Tässä se edellisessä postauksessa lupaamani juttu Kangasalan Lepokodista, jossa minulla on ollut tilaisuus useammankin kerran vierailla. Paikka on sanoinkuvaamattoman upea, talossa jonka entisöinnin yhteydessä on onnistuttu säilyttämään sen alkuperäinen, vahvasti aistittava henki, sekä siellä harjoitetun moninaisen kulttuurin mukanaan tuoma tunnelma, talon kummitustarinaa unohtamatta.
Ja löytyyhän täältä myös aasinsilta nykyiseen asuinpaikkaamme Viroon.
Jos on tilaisuus/tarve, käykää ja ihastukaa!
kulttuuria ja kuuluisuuksia vuodesta 1910
Entinen täysihoitola
Kangasalan Lepokoti on ainutlaatuinen nähtävyys ja halutessanne myös ikimuistoinen miljöö juhlillenne ja kokouksillenne. Se on täynnä omaperäistä esineistöä sekä "menneen maailman" puulämmitteistä tuoksua ja jäljittelemätöntä tunnelmaa.
Lisäksi talolla on harvinaisen monipuolinen ja komea historia. Sen vieraslistalla vilisee kuuluisuuksia muusikkoja, kuvataiteilijoita, näyttelijöitä ja tiedemiehiä. Talo on palvellut niin vuoden 1918 sodan kumpaakin osapuolta kuin kummitustarinaansa filmaavia "Kummeleitakin", siellä on istuttu käräjiä ja käyty koulua, suomennettu Raamattua ja pidetty lammasta sisällä kotieläimenä, perustettu lions-klubeja ja vietetty lehdistön läsnäollessa juhlallisia kissanristiäisiä sanan kirjaimellisessa merkityksessä.
Lisäksi talolla on perusteellisesti entisöity saunakin, joka sisältää takkahuoneen ja hieman muitakin tiloja. Sekä tietenkin asiaa tuntevien saunaseuralaisten ylistämät löylyt!
Lepokodin ympäristö on luontonsa puolesta erityisen kaunis. Jonkin matkan päässä päärakennuksesta ja saunasta sijaitsee vanhojen tarujen sävyttämä ja entisaikain runoilijain ylistämä Ukkijärvi, jonne avautuu upea näköala päärakennuksen toisen kerroksen terassilta.
Toiminnan tausta ja alku
Kun emäs- ja rautapitoisen Kuohun lähteen varaan rakennettu terveyskylpylä lopetti toimintansa noin 1840 oli se jo vuosikymmeniä ehtinyt houkutella Kangasalle matkailijoita. Osa oli tullut jopa Italiasta ja Saksasta. Kangasalan matkailulla oli siis jo valmiiksi perinteitä, kun Topelius 1853 runoili siellä "Kesäpäivänsä".
Paikkakunnan kuuluisat ihannemaisemat ja sen kartanoiden kuninkaallinen historia houkuttelivat kansallisromanttisen hengen täyttämiä matkailijoita vielä 1900-luvunkin puolella. Kartanoilla ja isoilla taloilla riitti kestitettäviä ja majoitettavia. Kartanonomistajat olivatkin keskeisesti mukana, kun täysihoitotoiminnan ammattilaistamiseksi 1910 perustettiin Kangasalan Lepo- ja Matkailijakoti Osakeyhtiö.
Samana vuonna entisen terveyslähteen lähellä ollut kaksikerroksinen rakennus siirrettiin Siirtyisten torppa-alueelle Ukkijärven rantamille yhtiön toimintaa varten. Talon oli rakennuttanut neiti Sofia Hagman johtamansa Suomen ensimmäisen kansanopiston päärakennukseksi 1890-luvun alkupuolella.
Lepokodin suunnitteli tämän rakennuksen pohjalta eräitä lisäyksiä tehden Kangasalla 1874 syntynyt Heikki Tiitola.
Toiminta lähti käyntiin kokoustoiminnan osalta joulukuussa 1910 ja täysihoidon osalta pian seuraavana vuonna. Talon hoitajaksi valittiin Ida Isaksson Tampereelta.
Adlerin perhe
Lokakuussa 1912 Lepokodin isäntäpariksi tuli
Virosta kotoisin oleva Hans Adler (1871-1942) ja hänen Janakkalasta kotoisin oleva puolisonsa Gustava (1870-1948).
Heillä oli runsaasti ammattitaitoa, sillä kumpikin oli toiminut Finlaysonin patruunan von Nottbeckin palveluksessa Tampereella ja myöhemmin he olivat hoitaneet Kangasalan Seurahuonetta.
Osakeyhtiön purkauduttua 1921 Adlerit saivat talon myös omistukseensa lukuun ottamatta tonttia, joka oli vuokralla läheiseltä Sorolan kartanolta. Adlereilla (suomeksi nimi tarkoittaa kotkaa) oli viisi lasta, joista Anni kuoli jo 10-vuotiaana ja Paavo (joka suomensi sukunimensä Aarnikotkaksi) sai 1941 sankarikuoleman Itämeren aalloissa
panssarilaiva Ilmarisen tuhossa.
Eloonjääneet kolme sisarta sitten hoitivat, etenkin äidin 1948 kuoltua, sitten taloa milloin enemmän, milloin vähemmän kiinteästi yhdessä.
Vanhin, naimattomaksi jäänyt sisar Martta Aarnikotka (1904-78) oli suuri originelli ja persoonallinen matkailuopas, lausuja ja jopa lastenkirjailija. Hän myös antoi Lepokodissa kielitunteja ja loi yllättävän korkeatasoista kuvataidetta, jota talossa yhä on runsaasti nähtävillä. Toiseksi vanhin tytär oli Olga eli Olla Adler-Tyrkkö (1905-96). Kolmas tytär Kylli on syntynyt 1909 ja asuu Lepokodissa vieläkin.
