Tunnistusapua kaivataan.

 

Syy miksi hain noita 70-luvun satuhahmoja on se kun ostin Kontista verhot joiden kuvat ja värimaailma synnyttävät minussa muistikuvia - ovat kyllä niin haaleita etten saa kiinni.

 

Kontissa  verhoja kanssani ihaili, suunnilleen, oman tyttäreni (-70) ikäinen nainen. Hänen  mielestään verhojen kuva- ja värimaailman ovat jostakin 70-luvun tsekkiläisestä sadusta mutta hänkään ei muistanut sen tarkemmin.  

Myyräsaduista  ei nyt kuitenkaan  ole kyse. Myyrät ovat ihania, poikamme  M pyysi pienenä usein Johania että, laula isä taas sitä 'kyyläkiljaa'. Johan ei laulanut, eikä laula vieläkään, vaan luki, lapsella vain taisi olla sekaisin laulaminen ja lukeminen.

Jos pidät myyristä käy  Myyräkaupassa.

 

Mutta se kangas, tässä kuvia:

Värit ovat suunnilleen oikeat, pimeästä valokuvauspäivästä huolimatta.

Tuli rumat ajatukset mieleeni; ajattelin, että onkohan Isola kopioinut näitä kuvia, ainakin nuo puut voisin mieltää kyseisiin kankaisiin;(

 

 

Siis tunnistaako joku mistä sadusta? kyseinen kangas kertoo? Olen kiitollinen kaikista vinkeistä.

70-luvun satuhahmot

kirjoitapas tuo Googleen ja valitse kuvahaku, niin tulee  tämä - eikä yllätä yhtään. Siellä ne ministerit ovat sulassa sovussa Peppi Pitkätossun, Muumin ja Joulupukin kanssa;) Taitavat kaikki olla syntyneet 70-luvulla.
Tämä ei ole varsinainen poliittinen eikä yhteiskunnallinen kannanotto, en harrasta niitä muuten kuin Johanin kanssa keittiönpöydän ääressä.

 

 

jatkuu seuraavassa postauksessa.

Veistä haavaan.

             Korvasienikeittoa, lo-
             hi- ja porokeittoa,
             suolasiikaa, savutaimen-                                                         
             ta sekä palviporoa, kä-
             ristystä, hirvenpaistia ja                                                                    

             puolukoita, loistelohta,
             poronsatulaa, vasan kyl-
             jystä, puikulaperunaa,
             rieskaa ja meijerivoita.
             Kotikaljaa palanpaineek-
             si ja jälkiruoaksi leipä-
             juustoa sekä hilloja. Lo-
             puksi kuksakahvia. Ei
             sen kummempaa, mut-
             ta tiellä vain on pysytty.     

            
  Lainaus Rovaniemi-kuvateoksesta, teksti: Juhani Niska.

Kaikki hyvin 'Hörölässä'

 

Nämä Hörölä-kortit ovat mainioita, saavat minut suorastaan hyvälle tuulelle.

 

 

Original: Terho Peltoniemi

 

Tämän kortit lähetin ystäville Sastamalaan, eikä siihen tarvinnut paljon runoilla. Tästä tietävät, että meillä on kaikki hyvin.

 

Pakkaspäivä napapiirillä.

Nyt, kello 20.37, mittari näyttää -11astetta, aamulla oli -5, eli kiristyy. Yöksi ja huomiseksi on luvattu jopa -20. Talvi on tullut, lunta tosin vain kymmenkunta senttiä.

On odoteltu lunta, pääsisi hiihtämään. Toki Ounasvaaralla on ollut ensilumenlatu jo kuukaudenpäivät, mutta se on niin jäinen, että ei viitsi vielä mennä. Välillä kun on plussaa ja sataa vettä ja välillä pakastaa, niin kyllä sen tietää. Mutta onhan tässä vielä talvea jäljellä, hiihdellä.

 

Pakko oli kuvata, aurinko oli jo laskemassa ja värjäsi taivaanrannan sinipunaiseksi.

Tässä toinen Rovaniemen maamerkki, Jätkänkynttiläsilta, kuvattuna meidän keittiön ikkunasta. Se toinenhan on tietenkin Ounasvaara.

Opi kädentaitoja verkossa.

Taito Lappi järjesti Lumivalokuusi-kurssin verkossa, pitihän siihen(kin) osallistua. Kurssi on parastaikaa menossa jatkuen 22.12 saakka. Olenpas minä nopea, nyt jo valmis;)

Tässä tulos, kuusessa on 40 led-valoa ja se on noin 35cm. korkea.

