Auttinköngäs, niin se lukee opasteessa tieltä 81.

Jokakeväinen retki Auttikönkäälle. Mukana eväät, kahvia, mehua ja makkaraa. Istuimme tulistelemassa pari tuntia, kaikkiaan käytimme aikaa, noin  neljään kilometriin, kolme ja puoli tuntia. Ilma oli kesäinen, +22astetta. Muita ei näkynyt.

Kuvat puhukoot puolestaan.

 

Verkkokurssikokeilun satoa.



 

INNOVATIIVISTA KÄSITYÖOPETUSTA VERKOSSA!

Taito Lappi on aloittanut joulukuussa 2012 reilun vuoden kestävän projektin käsityöopetuksen kehittämisestä tietotekniikan avulla. Projektin aikana järjestetään kädentaitojen verkkokurssikokeiluja esimerkiksi huovutuksesta. Opetustapa on uusi ja innovatiivinen valtakunnallisesti. Projektin tavoitteena on kehittää yhdistyksen omaa kurssitoimintaa sekä luoda yleishyödyllinen kädentaitojen verkko-opetusmalli, jota voivat hyödyntää kaikki kädentaitojen opetusta tarjoavat tahot sekä yksityiset henkilöt. Projekti toteutetaan EAKR-rahoituksella ja rahoittajana toimii Lapin liitto. Projektin vastuuhenkilönä toimii Taito Lapin toiminnanjohtaja Birgitta Sassi ja projektin pääasiallisena toteuttajana projektipäällikkö Merja Timonen niin ikään Taito Lapista.

Kädentaitojen verkkokurssit ovat tarkoitettu käsityön harrastajille, ammattilaisille, kaikille kädentaidoista kiinnostuneille, erilaisille harrasteryhmille ja niiden vetäjille sekä muille kohderyhmille. Käsityökurssien järjestämisajankohta ja -paikka ei aina tavoita kaikkia kursseista kiinnostuneita. Verkkokurssien avulla tarjotaan tasapuolisesti ympäri maata ihmisille mahdollisuus yhteisöllisyyden lisäksi hyvinvoinnin lisäämiseen ja itsensä kehittämiseen ajasta ja paikasta riippumatta.
Teksti lainattu Taito Lapin sivuilta

 

Kurssi oli nyt suunnattu ryhmille ja meidän Käsityökahvilaporukka osallistui siihen. Osa teki tunisialaisella virkkauksella pellavanaruista toteutetun pesukintaan ja osa miniontelokuteesta ja pellavanarusta laukun, minä tein molemmat. Nyt on ranne hiukan kipeä, se pellavanaru on aika tuhtia tavaraa virkkaukseen.

 

 



Tässä pesukinnas.

ja tässä sen 'nypyt'.

Tässä taas kesäkassi.

kuvaa koristeraidasta.

ohjeesta poiketen vuoritin kassin, tein sisälle kännykkätaskun, avainlenkin ja kiinnitykseen magneettinepparin.

Tykkään, tulee omaan käyttöön.

...pääskysestä ei päivääkään.

Kuu kiurusta kesään,

puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen,

pääskysestä ei päivääkään.

 

 



Eilen 15.5 näimme tämän kesän ensimmäiset pääskyset, siis KESÄ on tullut Lappiin.



Kemijoki on vapautunut jäiden kahleista ja virtaa vuolaana kohti merta.

 

 



Naapurin Raisa-koira oli pyöräyttänyt kahdeksan pentua joista yksi kuoli.

Loput seitsemän ovat kasvaneet ja ovat jo luovutusikäisiä,

kaikilla taitaakin jo olla ottaja.



Raisa on tämä sama Raisa joka esiintyi minun ensimmäisessä blogikirjoituksessa 15.6.2011.

Ja nyt Raisasta on tullut äiti-koira, niin maailma menee.

 

 

Ruoka-aika.

Tikkuripaita 2

Tämä tikkuripaita valmistui ensin vaikka tämän Johanin luotolaisen aloitin ensin. Syy oli se vanha perinteinen langan loppuminen;(

Nämä langat, Fishermen's Wool, olin ostanut joskus 2008-2009 Tallinnasta Eppin lankakaupasta Pärnun maantien varrelta.

Olin varma, että minulla on tätä neljä kerää (a'227g) ja aloin innolla kutomaan. Kun piti alkaa poimimaan hihojen silmukoita ja olisin kohta tarvinnut uuden kerän huomasin, etsimisestä huolimatta, että muistiin ei voi luottaa lankaa ei vaan ollut yhtään enempää.

