Toki eläinpuistossa on muitakin eläimiä kuin vain julkkisjääkarhut, ja sitäpaitsi eläimet ovat nyt virkeitä, toisin kuin kesähelteillä. Karhut osaavat mm.venytellä raajojaan, heiluttaa tervehdykseksi ja nousta seisomaan, tietäessään saavansa herkkupaloja. Hyvä vai huono - siitä voi olla monta mieltä.
Karhua pakoon ei kannata nousta puuhun, se 'köntys' kun kiipeää sinne varsin ketterästi.
Eräs susi juostajolkkasi samaa polkua ympäri tarhaa, stressiäkö lie silläkin.
Ilves vietti keskipäivän siestaa, tupsukorvat pystyssä.
Kysyin merikotkalta: "miksi sinulla ei ole kattoa, etkö sinä osaa lentää"?
Näytti siltä kuin merikotka kuuntelisi puhettani päätään kallistellen, ja vastaukseksi se levitteli siipiään kuin lähteäkseen lentoon. "Uskotaan, uskotaan" sanoin.
Mutta tämä kaveri se melkein puhui, vastaili puheeseeni välillä lempeillä välillä ärhäköillä puhetta muistuttavilla äänteillä, ja tuli aivan aidan viereen seurustelemaan. Aivan selviä sanoja korppi ei tuottanut, mutta luulen sen kyllä piankin oppivan sanomaan myös ihmisten sanoja. Seurustelimme, kunnes aidan viereen tuli joku mies, silloin toinen korppi, joka istui läheisen puun oksalla, rääkäisi kovalla äänellä, silloin tämä tuttavallinen korppi poistui aitauksen takaosaan ja meidän seurustelumme loppui siihen.
Joutsenen kovasta 'koilotuksesta' päätellen kyltti on oikeutettu.
Myskihärän ohi kannattanee hipsiä niin ettei tuppaa päätään aitaukseen?
Tässä taas ruotsia puhuva nainen, huomaa trikoot, turkki, villasukat ja vaaleanpunainen tekoturkismyssy, asua täydensi vaaleanpunainen reppu - sävy sävyyn nääs. Jääkarhunpentu kiinnosti häntäkin.
