...pääskysestä ei päivääkään.

Kuu kiurusta kesään,

puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen,

pääskysestä ei päivääkään.

 

 



Eilen 15.5 näimme tämän kesän ensimmäiset pääskyset, siis KESÄ on tullut Lappiin.



Kemijoki on vapautunut jäiden kahleista ja virtaa vuolaana kohti merta.

 

 



Naapurin Raisa-koira oli pyöräyttänyt kahdeksan pentua joista yksi kuoli.

Loput seitsemän ovat kasvaneet ja ovat jo luovutusikäisiä,

kaikilla taitaakin jo olla ottaja.



Raisa on tämä sama Raisa joka esiintyi minun ensimmäisessä blogikirjoituksessa 15.6.2011.

Ja nyt Raisasta on tullut äiti-koira, niin maailma menee.

 

 

Ruoka-aika.

Jokapäivä on saunapäivä

Raisa on löytynyt, tulla hipsutteli väsyneenä kotiin. Suuri koira oli myös palannut, laahautunut väsyneenä  ja maannnut koko seuraavan päivän aitauksessaan. Mukavaa oli varmaan ollut, lie tehty suunnitelmat uusista matkoista.
Vähän sama on meillä Johanin kanssa, mekin luultavasti raahaudumme ensi keväänä kotiin väsyneinä tai kenties uusin suunnitelmin. Ehkä me kuitenkin palattuamme haluamme vain nauttia Lapin keväästä jonka valon määrä on uskomaton, se maksaa moninverroin takaisin syksyn ja talven pimeyden.

Saunamökin ympäristössä asustelee oravapesue, siellä on menoa ja meininkiä ja säkätys melkoinen. Tänään piti ottaa pikkuoravan kanssa mittaa siitä voidaanko me käyttää saunaa ja terassia. Toistaiseksi vielä orava joutui perääntymään. Älkää hätääntykö olen eläinten ystävä,(melkein kaikkien) saavat siis mellastaa saunamökillä kunhan antavat meidänkin käyttää sitä.
Mökillä sauna lämpiää joka päivä, se vaan kuuluu asiaan. Välillä voi ottaa kunnon löylyt  ja välillä käydä vain pesulla, tuntemusten mukaan, mutta hyvältä se aina tuntuu.
Valoisat yöt houkuttelevat valvomaan, aurinko meillä ei laske lainkaan ajalla 6.6-7.7, mutta kun aamullakaan ei raaski nukkua pitkään ovat päikkärit oiva pelastus asialle, ja sehän me osataan.