 

 

Tuo räsyvirkkaus, jolla työ toteutettiin, ei ollut ennestään tuttu. Toisena lankana oleva Brasil-hapsulanka, on aika liukas ja toi haasteen työhön, toisena lankana on norjalainen Unni-lanka. Niillä sitten räsyvirkattiin, pohjana verkko ja 12numeron puikon päälle nosteltiin virkkuukoukulla lankalenkkejä. Niitä ei sidottu mitenkään kiinni työhön, jos vahingossa osui alapuolella siihen hapsulankaan saattoi, ja niin tekikin, purkautua koko rivi. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Lumivalokuusi on valmis ja kaunis. Kiitos siitä ohjaaja Merjalle!

Kun on kaksi pimeää vastakkain.

 

Ruokaa laittaessa, klo 15.33, katse osui outoon valoilmiöön, ufon luulin taivaalla leijailevan. Katsoin ja katsoin, valo pilkisti oudosti pilvien raosta. Ei se voi olla aurinko tähän aikaan, ja  tuolla pohjoisen suunnalla. Kuu, sanoi Johan.

 

 

 

Kello 15.40 se näytti tälle, ja olikin kuu.

 

Tämä on se vuodenaika, varsinkin jos on pilvinen päivä, jolloin päivä ei paljoa valkene. Tänään päivän pituus on 5 tuntia 22 minuuttia. Siitä se lyhenee, puolet vielä, alkaakseen jälleen hurjalla vauhdilla tuossa joulun maissa pitenemään.

Nuorempana nämä syksyn pimeät tuntuivat ikäviltä, mutta iän myötä sitä on näihinkin oppinut. Se mikä nyt tuntuu kurjalta on tammi- ja helmikuu kovine pakkasineen, kun ei oikein voi mitään tehdä.

Se olis sopiva aika pyrähtää, kuten muuttolinnut syksyllä, johonkin lämpimään;)

 

Eino-myrsky ei tullut meille. Aamuisella kävelylenkillä tuuli tuntui jonkin verran, mutta se pyöri niin sopivasti, että kerrankin, oli koko matkan myötätuuli.

Blogitutut ja -ystävät.

Blogituttu, blogiystävä, sanat vilahtelevat nykyään aika tiuhaan kun keskustelee ihmisten kanssa.
Meillä kaikilla bloggareilla on lukuisia kontakteja muihin bloggareihin, ja useimmiten vain blogien välityksellä, harvoin ja harvoja tapaa kasvokkain.

Mitä blogeista haetaan ja mikä jonkun blogissa koukuttaa, onko asiasta tehty väitöstutkimusta?
Samat mielenkiinnon kohteet kuten käsityöt, matkailu, ruoka, muoti, perhe jne. löytävät omat lukijansa. Sitten on meitä joita esim. entinen tai nykyinen  kotiseutu ja tapahtumat siellä, vaikkakin jonkun blogin välityksellä, kiinnostavat. Asiat ja tapahtumat joihin on helppo samaistua, vertaistuki, ovat myös tärkeitä. Myös jonkinasteinen 'tirkistely' kuuluu blogimaailmaan.

Blogissa esiinnytään usein oikeina ihmisinä, omalla nimellä ja kuvalla. Myös perhe ja lapset päätyvät usein 'julkisuuteen'. Jotkut esiintyvät  'anonyymeiä' lapset ja tututkin vain kirjaimina, kuvista puhumattakaan. Molemmat tavat ovat omia valintoja, ja mielestäni asiasta päättää bloggari.

Tietoturva ja väärinkäytökset ovatkin sitten jo aivan oma maailmansa, jokainen harkitkoon itse mitä ja miten julkaisee.

Myös kommentointi on varsin kirjavaa, sitä joko on tai sitten ei. Monet sanovat kommentoinnin olevan tärkeää koska se innostaa bloggaria uusiin teksteihin ja päivityksiin. Täällä kommentteja on vähän, mutta olen kiitollinen joka ainoasta  kommentista, KIITOS niistä. Olen kuitenkin aloittanut blogin pitämisen vaiheessa kun muutimme toisen kerran Viroon, ja silloin ajattelin sen olevan hyvä päiväkirja, ja niin se on ollutkin. Olen myös tietoisesti valinnut linjan jossa myöskään perheeni ei esiinny nimillä ja kuvilla. Se on varmasti ollut hiukan 'etäinen' linja tässä valtavassa 'blogiperheessä'.

