan ei palanut.

Saunamökin mittaritaulussa oli ollut kunnon kyty, viittä vaille tulipalo. Mittaritaulun takana kuiva hirsiseinä. Pääsulakkeet vaan paukkuivat, mutta 'pikkusulakkeet' eivät reagoineet mitenkään, eikä myöskään vikavirtasuoja!!!

Sähkäri tarkistaa kaikki sähkötyöt, jos sitten vois olla turvallisella mielellä. Tämän palon alun oli sähkärin mukaan aiheuttanut löysät liittimet.

Onneksi olimme paikalla kun vahinko oli ovella, siellä olisi jäätynyt vesiputket, sulanut pakastin, jäätynyt mökki jne. Vaikka hiukan pelotti nukkua kun virta 'tippui' hiljalleen pois päältä.

 

Loppu hyvin kaikki hyvin.

 

Ps. Mulla on nyt uusi läppäri, nyt loppu pitkä tauko postauksissa, se vaan oli niin hankalaa kun kone tökki joka välissä. Tämä tuntuisi nyt toimivan, ainakin niin kauan kunnes sekoitan tämänkin, niin kävi edellisen, eli uskokaa, koneen VOI sekoittaa.

Lastenlasten suusta.

Meillä on A-pojan lisäksi kolme tyttöä, V, S ja O. Ihania eläväisiä lapsia kaikki, rakkaita ja tärkeitä meille. Kesäksi on tyttöjen kanssa jo kovia mökkisuunnitelmia.

O, 3v. oli vienyt omat suunnitelmansa jo astetta pidemmälle, hän oli ilmoittanut äidille ja isälle muuttavansa kesällä  ihan kokonaan mamman ja papan luokse. Päälle vielä todennut, ettei hänelle tule äitiä ja isää yhtään ikävä.
Arvelin kyllä, että papalle ja mammalle voisi siinä tapauksessa tulla, vielä ennen syksyä, ikävä äitiä ja isää.

Toisaalla 5vuotias V oli hyvin mietteissään kysynyt isältään:"kumpi on vanhempi, isomummo (93) vai joulupukki?"  Kysyin 'isältä':"kumpi on", kuulemma joulupukki.

Kyllä meillä on monet hauskat ollut näiden 'villikkojen' kanssa, nauru pidentää ikää sanotaan. Joten tervetuloa lapset  kesällä mökille!

Jokivarressa

Käväisimme, mökintarkistusmatkalla jokivarressa, bussilla. Päivä oli aurinkoinen, pakkasta 8 astetta, joten sää suosi meitä. "Talkkari" oli aurannut tien ja pihan, kyllä kelpasi nousta mäki ylös, kiitos A.
Mökki oli paikallaan, kaikki kunnossa, ja sinne olisi voinut vaikka jäädä.
Lunta oli noin 40 senttiä, oikein siellä oli aurauspenkat. Hämärää oli pilvettömästä taivaasta huolimatta ja sininen hetki hiipi maalaamaan maiseman kohta puolenpäivän jälkeen.

Laitoimme uuniin tulet, siellä paistoimme eväsmakkarat, ja päälle kuppi hyvää kahvia.
Johan pelasti kasvihuoneen oven, lumi oli painanut sen mutkalle, lumi lapioimalla pois ja hiukan raakaa voimaa oven alumiinikehikon oikaisuun, niin hyvä tuli.
Sitten olikin jo aika kiiruhtaa bussipysäkille ja körötellä kaupunkikotiin. Kokemus tuo pikkubussilla matkustaminen oli, laskin sinne mahtuvan 16 henkeä, ja täynnä se olikin mennen tullen. Arvelimme bussin vaihdetun pikkusellaiseen siksi kun koululaiset eivät lomien vuoksi ole liikenteessä. Kyyti oli hurjaa ja vauhti kovaa, ainakin siltä se tuntui, penkat pöllysi kun tuli tukkirekkoja vastaan, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, ehjänä perille.

Talventörröttäjä.

Tästä näkyy tuo lumen paksuus.

Kipakkatonttu lupasi pitää huolen saunasta,

ja lähetteli terkkuja A:lle, V:lle, S:lle ja O:lle!