Kyselin Eppiltä, tuloksetta. Sitten löysin netistä paikan josta tätä lankaa saa, Floridasta! Minäpä tilasin sitä sitten sieltä kun ei kerran lähempää löytynyt. Pari viikkoa kesti tulla, lanka oli samaa Naturalia, mutta vaaleampaa ja hiukan ohuempaa. Siitä sitten kudoin hihat, muuta ei enää puuttunut, väriero ei pahasti näy eikä varsinkaan haittaa mutta kyllä siperia taas opetti tarkistamaan lankamäärät ennen kuin aloittaa.

Lanka on 100% villa, puikkosuositus 5.5, mutta kudoin puseron resorit 3:lla ja muuten 3.5:lla. Tulos on napakka mutta ei kova.

Virkkausta kauluksenreunassa ja hihansuissa.

Olkapäille virkattiin sekä etu- että takakappaleeseen kahdeksan kerrosta kiinteitäketjusilmukoita. Näistä sitten olat yhdistettiin ompelemalla.

Tässä vielä tuo nappirivistö.

Langanmenekki 880g ja saaja tyytyväinen - loppu hyvin kaikki hyvin!

 

Tallinnan vuosina  olin usein  Eppin opissa hänen lankakaupassaan. Siellä oli ihana sohva jossa meitä neulojia istui rivissä, nauttien milloin kahvia milloin teetä ja olipa joskus kuplivaakin tarjolla. Epp neuvoi, palveli välillä asiakkaita ja neuloi minullekin useammankin mallitilkun  milloin mistäkin asiasta.

Mieleeni on jäänyt eräs Estoniateatterin näyttelijätär joka oli innokas ja taitava neuloja, hänellä oli tekeillä usein hyvinkin vaativia töitä joita hän sovitti tuolla lankakaupan sohvan vaiheilla  ja  joihin hän sai Eppiltä neuvoja.

 

Kiitos vielä näin vuosien jälkeen sinulle Epp kaikista neuvoista joita sain sinulta! Niitä ohjeita on sovellettu myös tähän kyseiseen työhön.

 

Nätti, Juuso, Tessu, Reeta, Niisku ja Vyöti.

Kuusamon suurpetokeskus on ehdottomasti vierailun arvoinen kohde. Olemme jo useampana vuonna aikoneet vierailla siellä, kun ei ajomatkakaan  mökiltä ole sinne kuin pari tuntia.
Tänään sitten hyppäsimme heti aamusta autoon, otimme matkalta ystäväpariskunnan mukaan ja suuntasimme Sulon reviirille Kuusamon Keronrannatiellä sijaitsevaan Suurpetokeskukseen.

Toivoimme tietenkin, karhujen lisäksi, näkevämme tuon kuuluisan maanmainion karhujenkesyttäjä Sulon. Mutta hän oli antanut karhuille aamiaisen ja suunnannut sitten Ouluun asiolleen, siis emme nähneet Suloa. Paikalla oli kyllä mainiot, ystävälliset oppaat Mari ja Jussi, jotka asiantuntevasti kertoivat karhuista, niiden historiasta ja elintavoista. He jakelivat karhuille herkkupaloja ja saimmepa mekin osallistua karhujen ruokintaan.

Suurpetokeskuksen ja myös Suomen suurin karhu Juuso (485kg vime vuonna) saa ranskanleipää minulta Jussin tarkassa valvonnassa.

Mitkä kynnet.

Tomaatti maistuu.

Vyöti antaa pusuja palkaksi herkuista opas- Marille.

Tarhassa asustaa myös 11vuotias Mikko-kettu.



Tarhan kunkku on Elvis-ilves.

 

Tässä, You Tubesta, yksi lukuisista videoista.

 

Ylen Elävä arkisto on myös oiva paikka lukea ja katsoa Karhuemo Sulo Karjalaisesta kertovia dokumentteja.

Vaikka Karjalaisella onkin erikoislaatuinen suhde karhuihinsa, ei hän yritä väittää, että karhut olisivat täysin vaarattomia otuksia. Hän on itsekin saanut oman karhun käpälästä niin kovaa, että oli lähdettävä paikattavaksi sairaalaan. Sairaalareissun aikana iskun antanut karhu lopetettiin.
kerrotaan Ylen sivuilla.

 

Kotimatkalla kävimme Kuusamossa syömässä ja Posiolla oli ihan pakko poiketa Pentikillä. Meillä oli matkalla upea sää ja hyvää matkaseuraa, kiitos naapurit.



Lapin kesä

Olen jo kuukaudenpäivät kasvatellut yrttejä syötäviksi. Ostan kaupasta yrtit ja salaatit ruukuissa, laitan isoon kulhoon ruukkuineen niin monta kuin sopii ja kastelen tarpeen mukaan. Siis en laita niitä multaan, vaan niin kuin ne ovat ostettaessa, ja hyvin kasvavat ja tuottavat 'satoa'.

 

Basilikaa ja erilaisia salaatteja.

