Hiihtomaisema.

 

 

Kävimme sauvakävelyllä ja kohtasimme näin upean näyn, harmitti kun ei ollut sukset matkassa, vaan pääsee sinne huomenissakin.

Tuosta sauvakävelystä; kun aloitin sen harrastuksen 90-luvulla naapurit tuppasivat huutelemaan, että: mihin olet sukset unohtanut, kun 2000-luvulla näytin Tallinnalaisille sauvakävelymallia kohtasin siellä samat kysymykset: kus su suusad on,  Lapimaal, vastasin.

Tartossa asuessa 2011-2012, näin siellä joitakin kanssakävelijöitä, aamulenkillä usein kiersimme erään (yrmeän) rouvan kanssa puiston polkua, milloin peräkanaa ja milloin vastaan tullen.

 

Hyvä laji, pidän.





 

 

Kaupungin kahdet kasvot.

Tartto on vastakohtien kaupunki, jossa esimerkiksi asumisolot ovat hyvät tai sitten huonot, kuten kuvista näkyy. Kuten olen aiemmissa postauksissa kirjoittanut, Yliopiston ja Raatihuoneen seutu on hyvässä kunnossa katuja myöten, ei kuitenkaan tarvitse mennä kuin kivenheiton päähän niin johan asiat muuttuvat.
Voisi jopa puhua kaupungin kaksista kasvoista.
Tämä ihmisten eriarvoisuus näkyi tosi räikeästi siellä ja  oli yksi syy miksi emme viihtyneet kyseisessä kaupungissa. Ihmiset Tartossa olivat ystävällisiä, huomattavasti ystävällisempiä kuin esim. Tallinnassa.
Palkathan maassa ovat huonot, ja niiden myötä olot ovat kurjat. Auto ja autoilu kuitenkin ovat maassa jonkinlainen status - vaikka mökki kaatuisi päälle bemari tai mersu on oltava pihassa.

Katsokaa kuvia, ne ovat Tartosta, kuvattu samalla kävelylenkillä noin kilometri keskustasta. Siistit rakennukset ovat yliopistorakennuksia rähjät rahvaan asuintaloja.

Moka.

Küütri 3:ssa sijaitseva  Kohvik-Restoran Moka on ihan oiva ruokapaikka, kävimme testaamassa sen viikonloppuna. Ruoka oli hyvää, ehkä hiukan turhan erikoisesti esillepantu. Tuon salaattikipon sisällön sai esille kääntämällä kipon toisinpäin, miksiköhän se oli 'ylössuiten'?  Ravintolasta suurin osa oli varattu, olisiko itsenäisyyspäivän viettäjät olleet tulossa syömään,  heräiltyään ensin perjantai-iltaisen  presidentin vastaanoton jälkeen.

Tämä annos on alkuruokalistalta:  Moka de Lux

-salat, rukola, tsitrus, kartuliküpsis kalamarja ja Creme Bonjouriga, tempurakrevetid, veisefilee, marineeritud maasikad, granadillivaht.

Pakko kyllä todeta etten ole ennen syönyt alkuruokana pihviä??? No, ei me kyllä sitten enää otettu pääruokaa, se täytynee vielä  käydä erikseen syömässä.

Kaupungin monet kasvot.

Tigutorn (suomeksi Etanatorni) on Emajoen varrella sijaitseva Tarton korkein asuinkerrostalo, jonka ovat suunnitelleet arkkitehdit Vilen Künnapu ja Ain Padrik. 24-kerroksisessa rakennuksessa on kaiken kaikkiaan 85 asuntoa ja kaksi hissiä. Sen varsinainen korkeus on 70 metriä, mutta näköalatasanne ja katolla sijaitsevat tilat tuovat lisämetrejä. Tornin rakentaminen aloitettiin vuonna 2006, ja talo saatiin lopullisesti valmiiksi 2008

Tasku Center kauppakeskus Tartto on kaupungin uusin ja modernein ostoskeskus, ostoskeskuksen myymälävalikoima koostuu kaikkiaan yli 30:stä myymälästä, joiden ohella keskus sisältää myös eteläisen Viron suurimman elokuvateatteri-kompleksin, Cinamonin, sekä Dorpat konferenssikeskuksen.
Tasku on keskeisellä paikalla, linja-autoaseman vieressä, keskustassa sijaitseva moderni kauppakeskus, joka valmistui vuonna 2008.

'Hauska' talo joenkaarteessa, lähellä Prismaa. Tässä olisi vielä vapaita huoneistoja tarjolla, jos kiinnostaa.