Kaukaisia ja kuuluisia vieraita
Vuosikymmenten varrella Lepokodissa on vieraillut monenlaisten ammattiryhmien ja kansallisuuksien edustajia. Etenkin toiminnan alkuaikoina nähtiin siellä usein aatelisiakin, joista pysyvimmän muiston jätti salaperäinen puolalainen paroni Mario Mannteufel.
Ennen Venäjän vallankumousta, oli väkeä aika paljon Pietarista ja Moskovasta, mutta jo silloin myös mm. Hollannista, Unkarista, Englannista ja Ruotsista. Muistettakoon myös talon virolaiset vieraat, joiden elämänkohtaloihin 1940-luvulla tuli tragiikkaa.
Monet vieraat viipyivät vain yön tai pari, mutta paljon oli myös niitä, jotka tulivat vuosikymmenten kuluessa yhä uudelleen ja uudelleen viipyen talossa hyvinkin pitkiä ajanjaksoja. Kesäsesongin lisäksi vilskettä oli myös mm. jouluisin ja hiihtolomien aikaan.
Vieraat söivät talon erinomaista ja runsasta ruokaa, retkeilivät ympäristössä, seurustelivat henkevästi, uivat järvessä tai harrastivat erilaisia pelejä aina tennistä myöten. Toiset enemmänkin lepäilivät, toiset, kuten eräät kirjailijat, taas keskittyivät töihinsä.
Myös lapset, kuten tuleva radiomies Markus Similä, viihtyivät Lepokodissa erinomaisesti.
Kuuluisin vieras kävi jo kesäkuussa 1912, nimittäin Jean Sibelius , joka saapui paikalle Ainonsa kanssa. Käynti ei ollut kovin pitkä, mutta perusteellisemmin talossa majailivat sittemmin sellaiset säveltäjät kuin Tauno Pylkkänen, Martti Similä, Erna Tauro ja Helvi Mäkinen.
Muusta musiikkiväestä mainittakoon vielä Väinö Raitio, Armas Maasalo, Bengt Johansson, Einari Marvia, Kari Tikka, Timo Mikkilä, Jussi Jalas, Ulla Katajavuori, Eero Koskimies, Hugo Huttunen, Kullervo Linna, George de Godzinsky sekä Malmsténin veljekset Georg ja Eugen.
Kuvataiteilijoista poimittakoon esille jääkärikapteeni, kuvanveistäjä Lauri Leppänen, joka tuntui kuuluvan milteipä talon kotiväkeen ja jonka töitä Lepokodissa yhä on paljonkin esillä.
Muita yhä "esilläolevia" entisiä taiteilijavieraita ovat mm. Väinö Tiger, Reino Harsti ja Kaarina Alava.
Loistavana kuriositeettina mainittakoon talon pitkäaikainen asukas Hugo Enqvist, jonka porvarillinen ammatti oli ollut yhdysvaltalainen cowboy. Tämän intiaaniseikkailuistaan kertoilleen originellin eläkeläisen jäljiltä talossa on yhä hyvin kiintoisa "Villin Lännen" huone sekä useita Enqvistin tuosta aihepiiristä maalaamia tauluja.
Oma hienostunut huoneensa talossa yhä on myös Kangasalla syntyneellä kirjailija, sukutukija, teatterimies Jalmari Finnellä, "Kiljusten herrasväen" isällä.(Opastetuilla talokierroksilla voitte tavata myös hänen nykyisen "ruumiillistumansa") Finnen lisäksi talossa ovat paljon aikaansa viettäneet ja myös työskennelleet kirjailijat sellaiset kuin Eeva-Liisa Manner ja Pentti Saarikoski.
Muista talossa majailleista kynäilijöistä mainittakoon Toivo Pekkanen, Arvi Kivimaa, Juho Koskimaa, Paavo Haavikko, Einari Vuorela, Satu Koskimies, Heikki Asunta, Jarl Hemmer, Helvi Erjakka, Simo Penttilä ja Reino Hirviseppä eli "Palle".
Näyttelijöitä on talossa nähty erityisen paljon. Kantavieraista mainittakoon varsinkin pariskunnat Ritva Ahonen ja Risto Mäkelä sekä Kalevi Kahra ja Eila Rinne.
Muusta teatteriväestä nostettakoon esiin nimet Elli Tompuri, Ella Eronen, Katri Rautio ja hänen poikansa Markus "Setä" Rautio, Pentti Viljanen, Kauko Helovirta, Jalmari Rinne, Mirjami Kuosmanen, Vappu Jurkka, Tuulikki Pohjola, Helge Hansila, Keijo Lindroos ja Eino Salmelainen.
Filmaustöittensä merkeissä talossa on majaillut mm. Martti Katajisto ja Tauno Palo on siellä puolestaan ollut äänittämässä kuunnelmaa "Kultaiset vaunut".
Talon uskollinen vieras oli myös toimittaja Paula "Pimpula" Talaskivi samaten kuin kirjastoneuvos Helle Kannilakin.
Muiden alojen edusta mainittakoon vielä arkkipiispa Gustaf Johansson, historiantutkija, professori Gunnar Suolahti, kenraali Taavetti Laatikainen ja senaattori Onni Talas .
|
| 1.1.2001
Jussi Lehtonen
Lepokodin historian kävelevä tietokirja
Teksti ja kuvat lainattu suoraan Kangasalan Lepokodin sivuilta.
|
