Lapin kesä

Olen jo kuukaudenpäivät kasvatellut yrttejä syötäviksi. Ostan kaupasta yrtit ja salaatit ruukuissa, laitan isoon kulhoon ruukkuineen niin monta kuin sopii ja kastelen tarpeen mukaan. Siis en laita niitä multaan, vaan niin kuin ne ovat ostettaessa, ja hyvin kasvavat ja tuottavat 'satoa'.

 

Basilikaa ja erilaisia salaatteja.

Rucolaa joka onkin minun lempisalaattini.

Lehtipersiljaa.

Ja pullia joita leivoin pitkästä aikaa, menekki oli taattu.

Näitä ruukkusalaatteja ja -yrttejä vien, kun yöt hiukan lämpenevät, myös kasvihuoneeseen. Siellä ne tuottavat syötävää koko kesän ja lopuksi, kun ei enää jaksa syödä, salaatit kasvat liki metrisiksi 'puiksi' ja näin koristavat syksyistä kasvihuonetta.
Kasvihuoneeseen laitan avomaan- ja kasvihuonekurkkua, ne ovat takuuvarmoja näillä leveysasteilla-ehtivät, toisin kuin tomaatit. Vaikka laitan kyllä niitäkin, eivät vaan tahdo ehtiä kypsyä, siitäpä tulikin mieleeni tämä:

 

Lapin kesä

 

Lapissa kaikki kukkii nopeasti,
maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin.
Tuot' olen aatellut ma useasti,
kun katson kansan tämän vaiheisiin.

Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta
ja suuri surkastua alhaiseen?
Miks meillä on niin monta mielipuolta?
Miks vähän käyttäjiä kanteleen?

Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu
kuin heinää, - miestä toiveen tosiaan,
miest' aatteen, tunteen miestä kaikki maatuu
tai kesken toimiansa katkeaa

Muualla tulta säihkyy harmaahapset,
vanhoissa hehkuu hengen aurinko.
Meill' ukkoina jo syntyy sylilapset
ja nuori mies on hautaan valmis jo.

Ja minä itse? Miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden.
Miks seuraa käskyä en veren vietin,
vaan kansain kohtaloita huokailen.

On vastaus vain yksi: Lapin suvi.
Sit' aatellessa mieli apeutuu.
On lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi
ja kukkain kukoistus ja riemu muu.

Mut pitkä vain on talven valta. Hetken
tääll' aatteet levähtää kuin lennostaan,
kun taas ne alkaa aurinkoisen retken
ja jättävät jo jäisen Lapinmaan.

Oi, valkolinnut, vieraat Lapin kesän,
te suuret aatteet, teitä tervehdän!
Oi, tänne jääkää, tehkää täällä pesä,
jos muutattekin maihin etelän!

Oi, oppi ottakaatte joutsenista!
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on rinne tunturin.

Havisten halki ilman lentäkäätte!
Tekoja luokaa, maita valaiskaa!
Mut talven poistuneen kun täältä näätte,
ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!

-Eino Leino-

 

Plenska iski.

Plenska iski, ensin minuun ja sitten Johaniin, edes 'yliannos' D:tä ei pitänyt tätä pöpöä poissa. Päätä särki nenä vuosi ja kuume nousi - kaksi kokonaista päivää. Buranaa kului ja uni maistui, vaan nyt se on ohi.

Kevät tekee tuloaan myös tänne pohjan perukoille, muutama aurinkoinen päivä on sulattanut lunta niin että hiukan jo maa pilkistelee seinän vierillä. Vielä se kyllä saa paistaa päivän jos toisenkin, on sitä lunta niin paljon tänne siunautunut. Kasvihuoneen sisällä oleva mittari näytti aurinkoisena päivänä +25 astetta, ja sekös sai ajatukseni lennähtämään tomaatin taimiin, ja kurkun ja kaiken maailman yrttien, ihanaa. En aio kasvattaa itse taimia, vaan tehköön puutarhurit sen puolestani, käyn ostamassa heiltä valmiit vahvat taimet, kolme kurkun ja viisi tomaatin tainta. Yrtit ja salaatit ostan ruokakaupasta esim. Järvikylällä on hyviä 'pottitaimia', sellaisen kun tökkää multaan saa koko kesän satoa.
Kodin Kukat tilauskuvasto tipahti postiluukusta sopivasti tähän samaan intoon, lehti sisältää monta: "mä haluun" kasvia, kuten pyöreä porkkana, oranssi punajuuri ja valkoinen mansikka. Lakat sen sijaan haluan jatkossakin hakea jänkhältä.

Hiihtämässä on käyty muutaman kerran, metsässä ja pellolla, latua pitkin ja umpihankeen.

 Kuten kuvista näkyy, pupujussikin on hyödyntänyt meidän latujamme, ja kyllähän se sopii.

Pupuilla on tainnut olla juoksukilpailut, niin paljon näitä hyvin tunnistettavia jälkiä risteilee hangella sinne tänne. Missä pupun jäljet siellä myös ketturepolainen on hiiviskellyt, jäljistä päätellen.

Paljon tuolla hangilla näkee kaikenlaisia 'hippelehiirien' jälkiä, niitä olis kyllä kiva opetella tunnistamaankin, niin ja lintujen ääniä.