täällä sitä ollaan, kotona, sängyn pohjalla.
Keskiviikon maissa alkoi 'vanha vaiva' ilmoitella tulostaan, ja perjantaita vasten yöllä oli jo täysi höyry päällä, siispä missasin messut ;) ;) ;) ja vielä kerran ;).
Pakko oli eilen iltapäivällä lähteä lääkäriin kun 'vaiva' ei hellitä ilman kaksoisantibioottikuuria, siis sen hain. Nyt olo on hiukan helpottanut, mutta kuuri kestää kymmenen päivää.
Oli ehkä edesvastuutonta lähteä itse ajamaan sinne lääkäriin, eikä ollenkaan ehkä. Ei ollut 'hoksottimet' kohdillaan ja peruutin, että tärähti, auton päin tolppaa, ilmoittiko peruutustutka tolpasta - ei havaintoa.
Johan kävi aamulla kaupassa ja sanoi tutkan toimivan???
No, jäljet ovat rumat, onneksi se on vain peltiä, "muovia": sanoi, rauhallinen, Johan ja lupasi käydä maanantaina korjaamolla ja vakuutusyhtiössä.
Matkan piti olla ns. ideointimatka, talven Käsityökahvilaa ajatellen joten harmitus on vielä suurempi.
...mutta kai se niin on, että elämä on...