Sivuilla kävijöitä on kuitenkin uskomattomat määrät, täälläkin hetkellä vajaa 12000kävijää/kk. Maita on 66, kaikki mantereet ovat edustettuina. Ei huonosti nimettömältä päiväkirjalta.

Joidenkin blogituttujen kanssa on ollut puhetta 'blogitapaamisesta' ja sen uskon vielä toteutuvan, tavalla tai toisella, paikassa tai toisessa.

Viime päivinä olen ollut surullinen. Surullinen blogituttujeni suunnattoman suuresta surusta.
Olen seurannut heidän elämäänsä ja sen eri vaiheita vuodesta 2008. Asuimme silloin Tallinnassa ja etsin blogia josta saisin sitä ns. vertaistukea, ja silloin löysin heidät.
Viidessä vuodessa sitä muodostaa mielessään kuvan ihmisistä joita seuraa tiiviisti blogin välityksellä, heistä tulee tuttuja, blogituttuja jopa -ystäviä. Vaikka hekin esiintyivät kirjaimina ja kasvokuvia heistä ei ollut koskaan.
He päivittivät blogiaan ahkerasti, ja elämässä oli tapahtumia ja rohkeita ratkaisuja, enemmän kuin monella tavallisella tallaajalla.
Blogi hiljeni vajaa vuosi sitten, päivityksiä tuli mutta verkkaan. Lapsiperheen arkea, ruuhkavuodet, muistan ajatelleeni, kun uutta postausta ei tullutkaan.

Viime sunnuntaina, kun poikkesin tutulle sivulle, näin siellä surullisen postauksen. Jo otsikko kertoi, että kaikki ei ole oikein.
Luin sivua ja kyyneleet nousivat silmiini, järkytyin; perheen isä, aviomies ja kahden alle kouluikäisen lapsen isä oli menehtynyt, vajaassa vuodessa, vaikeaan sairauteen.

Järkytyksen jälkeen tuli haikeus, ja sitten tyhjyys, perheen äiti lopetti blogin, sitä  ei enää ole.

Mutta elämä jatkuu, ja minulla on monia, monia ihania blogituttuja ja -ystäviä!

 

 

 

ps. blogeilla on suurempi ja kauaskantoisempi vaikutus elämässä kuin me vielä ehkä edes ymmärrämme.

 

 



Puuseppää aina tarvitaan...

Johanilla myös on valmiina upea työhuone, jossa hänen on tarkoitus toteuttaa puusepäntaitojaan. Leivän pöytään hän on kyllä tuonut 'puuta kovemmalta' alalta. Hänen suvussaan on kuitenkin ollut ja on edelleen myös puualan taitajia. "Meillä Johanin kanssa on puusepän viat, mutta ei taitoja" sanoi Markku veli aikoinaan.
Mutta voipi olla kyllä taitojakin, katsokaa nyt tuota mustaa 'pohjalaismallista' tuolia, Johan on tehnyt sen kansakoulun kuudennella luokalla. Se on kaunis ja siinä on kivasti ajanpatinaa, hyvin ja varmasti se on mukanamme kulkenut. Samanlaisia on ymmärtääkseni suunnitteilla;)

 

Tuoli sopii pariksi Johanin, kauan sitten, 50-vuotislahjaksi saamalle shakkipöydälle.

 

Pöytä on aikanaan löytynyt  täältä,  ja on ahkerassa käytössä. Pöytä on 1900-luvun alusta, puunauloilla kasattu. Kaikki ajanpatina on tallella.

 

Shakkilaudan pöytään, piimällä, vanhan mallin mukaan, maalasi Villähteellä antiikkiliikettä pitänyt pirtsakka nainen, jonka nimen olen autuaasti unohtanut, eikä liikettäkään ole enää ollut vuosiin. Napulat, jotka ovat luuta, on keskimmäinen + vaimo  tuoneet Unkarista, taisi olla se formulareissu, Hungaroring...

 

 

 

 

ps. sainpahan vielä uudestan esille noita kirpparilöytöjäni;)



Loiste kranssi...

 

...Taito Shopin tapaan.

 

Teimme Käsityökahvilan porukan kanssa näitä, tai siis aloittelimme ja jokainen jatkoi kotonaan, tämä on kuitenkin aika työläs ja käsiin käypä homma. Hyvä ohje asiaan on täällä .

Materiaalit maksoivat noin 40e/kranssi.

