Murtuneita kylkiluita ja muita pikkuruhjeita on tämän päivän saldo.
Makasin märällä asfaltilla puoli tuntia odottaen ambulanssia. Joka paikkaan sattui, oli kylmä.
Jostakin tuli kaksi ritaria jotka huolehtivat minusta, antoivat takit päältään peitoksi. Olen heille ikikiitollinen siitä avusta jota heiltä sain, KIITOS!
Kaaduin pyörällä koska joku nainen kulki koiransa kanssa kevyenliikenteen väylää niin, että nainen kulki oikeaa reunaa ja koira vasenta, talutin sinkui välissä. Lähestyin ja soitin kelloa minkä siitä lähti, ei kuullut tai välittänyt. Ei jäänyt mulle paljon vaihtoehtoja. Jarrutin ja lensin yli sarvien nokalleni tiehen-ilmat pihalle, luulin kuolevani kun ei henki kulkenut ja sattui niin kaameasti.
Päivystyksessä pantiin sen verran kipupiikkejä että pääsin sängystä ylös ja kotiin. Jäin henkiin.
Mutta vihaan koiria tai paremminkin niiden muista piittaamattomia omistajia entistä enemmän.
Taisi olla mun kilometrikisa tässä.
M ja M sanoivat ottavansa meiltä pyörät pois!
Pyöräilijät muistakaa käyttää kypärää! Mun kypärä särkyi mutta pää säilyi;)
