Amira Willighagen

Hollannin Talentissa lauloi uskomattoman taitava hollantilaistyttö Amira, 9v.

Kuunnelkaa, minä aivan liikutuin;(

 

Pentikin Loiste kynttelikkö.

Hyvää kannattaa odottaa.
Ystävättäreni T ja tyttärensä S, kesäisellä vierailullaan, sanoivat haluavansa muistaa minua kun täytin ne pyöreät vuodet. Lahjan he sanoivat tulevan minulle syksyllä: "niitä ei vielä ole kaupassa" he sanoivat. Esitin coolia, mutta päässäni raksutti, mitä se voisi olla, ei ole kaupassa vielä mutta tulee syksymmällä. Hahaa, jouluamaryllikset,  keksinhän  sen, ja kun niin kovasti pidän noista amarylliksistä.
Maanantaina posti toi pakettikortin, T:ltä. Minä kipin kapin postiin, asiamiessellaiseen. Siellä minua odotti suuri helisevä paketti, ja simsalabim,

Pentikin Loite kynttelikkö.

 

Noita oksia voi taivutella mielensä mukaan, ja ehkä minunkin pitää taivuttaa niitä vielä enemmän. Oikeastaan en viitsinyt sitä tehdä kun kynttelikkö matkaa meidän kaupunkikotiin, on sitten helpompi kuljettaa. Mutta ihan pakko oli kokeilla miltä se näyttää kun kynttilät palavat noissa viidessä lasikipossa, ja kaunis se on.

 

Kiitos rakkaat ystäväni T ja S!



Täällä on tapahtumassa jotakin.

Kovasti on ahkeroitu rakennuksen parissa, kaikki muu on jäänyt vähemmälle. Vieläkin on kesken, mutta pikkuhiljaa...

hyllyjä kirpparilta,

Tiana piileskelee yhden hyllyn takana,

langat odottavat uutta sijoituspaikkaa,

pussissa ja toisessa ja...

Purolangat jo ojennuksessa,

 

ja hahtuvat.

 

 



Lattia on vahattu Osmocolorilla, joka oli taas kerran huono valinta, lattia on tosi liukas. Olis pitäny uskoa, toisen mökin lattiassa on sama Osmo ja liukas, miksei sitä voi oppia kerrasta;(

 



Langoilla on jo melko hyvät oltavat, kankaat sen sijaan vielä odottavat hyllyjä. Sovellakiskot on hankittuna, mutta jahka ehditään.
Johanin 'puolella' on myös täysi tohina päällä, ruuvit ja mutterit löytävät paikkansa, porat, sahat, sirkelit, höylät, hiomakoneet ja mitä kaikkia niitä onkaan, ja se kaikki pikkusälä mitä joskus voi tarvita;) tämä autotallissa joka on esim. mönkijän ja leikkureiden koti. Johanin 'kaikkeinpyhin' odottaa vielä koneistusta, höyläpenkki sentään on jo löytänyt paikkansa.
Näin täällä.

Huomenna olis tarkoitus tehdä valokranssi, tarvikkeet on hankittu. Siitä tuonnempana.



Jääkuorrutuksella ja ilman.

Meillä on pari päivää satanut alijäähtynyttä vettä, tiet ovat aivan kaameassa kunnossa ja luonto on kovilla. Jää on kuorruttanut kaiken elollisen ja elottoman. Kaunista, mutta mitähän puut ja muut elolliset tykkäävät, ainakin taipuvat painosta.

 

pyykkinarulla

 

tv-antennissa

 

villiviinissä

 

villiruusussa.

 

Aurinko yritti pilkistää puiden takaa, paljon ylemmäshän se ei enää jaksa kivuta.

 



Pohjoistuuli puhaltaa.

Muistan alakoulun lukukirjasta sadun kun aurinko ja tuuli kisasivat siitä, kumpi saa ihmisen riisumaan turkkinsa. Tuuli puhkui ja riuhtoi - ihminen kääri turkin entistä tiukemmin ympärilleen, aurinko, vuorollaan, vain suloisesti porotti - eikä aikaakaan kun ihmisen oli pakko riisua turkkinsa.
Voittaja ei jäänyt epäselväksi.
Muistatteko, noissa saduissa oli aina OPETUS. Tämän sadun opetus oli tietenkin se, että hyvä ja hyvällä voittaa.
Satu tuli mieleeni kun pistelin ulkona syysaskareissa ja valokuuvaamassa. Pipo vaan syvemmälle päähän ja takki tiukasti kiinni. Täällä on mieletön pohjoistuuli, mittari näyttää +1, mutta tuntuu ihan toiselta. Kyllä taas tuli mieleen, että tarkeneeko sitä ihminen talven, kun nyt jo on näin kylmä.
Tarttiskohan ottaa oppia muuttolinnuista...ja palaa keväisin.

Nää piti kuvata todistukseksi siitä, että on täällä tehty muutakin kuin rakennettu. Nämä ovat aikuisten töppösiä. Huomatkaa meillä on maa valkoisena, ei sitä lunta paljon ole, mutta sen verran, että nurmikko peittyy.