Nämäkin talot ovat aivan keskustan alueella, lehdessä varoitellaan, että näistä voi tippua päähän vaikka räystäät, kannattaa jalankulkijan varoa.

Hyvin monet kerrostalot ovat järkyttävässä kunnossa. Ei ole ihan selvinnyt mulle täällä tämä asuntopolitiikka, että kuinka se toimii, korjataanko näitä ollenkaan -

-vai panostetaanko täällä vain Yliopiston ja Raatihuoneen lähellä oleviin rakennuksiin ja katuihin, jonka  kaupungilla kulkiessa saattaa kyllä havaita.

Kyllähän näistä kauniita saa jos on intoa ja rahaa, monet rakennukset kyllä näyttävät siltä ettei kannattaisi kuin pukata kumoon. Ohikulkiessa näistä lemahtaa vahva lahon ja homeen haju.

Tässä kaunis kunnostettu talo Näitusen varrella.

Romanttinen? sekä yllä, että alla.

Näin kovan talven jälkeen, herää mielessä kysymys siitä kuinka nämä ihmiset tarkenevat näissä 'majoissaan'. Postimees- lehdessä oli kysely siitä, mitä haittaa ihmisille on ollut kovista pakkasista. Yli 29 prosenttia sanoi kotona olevan kylmä - enkä lainkaa ihmettele. Pakkasten seurauksena asuntoja on lämmitettävä  yötä päivää, josta on seurauksena  paitsi lukuisia tulipaloja myös huono ilmanlaatu kaupungissa. Täällä maassa suuri osa kerrostaloistakin lämpiää puilla, pihoissa on komeat polttopuupinot, jotka näillä pakkasilla kyllä ovat uhkaavasti huventuneet.

Kerrostalo jossa me asumme kuuluu onneksi kaukolämpöön, ei tarvii täällä tehdä halkohommia;)

Tarton talvi.

Talvi on tullut Tarttoon, lunta on  20-30 cm, pakkasta viiden asteen molemmin puolin. Lunta on satanut kolme päivä peräkkäin. Johan on manannut auraamattomia teitä, lunta on teillä niin paljon, että auton pohja auraa sitä mennessään. Eilen kun parkkeerasin autoa kaupungilla, tuntui se jäävän kovin keskelle, mutta reunaan ei päässyt kun lunta ei oltu aurattu lainkaan kaduilta. Niin nuo olivat muutkin autot, hyvä kun ohi sopi.
Aamuiset kävelylenkit jatkuvat, ja mikä on kahlatessa, maisemat kun ovat nyt, lumen ansiosta, niin kotoiset.

Tätä rataa kierrän aamuisin sauvakävellen,

ja mikä on kävellessä tällaista 'lehmus'  kujaa

samaa kujaa toiseen suuntaan

matkalla luminen pihapiiri.

Kuva aamulenkiltä läheltä kotia, täällä käytetään usein talojen ympärillä aitoja. Ja voin kertoa, että niitä on monenlaisia, niin kuin kyllä talojakin.

Lomat on loppu.

Johan on palannut sorvin ääreen, hiukan haikeilla mielin, mutta tyytyväisenä lomaansa kotona Lapissa.
Jos ei ennen, niin pääsiäisenä taas kotilomalle, ja suuri paluunhetkihän koittaa keväällä muuttolintujen myötä.
Minä jäin vielä kotiin, asioita nääs. Mutta lennän vielä tammikuun aikana Tartton kotiin.

Yöjuna kiidätti Johanin nukkuen  (hyväuninen) poikki Suomen, sieltä tupatentäysi laiva Tallinnaan. Jatko olikin ollut karmaisevaa, kelin vuoksi. Lunta ja lörtsiä oli tullut vaakasuoraan kovan tuulen kanssa, siihen kun ynnätään Tallinna - Tartto syväurainen maantie, suuri autojen määrä ja kaiken huipuksi käsittämättömän järjetön ajotapa kohelluksineen ja hirvittävine ohituksineen, urakka omalla autolla Tarttoon oli ollut raskas. Autoja väistyi oikealle ja vasemmalle, mutta Johan jatkoi vakaasti, kuten hänen tapoihinsa kuuluu, suoraan kohti päämääräänsä. Ja tuli ehjänä perille!

Yöjunalla.



Taksilla.

Laivalla.

"Uudenkarhealla" Audilla.

Kotona.

Lumitilanne Suomessa.

  Näyttää hyvältä, päivän pituus on 2 tuntia 15 minuuttia, mutta lumi tuo valoa.

Nämä kuvat Tartosta.Varis? puussa joulukuussa.

 Ja muuten vaan harmaata.