Rucolaa joka onkin minun lempisalaattini.

Lehtipersiljaa.

Ja pullia joita leivoin pitkästä aikaa, menekki oli taattu.

Näitä ruukkusalaatteja ja -yrttejä vien, kun yöt hiukan lämpenevät, myös kasvihuoneeseen. Siellä ne tuottavat syötävää koko kesän ja lopuksi, kun ei enää jaksa syödä, salaatit kasvat liki metrisiksi 'puiksi' ja näin koristavat syksyistä kasvihuonetta.
Kasvihuoneeseen laitan avomaan- ja kasvihuonekurkkua, ne ovat takuuvarmoja näillä leveysasteilla-ehtivät, toisin kuin tomaatit. Vaikka laitan kyllä niitäkin, eivät vaan tahdo ehtiä kypsyä, siitäpä tulikin mieleeni tämä:

 

Lapin kesä

 

Lapissa kaikki kukkii nopeasti,
maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin.
Tuot' olen aatellut ma useasti,
kun katson kansan tämän vaiheisiin.

Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta
ja suuri surkastua alhaiseen?
Miks meillä on niin monta mielipuolta?
Miks vähän käyttäjiä kanteleen?

Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu
kuin heinää, - miestä toiveen tosiaan,
miest' aatteen, tunteen miestä kaikki maatuu
tai kesken toimiansa katkeaa

Muualla tulta säihkyy harmaahapset,
vanhoissa hehkuu hengen aurinko.
Meill' ukkoina jo syntyy sylilapset
ja nuori mies on hautaan valmis jo.

Ja minä itse? Miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden.
Miks seuraa käskyä en veren vietin,
vaan kansain kohtaloita huokailen.

On vastaus vain yksi: Lapin suvi.
Sit' aatellessa mieli apeutuu.
On lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi
ja kukkain kukoistus ja riemu muu.

Mut pitkä vain on talven valta. Hetken
tääll' aatteet levähtää kuin lennostaan,
kun taas ne alkaa aurinkoisen retken
ja jättävät jo jäisen Lapinmaan.

Oi, valkolinnut, vieraat Lapin kesän,
te suuret aatteet, teitä tervehdän!
Oi, tänne jääkää, tehkää täällä pesä,
jos muutattekin maihin etelän!

Oi, oppi ottakaatte joutsenista!
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on rinne tunturin.

Havisten halki ilman lentäkäätte!
Tekoja luokaa, maita valaiskaa!
Mut talven poistuneen kun täältä näätte,
ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!

-Eino Leino-

 

Mitä sitä ei vanhemmat tekisi lastensa eteen!

Tällä kerralla ei kyse ole Johanista eikä minusta, vaan kyse on seuraavasta polvesta.

 

Meidän poikamme, vanhempi M, sai tyttäreltään Sannilta toiveen (lue määräyksen) leipoa hänelle synttärikakku, eikä mikätahansa kakku vaan Angry Birds-kakku.

M soitti eilen illalla töistä kotiin mennessään ja kertoi edessä olevasta projektistaan. Kysyin hiukan huolestuneena onko hän koskaan tehnyt täytekakkua, syö hän ei juuri ollenkaan moista herkkua, eikä kuulemma ole koskaan tehnytkään - siispä härkää sarvista.

 

En epäillyt etteikö se onnistuisi, M on varsinainen kulinaristi ja hallitsee kyllä tuon ruokapuolen syömistä myöten vaikka se ei kyllä näy missään, kuten ei isälläänkään;( 

Mutta sitä Angry Birdsiä kyllä hiukan ihmettelin, lähinnä sen toteutusta. Värit neiti 5v. oli itse valinnut joten niistä ei sopinut poiketa.

Ostettuna oli elintarvikevärejä, värillisiä marsipaaneja ja muita asiaan kuuluvia hökkeitä, sitten vaan kakun tekoon.

 

ja tästä se alkaa...

 

"vuuasta unohtui korppujauho, onnex suht ehjänä sain pois. Tää ohut tulee punaisten väliin"

 

"part 2"

-

"ei ihan angry birds mut toivottavasti kelpaa, ei marsipaani tarttunu reunoille oli haettava lisää kermaa ja kuorrutettava reunat sillä"

"valmis"

  Eikös vain ole komea kakku ja tekemistä sain seurata lähes aitiopaikalta multimediaviestit kertoivat tarkasti kuva kuvalta tilanteen.

 

Eikös saduissakin ole aina opetus, tämän postauksen opetus voisi olla:

Ihminen osaa mitä vaan, jos haluaa.

Edit: M sanoi, että Sanni saa luvan tehdä hänelle kakun kun hän täyttää 50, eikä mitätahansa kakkua vaan sellaisen Yamaha-kakun ja M vielä ajamassa sitä;)