 

 

Kranssi on suuri, hapsuineen noin 40cm, ja kaunis. 40 lediä palavat yötä päivää, ja ovat palaneet jo viikon verran. Kohta joku tekstaa Lapparin tekstareihin että:  voi, voi kun ihmiset polttavat jouluvaloja jo näin aikaisin;( 

 

 

Nyt kaikki mukaan uudelle Taito Lapin verkkokurssille, 40ensimmäistä pääsee mukaan,

joten hop, hop.

 

 

 



Ristipistoja Loftetin malliin.

 

LOFTET

 Ihanien tavaroiden kauppa

Affären med de vackra sakerna

 

Rådhusgatan 28 Raastuvankatu

Vasa 65100 Vaasa Finland

tel./puh. (06) 3185 300

 

 

Näyttää vanhalta, ei välttämättä ole. Hinta 3e.

 

Nettisivut täällä, lainaus sivuilta:

Loftet Oy on yhdistyksen omistama yhtiö, joka hoitaa talon liiketoimintaa

Loftet Oy vastaa talon käsi- ja taideteollisuusmyymälän Taito Shop Loftetin ja ravintola Konsulinnan kahvihuoneen toiminnasta.

Myymälä on perinteikäs, se on perustettu jo yli kolmekymmentä vuotta sitten. Perinteiden lisäksi Loftet on halunnut pysyä tiukasti mukana kaupan kehityksessaä. Vuonna 2000 Loftet oli mukana perustamassa valtakunnallista käsityötä myyvää Taito Shop -ketjua. Ketju perustettiin parantamaan käsityön kilpailukykyä ja näkyvyyttä. Ketjussa on tällä hetkellä 26 myymälää ja se on merkittävä suomalaisen käsityön jälleenmyyjä. Loftet muuttui Taito Shop Loftetiksi vuonna 2002 Käsityön talon avajaisten yhteydessä. Loftet Oy on tänään yksi Taito Shop -ketjun omistajista.

 

Pakkauksessa tallella kaikki materiaalit jopa neula. Joku oli aloittanut työn, pari riviä keltaista pohjaväriä, ja muutama pisto mustaa. Tekijällä ei ole ollut harmainta hajuakaan ristipistoista, siis ne purkuun.

 

Minä, ehkä, teen tämän valmiiksi, tai sitte T tekee. Oikeastaan on ihan pakko tehdä välillä muutakin kuin ommella ja kutoa;(

 



Ruusunsuloista charmia...

Suomen Trikoo Oy Ab

Tampere, Pyynikintie 25

 







 

Yritin mielessäni ajoittaa tämän löytöni (4e), veikkailin jotakin 60-70-lukua. Sitten löysin Iijokiseutulehden vuodelta 1969,  joten mainoksesta päätellen ajoitus menikin aika nappiin. Jotakin tuttua noissa pakkauksen ruusuissa on.

 

Kuka näitä silloin käytti, äitini ent. maatalon emäntä, ei käyttänyt, hän käytti niitä vaaleanpunaisia puuvillaisia paitoja ja punttipöksyjä. Minä, alle kaksikymppinen, en käyttänyt. Olivatko nämä kaupunkilaisrouvien alusasuja?

Ihania kuitenkin ovat olleet, ja mitkä värit. Tämäkin pakkauksessa oleva käyttämätön yksilö on, kuvan väristä poiketen, upea vedenvihreä alusasu, aluspaita pitseillä ja alushousut.



 

 

Laatikossa mukana pesuohje

ja takuulomake.

 

Eivät tule käyttöön!

 

 



Kesäksi tekemistä.

 

Nyt kun aikaa tulee vietettyä aina enenevässä määrin cityssä, on aikaa tehdä vaikka kirppari-kierroksia. Ja ihme, jos ei löydy jotakin kivaa ja tarpeellista. Pakko kyllä myöntää, että olen oppinut miettimään, että tarvitsenko oikeasti tätä tai tätä, ja hyvä niin.

Eräänä päivänä aamulenkin ja aamiaisen jälkeen lähdin kävellen kaupunkikierrokselle, aikaa vierähti kolme-neljä tuntia. Väsyneenä laahustin kotiin ja kerroin Johanille tällaisen kaupunkikierroksen olevan hyvä keino kuluttaa kaloreita, "ja rahaa" sanoi hän;)

 

Tässä kaitaliina (huonot pitsit) 2euroa. Tästä tulee ihan peruslakanakankaalla jatkettuna  ja pitsi reunaan ommeltuna, verhokappa. Näitä on kiva ripustaa mökin ikkunoihin, kaikki ovat erilaisia mutta ei haittaa, päinvastoin.

