Saako lääkäriä huijata???

Mulla on ollut jonkin aikaa aamupäänsärkyä. Tänään suunnistin lääkärin pakeille, hän kyseli tekemisiäni, harrastuksiani ja tottakai, elämäntapojani.
Harrastusten kohdalla mainitsin kutomisen, jonka määrää hän kysyi ja myös mitä kudon. Vastasin kutovani villasukkia ja telkkaria katsoessani. Totuus kuitenkin tänä talvena on se, että olen kutonut lähes aamusta iltaan ja viime aikoina suuria töitä.
Hän näki, että oikea hartiani on ylempänä kuin vasen? Lonkat kuitenkin ovat samalla tasolla?
Mietin, että olenko kutonut itseni 'jumiin'. Siis: voiko kutoa liikaa???

No, sit katsottiin verenpaine, se oli kaamea 115/156. Lääkäri sanoi määräävänsä minulle väliaikaiset verenpainelääkkeet, joista ystävällisesti mutta päättäväisesti kieltäydyin. Perustelin paineiden johtuvan lääkäripelosta, olihan hän juuri lukenut minulle tiedoistani, että olin edellisen kerran käynyt lääkärissä 2006 ja saanut kipulääkettä;)
Mulla on kotona verenpainemittari, joskus jopa käytössä. Kyllä se mun alapaine on joskus koholla mut ei koskaan tollanen, yläpaineesta puhumattakaan.

Huomenna verikokeisiin ja lähete fysioterapeutille, saatteella ei mitään pelkkää hierontaa vaan kutomisasentoni katsomista ja mahdollisten huonojen asentojen korjaamista.

 

No, ei mulla kuitenkaan ole huono omatunto vaikken ihan todellista 'kutomismäärää' kertonutkaan. Pääasia, että vika ei kuulemma ole päässä, siis sen päänsäryn osalta;)

Palmusunnuntai

 ”Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle.”

 

 

Näin ihania virpojia kävi meillä, kiitos lapset ja tervetuloa ensi vuonna uudestaan!

 

 

 

 

Alan virpoa vihdalla

painella pajun vesalla,
uuven vuuven uutisiksi,
vanhan vuuven vastuksista.
Mie virvon vihoilla hyvillä,
pajun varvoilla parailla.
semmoseksi selvittelen,
että koissansa olis oikiana isäntänä,
että tammat varsoja tekisi,
orijoita oivallisii.
vieläpä toivotan todella
vanhat jyvät vakkaseen,
jotta rukiitkin rupeisi
kasvamahan aikalailla,
ohrat onnella hyvällä,
kaurat kanssa kasvamahan.

Mie virvon vitsasella, paukuttelen pajusella,
hauvuttelen hartioita, pehmitän perälihoja.
toivottelen terveyttä, viisautta, vaurautta,
sulaa sopua, rakkautta.
viis tyttöö, kuus poikaa,
vieläkö pittää?
vai jokos riittää?

 

 

Kännyköiden 'alkuaikaan' levisi tällainen virpomaloru:

Virvon varvon kännykällä, kosk' ei luutaa noidall' tällä. Toivon, että loitsu tää, päivääsi voi piristää. Taion sulle kevään rintaan, jotta nousis ilo pintaan. Hyvää pääsiäistä!

 

Tää oli musta paras, jonkun papin sanomana kuulin sen radiosta, enkä edes muista kokonaan:

Toiset virpoo viitosella, minä vain kymppiä kyselen...

 

Hahtuvalankahelmiä

 

"Käsityöharrastaja on terve kun tekee käsitöitä - mutta sairas kun ei osaa lopettaa."

-joku jossakin blogissa-

 

 

Mulla sattu olemaan paksua Virosta ostettua hahtuvalankaa, ja kun olin oppinut sillä verkkokurssilla lankahuopahelmien pyörittelyn, keksin jatkaa pyörittelyä hahtuvalla.

Ja tässä tulos.

 

 

 

 Heitin pallerot pesupussiin ja -koneeseen, hyvin huopuivat. Nyt tarttis pujotella ne helmiksi pienille tytöille.