 

Lapinlapaset!

Kaarina neuloi minulle kahdet ihanat Lapinlapaset, toiset niistä ovat minulla mukana täällä Tartossa, ja joista olen suunnattoman ylpeä. Kiitos vielä Kaarina.

Nämä ovat sen luokan ammatilaisen työtä johon minä en koskaan yllä. Katsokaa kuinka kauniit ja taidolla tehdyt ne ovat. Kannattaa vilkaista täältä, tuota kirjoneuleosuutta lankakerineen.
Huomatkaa  myös nuo kierteiset väriraidat lapasten varrensuissa, Sylvi taas neuvoi minulle niiden tekemisen Auttin  Käsityökahvilassa,  jossa muuten saa kullanarvoisia neuvoja alan ammattilaisilta.

Lämpimät terveiset, näin blogin välityksellä, teille kaikille ahkerille käsityöihmisille sinne Lapinmaalle!



Nämä lapaset taas ostin täältä Tartosta, tuossa paikallisessa  kauppakeskuksessa olleista myyjäisistä.

Rouva joka oli lapaset neulonut oli tullut niitä myymään, kymmenkunta paria näytti pöydällä olleen.

Tekniikasta en tiedä mitään, mutta paksut ovat, kaksinkertaiset, lämpimät myös, uskon.

Mullakin on neuloosi...

eikä ainakaan paranemaan päin. Kyllä taas on sukkaa pukannut, ja lisää pukkaa, näille on parit tulossa. Olen huomenna matkalla Suomeen, ja arvatkaa vaan onko sukankudin matkassa.

Suuri yllätys Virossa on Novitan lankojen hinnat, paikallisessa Prismassa (Tartto) 7veljestä maksaa 4.99€. Suomesta olen sitä viimeksi ostanut, tarjouksesta, 3.85€, ei se kyllä muistaakseni normaalihinnallakaan ole kuin siinä neljän euron tuntumassa. Kuitenkin Novitalla(kin) on tehdas Virossa. Siis pitää ostaa Suomesta sukkalangat.

Parit tulossa

Tämä pitkä huivi on tilaustyö, miniälle. Mitat noin 40 x 200cm, lankana teetee:n elegant. Langan koostumus on taivaallinen, 70% kampavillaa, 30% tussahsilkkiä, langassa mukana jojoba öljyä, aloe vera ja e-vitamiinia. Lankaa kului 100g, puikot n:ro 4, aikaa kyllä kului, lanka on niiiin ohutta.

Huivi on kevyt, ohut ja ilmava, toivottavasti saaja on tyytyväinen.

Tämän tuubihuivin tein itselleni, lanka on 20% villaa, loppu keinokuitua. Paksua, miellyttävän tuntuista lankaa. Kudoin n:ro 8 pyöröpuikoilla. 120 silmukkaa ja 25cm, uskon olevan käyttöä.

Meillä on ihanan poikalapsen lisäksi 3 suloista tyttöä (lastenlapsia). Tässä tytöille kämmekkäitä. Lankaa en muista, kudoin ainaoikein ja ompelin sivusauman, jätin peukulle reiän. Napit Abakhanista.

Nämä "säärekkäät" on kudottu Vironvillasta, siis 100% villa. Muuten samalla ohjeella kun ylipolvensukat, mutta ilman teriä. Koska langassa ei ole polyamidia vahvikkeena, kulutuskestävyys ei ole kovin hyvä, sääriosissa se ei kuitenkaan haittaa. Päinvastoin, ovat lämpimämmät.

Tässä tuo kuvio, joka on sama kuin ylipolvensukissa.

Nämä sukat ovat tilaustyö, menevät joululahjaksi "aikuiselle naiselle".

Lankoja on sekä kotona, että täällä, tilapäisessä kodissa, ideoita on sekä päässä, että lehdissä ja  netissä - ainoastaan aikaa on rajallisesti.

Montako on liikaa?

Nyt, arvoisat blogini lukijat, haluan kuulla teiltä mojovimman muuttojuttunne. Onko sitä tapahtunut usein, helpoin/vaikein, kommelluksia, kömmähdyksiä?
Kertomuksia kommenttiosioon, paras palkitaan, raatina Johan ja minä.

Itselläni muutto Tarttoon on jo 23:s, siis liika on liikaa!  Pahin taitaa olla muutto Rovaniemeltä Liipolan kautta Tarttoon, tämä on kuin olisi löyhässä hirressä. Sitä vaan odottaa, että sitten kun...
Eikä sitä vaan osaa asettua/kotiutua välilaskupaikaan.  Väitän, että muutto kertarysäyksellä on paras, tämä "välilasku" hankaloitaa valtavasti elämää.