Tässä hyväkuntoinen merkattu pöytäliina, 7euroa, ehjät hyvät pitsit. Tästä en raski tehdä verhoja tämä menee ihan siihen käyttöön johon on tehtykin, pöydälle. Käytän sekä mökillä että cityssä pöytäliinaa. Nämä tällaiset kuitenkin mökkikäyttöön.

Lähikuva kuvioista.

Kolme pitsilakanaa, joista kahdessa itsevirkattu pitsi. Yksi kirpparilta,3e, ja kaksi täältä yht.7e. sattui vielä, että lakanat olivat mukavan iltakävelylenkin päässä, siis ei muita kuluja. Tätä kannattaisikin ajatella, päivät surffaa torilla ja illat kävelee hakemassa ostoksiaan, ja taas kuluisi kaloreita;)

Tämän pitsilakanan tekijä on EP.

 

Lakanoista tulee myös, jos ei suunnitelmat muutu, verhokappoja, pitsi reunaan ja trilla yläreunaan, tai on mulla toisenlainenkin ajatus näistä, mutta ei siitä vielä sen enempää.

 

Nämä kaikki siis kesäompeluksiksi (olipa vaikea sana), nythän mulla on se ihana paikka missä ommella. Täytynee päivittää siitä ihan oma blogisivu.

Hantverks dagarna 2013 Luleå

 

 

 

Lauantaiaamuna innokas joukko käsityön harrastajia kokoontui Lappiatalon parkkipaikalle odottamaan linja-autoa, suuntana Luulajan Käsityömessut. Läksimme matkaan 8.30 ja perillä Luulajassa olimme noin klo 12.00 Suomen aikaa, matkalla poikkesimme aamukahvilla Tornion 'aakkosravintolassa'.

Odotukset taisivat olla hiukan liian korkealla, koska petyimme messujen tarjontaan-meidän omat Kädentaitomessut taisivat olla monipuolisemmat.

Käsityötarvikkeita ei ollut tarjolla juuri lainkaan, kolmella myyjällä oli lankoja, niistäkin yhdet Novitan, puikkoja yms. ei ollenkaan.

Koru-ja askartelutarvikkeita kahdessa pisteessä.Valmiita tuotteita kuten tunikoita, myssyjä, huovutettuja lapasia ja turkistuotteita oli useammalla myyjällä.

Lisäksi siellä oli koko käytävä kosmetiikkaa, useita teleoperaattoreita ja myös silmälaserin esittelijä.

 

Työnäytöspisteitä oli useita, mutta paikalla ei ollut montaakaan esittelijää. Eräs mies kaiversi pienellä, pienellä veitsellä (tai mikä se oli) luista puukontuppea, hänellä oli silmillä ehkä 5-10senttiä pitkät luupit;)

 

Aikaa messuilla kiertelyyn varasimme neljä tuntia, niistäkin oli puolet liikaa, mutta toisiaan tuntematonta porukkaa on mahdoton saada kokoon aikaisemmin. Siispä läksimme, kuten oli sovittu, hiukan ennen neljää kohti Haaparantaa ja Ikeaa. Siellä meillä oli aikaa tunti, se ei kyllä riittänyt kuin läpi kävelemiseen, mutta taisi kyllä riittää meille kaikille, olimmehan lähteneet jo varhain liikkeelle kuka Sinetästä, kuka Juotaksesta ja kuka mistäkin. Minä aamukävelin Lappiatalolle puoli kilometriä, ihan täältä citystä.

Ikean reisu vaatii ihan oman matkan;) päätimme, ja Pajala ja Jokkmokk, ja...

 

Kuvia en ottanut matkalla lainkaan, ja syy on mun melko uusi Lumia. En nimittäin ole opetellut kuinka saan tämän älypuhelimeni tilaan jossa se ei älykkäästi tao operaattorille rahaa, joten suljin sen heti rajalla.

Eräs tuttu oli ollut kyseisen puhelimen kanssa Ruotsissa viikon ja 16 000 euroa tuli laskua että pläjähti, se kyllä kohtuullistettiin, mutta 11 000 euroa on paljon rahaa sekin. Minä siis suljin puhelimen ja näin varmistin, että voin jatkossakin ostaa lankoja mieleni mukaan.

Kameraa en viitsinyt ottaa mukaan, kylläkin outoa ja poikkeuksellista minulle.

 

Matka oli kyllä mukava ja antoisa, seura oli hyvää KIITOS! 

KIITOS Paulalle ja Ainolle! (parane pian)