 

Nyt on työn alla isompi juttu, niitä en tee montaa, kaksi-kolme korkeintaan;) 

Villi Pohjola 3 - susi pihassa.

 

Susi ja karhu ovat viime aikoina puhuttaneet meitä suomalaisia. Petojen tulo lähelle ihmisasumuksia koetaan pelottavana asiana, eikä syyttä. Meitä lohdutellaan, että pedot eivät ole ainakaan sataan vuoteen käyneet ihmisen kimppuun - mitä nyt se lenkkeilijä siellä Itä-Suomessa.

 

Meillä täällä erämaissa pedot ovat arkipäivää ja pedot ja porot ovat huono yhtälö. Meillä ei kyllä ole poroja kuten ei suurimmalla osalla lappilaisia. Mutta keskustelu asiasta äityy täälläkin välillä varsin kiihkeäksi.

 

Omat kokemukset pedoista ovatkin varsin omanlaisia.

Karhun kanssa on kohdattu, ensin lapsena Tohmajärvellä, sitten mökkimaisemissa.

Kuopuksen kanssa oltiin metsässä, lähellä kotia, sieniä keräämässä, kun yhtäkkiä huomasimme karhun istuvan jonkun matkan päässä meistä ja 'tarkkailevan' puuhiamme. Taisi shokki tulla kun en osannut pelätä enkä lähteä mihinkään päin, kunnes kuopus sanoi, että: "pitäisköhän meijän mamma lähteä pikkuhiljaa kotiin päin".

Seuraavana päivänä metsästäjät kävivät katsomassa jäljet, ja siellähän se karhu oli kulkenut kovasti ristiin rastiin, varmaankin syönyt mahaansa täyteen jaksaakseen viettää talven pesässään. Meidän mökki ja palsta sattuu olemaan karhujen kulkureitillä, jälkiä on joka vuosi, onneksi ei kohtaamisia. Onneksemme tämä karhu ei (kai) ollut lihaa vailla;)

 

Metsään menin tämänkin tapauksen jälkeen, ja yksin. Laulelin metsässä ollessani kaikki laulut joita vaan mieleeni tuli, niin että arvelin karhunkin jo osaavan kaikki mun laulut.

 

Kyllä mä luulen, että useampikin karhu on nähnyt mut metsässä, mutta minä en niitä.

 

Meillä  ei pelätä susia eikä karhuja, ahmoista puhumattakaan, mielestäni enemmän kannattaisi pelätä ihmistä, jos nyt jotakin pitää pelätä.

Toinen asia olisi jos perheessä on pieniä lapsia, voin vain kuvitella heidän huolensa ja mielestäni se on oikeutettua. Pedot eivät kuulu ihmisasumusten lähelle.

 

 

 

Tämä susi hiippaili meidän mökin ikkunan alla joku vuosi sitten. Tapauksen yllätyksellisyydestä johtuen yksikään kuva ei ole tarkka;(

 

RKTL:n Ilpo Kojola on varmistanut kyseessä olleen suden.

Sus siunatkoon...
Mitä vähemmän asiasta tietää ja joutuu kohtaamaan, sitä enemmän tuntuu tapana olevan ottaa asiaan kuin asiaan kantaa, kuten ent. kulttuuriministeri on tehnyt.
Tässä vastine Karpelalle Lapin Kansasta.  Sen on kirjoittanut Lapin Kansan pääkirjoitustoimittaja Petteri Holma, kirjoitus on päivätty21.2.2013.

Lovikkaat.

 

Jokkmokkista ostamani Lovikkalanka muuntui lapasiksi. En ole koskaan itse neulonut Lovikkaita vaikka omistan niitä puolenkymmentä paria; kiitos Kaarina ja Senja.

Lanka jota käytin on Lovikkalankaa täältä, maksoi n.6€/100g, ja mitä värejä.

 

 

 

 

Mun ekat, toi kuvio(kaan) varrensuussa ei mennyt ihan putkeen, kelpaa mulle.

