Viimestä viedään!

Päiväkävelyllä Rovaniemi cityssä, vuoden viimeisenä, upeana päivänä. Mittari näyttää -2 astetta, aurinko pilkisti pienen hetken horisontin yläpuolella, lunta 20-30 senttiä-upeaa!!!

Hyvää ja rauhaisaa uutta vuotta 2015 sinulle!

Viimekesän pyöräilyt.

Osallistuin viimekesänä valtakunnalliseen kilometrikisaan. Sehän, kuten muistanette, alkoi huonosti.
Kaikesta kuitenkin on toivuttu. loppujen lopuksi taisi olla niin, että tuo kaatuminen sisuunnutti minua. Kilometrejä kertyi 3211, kisa kesti 1.5-22.9. Loppukesästä päivämatkat olivat lähes poikkeuksetta 60-70km. Pisimmät retket tein Ranualle, Posiolle ja Kemijärvelle jokaisesta kertyi noin 130km.
Uskoisin, että kunto kasvoi ja jaksoin, pyöräilyn ansiosta, rämpiä metsällä kolme kuukautta painavat kantamukset selässä.
Ensikesä; ehkä osallistun, ehkä en. En tiedä vielä, aikaa on.

Ounasvaara ja Jätkänkynttiläsilta, tänään -24 astetta.

Keskeneräinen numero 1.

Tänään valmistui ensimmäinen keskeneräisistäni, niitä on kaikkiaan neljä. Tein uudenvuoden-lupauksen ennen uutta vuotta; teen valmiiksi kaikki neljä keskeneräistä. Aina kun olen saanut jonkun valmiiksi saan tehdä jotain mielekästä siinä välillä.
Ja tänään valmistui tämä, vironvillainen torkkupeitto 180x120. Tarkoitus alunperin oli tehdä parvekkeella loikoiluun torkkupeitto, mutta enhän minä loikoile siellä koskaan-kesällä en ole täällä ja talvella ei tarkene edes torkkupeiton kanssa;((
Mutta nyt se siis on valmis, peitto kaksinkertaisesta villalangasta dominotekniikalla. Jälkeen kudottu reunapitsi ja ommeltu kiinni. En erityisesti pidä peitosta, siksi se kai jäikin vuodeksi roikkumaan, mutta kai se paikkansa löytää.

Hyvää Joulua!

Jouluevankeljumi Sastamalan kiälellä

Nin siähen aikaan kävi sitten nin että tää keisari Aakusti anto semmotten käskyn, että kaikkien koko hänev valtakunnasansa tarttis ruveta piakkoim maksaav verroo.

Sev verommakson kans viä ikänä ollu nin nuukaa ollu. Ja tää sattu siähen aikaan kon tää Kyrenius oli siä Syyriasa maaherrana, meinaan semmottena etumiähenä.

Ja täv verommaksoasian tähren kaikki meni sitten siähen kaupunkiin mistä luultiin että heitin sukunsa oli kotosin.

Nin tää Jooseppikil lähti täv verommakson takia siältä Kaliliasta, siältä Nasareetin kaupunkista tänne Juureaan, misä oli Peetlehemin kaupunki. Kattokaas kon tää Peetlehemi oli näiren taavettilaisten kaupunki ja kon tää Jooseppikin oli tälle Taavetillej jottain sukua. Että sen tähren.

Ja tää Jooseppi lähti yhresä täm morsiaimensa Majjan kansa, joka orotti vavvaa.

Konne sitte oli siä Peetlehemisä nin tästä Majjasta rupes tuntuun, että nysse vavva kohta jo tulleeki.

Ja se sai sittep pojjaa. Eikä sillä ennestänsä mukuloita ollukkan. Ja se kääri sev vavvar riapuihij ja pani sen semmotteer rehukaukaloon, konne niille ollus siä kestikiavarisa tillaa.

Ja siäpäin oli sitten niitä paimenia kerolla vartioimasa sitä laumaansa. Yällä!

Ja yhtäkkiä niiren eresä seisokis semmoneh Herran enkeli, ja tuli nin kauheen kirkas valkee ette meinannun nähräm mittää. Ne paimenep pelläästy ihan kau-hees-ti.

Mutta se enkeli sano nillle että älkää hualikop pelläätä. Mulla on nähkääs teitilles semmonev vähä parree uutine, siittä viä aika riamu nousee jokaikisesä pirtisä.

Teitille on nähkääs tänäpänä syntynyt tua Taavetin kaupunkisa semmonem miäs, joka päästää teitin kaiksesta pahasta, meinaan semmonem Messias.

Ja tiätte sittem mitä hajette. Se vavva on kääritty riapuihij ja se makkaa semmottesa rehukaukalosa.

Ja sittej jo olikis sen enkelin ympärillä suuri joukko taivaallista sotaväkkee, jokka rupes kiittääj Jumalaa ja sano että

kaikki kunnia kuuluukis sille siä taivaasa ja että täälä maan päällä pitäs olla hyvä miäli niillä joista hän tykkää.

Ja konne enkelit oli mennyt takasin sinne taivaaseen nin nää paimenet sano toisillensa että lähretääs nyssinne Peetlehemmii. Siähäm me nährään mitä on tapahtunu, meinaan se mitä tää Herra justiinsa meitille ilmotti.

Nin ne lähti vähä kii-ruus-ti, ja ne löysi täm Majjan ja täj Joosepij ja sev vavvaj joka makas siä rehukaukalosa.

Ja konne näki täv vavvan, nin ne kerto mitä heitille oli siittä vavvasta sanottu.

Ja kaikki jokka kuuli mitä ne paimenet selliitti, alko oikeen imehrellä.

Mutta tää Majja pani kaikki nää tämmöttet korvan taka ja miätti niitä miälesänsä.

Ja ne paimenep palas takasis sinne kerolle ja ne kiitteli ja kehu kauheesti sitä Jumalaansa siittä mitä ne oli kuulluj ja nähny.

Ja kaikki olikij juur ninkon heitille oli sanottu.