 

Tämä kuva on elokuulta, nyt talli/katos/työhuoneet ovat jo melkein valmiit. Eilen kannoimme minun  käsityöromppeitani työhuoneeseeni, niistä kuvia tuonnempana.

 

Ja tässä hahtuvalankojeni värivalikoima.

 

 

Olen lähdössä marraskuun alussa Luulajaan Käsityömessuille, jos en sairastu;) Rovaniemeltä lähtee linja-auto aamulla 8.30 ja palaa illalla noin 21.00, ei paha. Ja talven kovimpien pakkasten aikoihin tietenkin matka Jokkmokkiin häämöttää.



Niitä odotellessa 'kutivirkuttimet' (O 5v.) kilkattaa, ja hahtuvat saavat kyytiä.

Lämmintä syksyä napapiirillä.

 

Harvinaista vai ei, mutta yllättävää. Luin perjantaina täältä, että omenapuu kukkii parastaikaa Rovaniemellä, no ihmeiden aika ei ole ohi. Tänään kun pistelin kaupungilla niin näin tämän ihanuuden; kukkivan juhannusruusun. Aurinko paistoi eikä oikein tiennyt mikä vuodenaika on kyseessä, nurmikot vihreinä, puut paljaina, paitsi yksi pihlaja joka oli aivan vihreä, ilmakaan ei ollut kylmä. Tulin kotiin ja kun tunnin päästä katsoin ulos ikkunasta maa oli aivan valkoinen, ja lapset heittelivät lumipalloja. Niin että sellaista täällä.

 

 

Tässä tuo ihanuus, juhannusruusu, kuvattu 15.10.2013.



Auttikönkään kesä ja kahvio.



Auttikönkään rantamille on avattu, kesällä 2013, uusi pirttikahvila. Kahvio palvelee päivittäin kesäkuun alusta syyskuun loppuun, muina aikoina tilauksesta. 

Omistaja, kahvilan hengetär Erja, on ystävällinen ja puhelias ihminen. Ja tiedän, että palvelu ja ruoka toimivat, ja tiedän senkin, että tilauksia on sisällä valmistujaisista joulupäivällisiin. Vierailijoita on kesän aikana käynyt runsaasti, niin paikallisia kuin matkailijoitakin. Uskon, että menestys on taattu.

 

Itse kahvilarakennus ei ole uusi, vaan historiallinen Pernun kylästä siirretty ja erinomaisesti entisöity hirsirakennus.

 

Ystävättäreni, neljänkymmenen vuoden ajalta, käväisi tyttärensä kanssa heinäkuussa meillä, ja pakko oli näyttää heille uutta kahviota. Könkäällä toki olimme T:n kanssa käyneet jo hänen edellisellä vierailullaan, mutta S:lle paikka oli uusi.

Kovasti pitivät.

 

 Kahviorakennus, se Pernun kylästä siirretty hirsitalo.

 

Kahvio on sisustettu tyylikkäästi, perinteisesti. Vanhaa, käsinveistettyä  hirttä on kauniisti näkyvissä.

Kahvit ja jäätelöt kruunasivat hellepäivän kierroksen.

Itse Auttinköngäs on aina yhtä mahtava.

Messuhuumaa?

Tässä kohtaa piti olla päivitys täältä. Kuvia Marjo Remeksen suunnitelman pohjalta koristellusta junanvaunusta, jolla piti matkata Seinäjoelle, Taito Lapin henkilökunnan ohjeistamana tehdä erilaisia käsitöitä matkalla ja vaikka kuiskutella pukille tulevia toiveita, puhumattakaan mitä kaikkea ihanaa perillä olisi ollut, työpajoja, uusia ideoita ja innokkaita käsillätekijöitä, mutta...

täällä sitä ollaan, kotona, sängyn pohjalla.
Keskiviikon maissa alkoi 'vanha vaiva' ilmoitella tulostaan, ja perjantaita vasten yöllä oli jo täysi höyry päällä, siispä missasin messut ;) ;) ;) ja vielä kerran ;).
Pakko oli eilen iltapäivällä lähteä lääkäriin kun 'vaiva' ei hellitä ilman kaksoisantibioottikuuria, siis sen hain. Nyt olo on hiukan helpottanut, mutta kuuri kestää kymmenen päivää.

Oli ehkä edesvastuutonta lähteä itse ajamaan sinne lääkäriin, eikä ollenkaan ehkä. Ei ollut 'hoksottimet' kohdillaan  ja peruutin, että tärähti, auton päin tolppaa, ilmoittiko peruutustutka tolpasta - ei havaintoa.
Johan kävi aamulla kaupassa ja sanoi tutkan toimivan???
No, jäljet ovat rumat, onneksi se on vain peltiä, "muovia": sanoi, rauhallinen, Johan ja lupasi käydä maanantaina korjaamolla ja vakuutusyhtiössä.

Matkan piti olla ns. ideointimatka, talven Käsityökahvilaa ajatellen joten harmitus on vielä suurempi.

 

...mutta kai se niin on, että elämä on...

Joulupukki ja mm. minä Rovaniemeltä, Anu Harkki Helsingistä...

 

Juna lähtee huomisaamuna 7.10 Rovaniemeltä, paluu lauantaiaamuna 7.50.

Tästä reisusta kuulette lisää vielä viikonlopun aikana.