Sitten oma lukunsa ovat ns. kalustetut asunnot, joita me olemme käyttäneet(tai siis Johanin työnantaja).
Tallinassa meillä oli hyvä kalustettu asunto, kaikki oli uutta. Talossa, joka oli seitsemän kerroksinen, ei ollut kuin viidet asukkaat muuttaessamme sinne. Muuta ei puuttunut kuin juustohöylä!?

No, Liipola on luku sinänsä, jo alueenkin puolesta. Ennakkoasenne oli vahva, se on nyt kitenkin muttunut, jonkun verran. Tämä talo on ollut ihan siisti ja rauhallinen, auto on saanut olla rauhassa, ei valittamista. Asunto sinänsä oli epäsiisti, likainen tullessamme. No, vesi on paskan lääke, opetettiin jo lapsena, ja sillä se lähti, vähän pesuainetta mukaan. Vuokravälitysfirma lupasi korvata meille siivouksesta, saa sitten nähdä, yhteydenottoa odotellaan edelleen.

Tarton asunnon Johan kävi tarkistamassa, siellä kun näyttää olevan ihan oma käsityksensä kalustetusta asunnosta. Esim astiat ja siivousvälineet, imurista ja kahvinkeittimestä puhumattakaan, kun eivät kuulu "kauppaan". Nyt ne kuitenkin  on luvattu hankkia sinne, toivottavasti näin on.

Lapsena muutot olivat jännittäviä, hauskoja, joskus kyllä haikeitakin kun kaverit jäivät. Muistuupa mieleeni eräs Arvo A. jolta sain lähtiessä sellaisen bambi-rintakorun. "Ota sie tuo, kun se neula pistää miun taskussa", hän sanoi sen antaessaan ja se on tallessa minulla vieläkin, kuvitelkaa siitä on kohta viisikymmentä vuotta.

Muutto kerrostalosta toiseen Lapin pääkaupungissa.

Nyt vaan kommentteja kehiin, kerro meille muuttokokemuksistasi/kommelluksistasi, jaa hyviä vinkkejä ja neuvoja muuton suhteen yms. 

Koska teen käsitöitä, palkinto siltä saralta odottaa parasta (meidän mielestä) muuttotarinaa.

Lemmikit mukaan...

Näin tässä päivänä muutamana hauskan? tapauksen, koira moottoripyörän kyydissä, kyllä.
Pikkupiski läähätti ja haukotteli, päivä oli kuuma. Katselin, että tuohon "pakkiin" oli tehty pään aukko koiralle, sieltä se katseli liikennettä surullisen näköisenä.

Tietääkö kukaan voiko koira oppia pitämään/sietämään tuollaista menoa?

Kuvasin koiran matkanteon kännykällä autosta, olimme pysähtyneinä liikennevaloissa.

Johan lähtee lahden taakse työasioissa, käy samalla katsastamassa meille mahdollisesti vuokrattavaa asuntoa ja ennenkaikkea sen sijaintia Tarttossa. Elokuu lähenee loppuaan...

Tapaan tiistaina Lahessa entisiä työkavereitani, ihanaa. Menemme syömään johonkin, ja mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa hiljaista hetkeä illan aikana ei tule.

Nähdään likat!







Marjat karhuille...

Aivot askartelevat muuton kanssa, ruutuvihko on hyvä apuväline ja kovassa käytössä. Paljon on muuttajan muistilistassa asioita. Uskomme, että asumisemme Tallinnassa, vuosina 2007-2009, helpottaa muuttoa ja sopeutumistamme Tarttoon. Tuona aikana Tallinnassa ehdimme oppia maan tapoja, kulttuuria ja kieltäkin.
Tallinna on vilkas ja suhteellisen  kallis kaupunki. Asuimme keskustassa vilkasliikenteisen kadun varrella ja se liikenteen melu oli kyllä välillä ihan sietämätöntä, ainakin näin Lapissa asuneelle. Hyviä puolia oli kaupungin laaja kultturitarjonta, olimmekin sen suurkuluttajia.
Nyt odotamme innokkaina mitä kaikkea Tartto meille tarjoaa.

Mansikkamaa kukkii valkoisena, näyttää siis tulevan hyvä sato. Kuinka nyt käy sadonkorjuun, on arvoitus. Sama koskee kaikkia muitakin marjoja, taitavat jäädä keräämättä.
No, aika aikaa kutakin, sitten kerätään kun on mahdollisuus, nyt elämä vie näin ja me mennään.