Lankaa kului 130g, puikot numero 6.

 

 

 

Tällainen toinenkin matto on tilauksessa, värien voimaa, vai mitä sanotte. Tekijä on monitaitoinen Sylvi, joka on yksi Käsityökahvilan perustajajäsenistä.

Huomaatte varmaan, että hapsut eivät ole suorassa, siihen mulla ei ole selitystä ja se on kyllä anteeksiantamaton moka. Puolustelen kuitenkin sillä, että kuva on mökiltä ja jos tarkaan katsoo niin on siinä roskiakin lattialla;(



Verkkokurssikokeilu

INNOVATIIVISTA KÄSITYÖOPETUSTA VERKOSSA!

Taito Lappi on aloittanut joulukuussa 2012 reilun vuoden kestävän projektin käsityöopetuksen kehittämisestä tietotekniikan avulla. Projektin aikana järjestetään kädentaitojen verkkokurssikokeiluja esimerkiksi huovutuksesta. Opetustapa on uusi ja innovatiivinen valtakunnallisesti. Projektin tavoitteena on kehittää yhdistyksen omaa kurssitoimintaa sekä luoda yleishyödyllinen kädentaitojen verkko-opetusmalli, jota voivat hyödyntää kaikki kädentaitojen opetusta tarjoavat tahot sekä yksityiset henkilöt. Projekti toteutetaan EAKR-rahoituksella ja rahoittajana toimii Lapin liitto. Projektin vastuuhenkilönä toimii Taito Lapin toiminnanjohtaja Birgitta Sassi ja projektin pääasiallisena toteuttajana projektipäällikkö Merja Timonen niin ikään Taito Lapista.

Kädentaitojen verkkokurssit ovat tarkoitettu käsityön harrastajille, ammattilaisille, kaikille kädentaidoista kiinnostuneille, erilaisille harrasteryhmille ja niiden vetäjille sekä muille kohderyhmille. Käsityökurssien järjestämisajankohta ja -paikka ei aina tavoita kaikkia kursseista kiinnostuneita. Verkkokurssien avulla tarjotaan tasapuolisesti ympäri maata ihmisille mahdollisuus yhteisöllisyyden lisäksi hyvinvoinnin lisäämiseen ja itsensä kehittämiseen ajasta ja paikasta riippumatta.
Teksti lainattu Taito Lapin sivuilta

 

Minäkin osallistuin kyseiselle kursille. Kurssi oli hyvä, ohjaaja kommentoi välittömästi kysymyksiin ja viesteihin, ohjeet olivat selkeät ja keskustelupalsta oli kovassa käytössä. Myös chatti toimi moitteetomasti.

Kenelle verkkokurssista voisi olla hyötyä; esim. syrjäkylien ihmiset, (hmm. hmm. nettiyhteydet? Sonera hoi!!!) kenelle vain jos haluaa toteuttaa kurssin oman aikataulunsa mukaisesti.

70ilmoitti halukkuutensa kurssille, 48 otettiin mukaan, nimistä päätellen ikähaitari oli laaja ja koko pohjoinen edustettuna.

 

Tehtävänä oli tehdä lankahuopahelmet, ne pyöriteltiin Unni-langasta, neula- ja märkähuovutettiin (käsissä). Helmen pyöritys aloitettiin tyhjästä, siis sisään ei pantu mitään.

 

Myöhemmin keväällä alkaa toinen kurssi johon mukaan otetaan ryhmiä, vapise Käsityökahvila kohta koukut suihkii ja naru taipuu;)

 

Tässä aloituspakkaus

Lankahuopahelmipalleroita

Tässä valmiit, toiset pyörittelin sit jo opitulla tavalla ja tuunasin ne 'omasta päästä'.

Onko koolla väliä;)

 

KristiinaS oli blogiinsa kuvanut ihanan pienen virkkaamansa jenkkikassin, kameralle sopivan.

 

Ja siitäpä tulikin mieleeni näyttää teille kuinka pieniä kirjoneulelapasia maailmassa voikaan olla.

Yläkemijoella asui, vuonna 1928? syntynyt ja viime vuoden lopulla kuollut, Lauri Hiltunen joka neuloi mm.nämä kirjoneulelapaset, ja kuvitelkaa; hammastikuilla. Näitä on myynnissä Vanttauskoskella Käsityöpaja Paulassa, viiden euron hintaan, taitaa siellä vielä olla Laurin lapasia ja villasukkiakin.

En tuntenut Lauria, joten en tiedä sen enempää hänen kädentaidoistaan, mutta uskon hänen olleen todelliset kädentaidot omaava mies, vai mitä mieltä olette?

 

Täytynee kysellä hänestä lisää.

 

 

Tikkuaski antaa mittasuhteet lapasille.

Peukuissakin on silmukan verran kirjoneuletta, ja varrensuissa kierreradat!!!

Melkein kuin Vasaloppetissa;)

Oltiin mökkimaisemissa ja siellä on tapana hiihtää ja nauttia talvisesta luonnosta. Vaaranlaitaa ylös ja toista alas. Tänään aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, mittari näytti aamulla -18 astetta, mutta päivällä enää -4. Siispä sukset, ne Ruotsin armeijan vanhat, Tre Kronor, jalkaan ja menoksi.

 

Joskus 40 vuotta sitten kun taas olimme Johanin kanssa hiihtämässä, hän rohkeana miehenä meni edellä näyttäen minulle kuinka mäet kuuluu laskea,"tuu perässä" hän huusi, tökkäsi sauvoilla vauhtia ja laski, päin puuta, ja senhän minä aina muistan ja muistutan häntäkin, kun tarve vaatii;)

 

Nuorin poika on tainnut tulla isäänsä, hänkin sanoi minulle tässä talvena eräänä että:"eiköhän me mamma lasketa tästä", ja meni saman tien. Turvalleen syvään lumeen, kolmen kruunun suksi housunlahkeesta sisään ja sukukalleuksien vierestä ulos, onneksi O oli jo 'tilattu'. Mutta henki säilyi eikä vauhti ole kärsinyt moisista pikku havereista.

 

Vähän niin kävi tänäänkin, suksi kuulemma haukkasi;)

 



Luminen metsä on kaunis.



Ei hiiren hyppäämää.

 Ja huomenna uudestaan, laduthan on jo valmiina.

Vasaloppet 2013

Näin voi käydä; jos vauhti on liian kova, jos hiihto tai paremminkin mäenlasku ei ole hallinnassa. Kaiken kaikkiaan uskomaton näky, katsokaa.

 

Heli ja Eila vinkkasi tän YouTube-pätkän, kiitos!

Valoilmiö...

 

 

...mökkimaisemissa

Kännykällä ikkunan läpi, vastavaloon - kuitenkin toimii?

Eurolla kirpparilta.

Kävinpä tässä taas päivänä muutamana kirpparilla, en löytänyt muuta kuin tämän nenäliinojen säilytyspussukan. Euron se maksoi, ja minä maksoin sen hyvillä mielin. 

Katsokaa noita merkattuja mammoja, matkalla torille, pitkin tietä, talojen ikkunat katselevat kulkijoita.

Tulin oikein hyvälle tuulelle tätä katsoessani, oli pakko ostaa.

 

Kangas on pellavaa ja koko taitettuna  noin 20x20cm.

Vaaleansiniset silkkinauhat hieman ihmetyttivät, en niitä kuitenkaan aio vaihtaa.

Mietin onko tämä lapsen tekemä, jäljestä päätellen. Mutta malli on ihana.

Myssyjä tytöille.

 

Tämä on sitten mukava malli, ja mielestäni kauniskin. Olen muokannut mallista lasten koon, meidän pienille tytöille.

 



Sama malli jota olen jo tehnyt useita. O sai jo omansa, nämä ovat V:lle ja S.lle.




Tiana poseeraa, mutta lakki on, sorry Tiana, lasten koko.

Tässä näkyy hyvin tuo myssyn pääliosa virkkaamalla päällystettyine nappeineen.