Äiti Teresan peittotalkoot Rovaniemellä.

Rovaniemen kaupunginkirjastossa on käynnissä, joulukuussa alkanut, Äiti Teresan peittotalkoot. Helmikammarissa, joka on  seurakunnan ylläpitämä ikäihmisten kokoontumispaikka Rovaniemellä, on kudottu peittoja jo neljän vuoden ajan. Peittoja sieltä on valmistunut jo huikeat 140. Kirjastossa kudotut laput viedään Helmikammariin jossa niistä kootaan peittoja Intian katulapsille.

Kelpasi istua Aallon tuoleilla, Aallon suunnitelemassa kirjastossa ja valoa antoivat Aallon valaisimet.

A810  on Aallon myös v. 1959 suunnnittelema valaisin. Edellä esitellystä se poikkeaa valaisinkupujen määrällä; tässä mallissa niitä on vain kaksi. Valaisimen korkeus on 165 cm ja levein kohta 48 cm. Muuten valaisin on ominaisuuksiltaa A809 kanssa samanlainen. Valaisimen hinta on 1260 euroa.

Ihan koko lapun verran en kuitenkaan malttanut istua, tästä on jonkun hyvä jatkaa muutama kerros.

Kanat orrella...

tai paremminkin naapuritalon katolla.Kun ei tässä nyt oikein muutakaan.

 Lätkässä tuli pronssia, hyvä Suomi!!! 

Sami tulee kotiin maanantaina, kone laskeutuu Rovaniemelle 17.25, muistaakseni. En taida mennä vastaanottamaan, mutta ehkä hänelle järjestettävään kansalaisjuhlaan Lordin aukiolle.

 

Olen hiihtänyt enemmän kuin kahtena viime talvena yhteensä, silloin en tosin hiihtänyt ollenkaan joten ei ollut vaikeaa ylittää nuo määrät.

Olen käynyt neljä kertaa hiihtämässä, vapaalla tyylillä sanan varsinaisessa merkityksessä. On se ollut kuin harakan lentoa, mutta en ole kaatunut, vielä. Toivotaan, että tasapaino siitä kehittyy. Olen kyllä harkinnut pertsan suksien hankintaa, taitaisi olla helpompaa tässä iässä ja kunnolla;(

Huomenna taas-harjoitus tekee mestarin, sanotaan.

Pohjois-Karjala

Täällä on ollut hiljaista, mutta kyllä täällä sentään käsitöitä on tehty, paitsi syto-myssyjä myös itselle myssy.

Kaarinahan kutoi minulle nämä Pohjois-Karjalan lapaset, tykkään niistä kuin hullu puurosta (mikä sanonta). Lapasista innoittuneena kudoin niihin sopivan pipon, tuo varren kirjoneuleosuus toistuu pipossa ja loppu vaan oikeaa ja sädekavennukset, tykkään. Päässyt jo useasti käyttöön. Lankana näissä kuten lapasissakin Hjertegran Lima 100% villa, ihana lanka. Tuntuu miellyttävältä ja on tosi hyvä kutoa.

Tiana toimi jälleen hyvänä mallina.

Syto-myssyjä meillä on koossa noin 60 kappaletta, ja ahkerat kädet ovat ahkerasti työssä, olemme saaneet yksityisiltä henkilöiltä lanka- ja rahalahjoituksia, joista olemme tarvitsijoiden puolesta erittäin kiitollisia. Niistä lisää ja kuvia tuonnempana.

Yhteistyö, lue lankalahjoitukset, ei oikein ottanut sujuakseen paikallisen lankakaupan kanssa, hain kaksi kerää lankaa, kun olivat luvanneet niitä, ja sitten kuitenkin olivat puhuneet jollekkin, "että oli se kumma rouva kun ihan kaksi kerää haki, kai se kohta kulkee villatakki päällä";( Siellä kyllä kirjattiin hakemani  langat mun nimellä vihkoon, ja kuulemma kun vien valmiit pipot sinne pannaan ruksit lankasarakkeisiin, siis kirjanpito toimii?
No, kävin maksamassa ottamani langat, enkä MILLOINKAAN mene kyseiseen lankakauppaan. Netti on pullollaan ihania lankoja ja posti tuo niitä, ainakin toistaiseksi, myös tänne kehäkolmosentaakse. Jäi paskanmaku, mutta ihanien naisten seurassa Käsityökahvilassa tuli taas hyvä mieli ja asia unohtui.

Niin muuten, olimme jo lähdössä käsitöiltä kotiin kun nurkassa pauhaava teevee syyti tuutin täydeltä suomalaisten  miessprinttihiihtäjien toiseksi viimeistä osuutta. Asetuimme kaikki, ilman että kukaan ehdotti, yhteen riviin seisomaan ja huusimme, tuimme ja halailimme niitä jotka eivät saattaneet katsoa jännittäviä hetkiä. Mustin osuuden olimme hurjassa hurmiossa, ja saksalaisen kaatuminen sai meiltä valtaisat ablodit. Mustin voitto aiheutti sellaisen melusaasteen ettei pikkuisessa Auttin kylässä ole ihan äsken sellaista kuultu, voittihan meidän oma Mustimme Iivon kanssa Olympiakultaa, ja se se on vasta jotakin!!!

Ystävänpäivä!

Hyvää Ystävänpäivää!

Tässäpä, siskot, uusi dieettiohje. 

Tämän, ystävältäni,Tuulalta saamani kortin myötä toivotan kaikille lukijoilleni Hyvää Ystävänpäivää!

Jokkmokk 2014

Pekkalan maamiesseura järjesti päiväretken Jokkmokkiin, pitihän se mukaan lähteä kun bussi meni ihan vierestä. Mukava matka se taas olikin, paljon oli nähtävää ja matkaseura oli erinomaista.

Normaalista poiketen pakkasta siellä oli vain 5-6 astetta, normaaliahan on, että pakkanen markkinoiden aikaan paukkuu vähintään kolmessakymmenessä asteessa.

Markkina-alue on laajentunut entisestään,  eipä sitä ehtinyt kaikkia ajateltuja kohteita kiertää, no jäi seuraavaksi kerraksikin katsottavaa. Ruokailu, väen paljoudesta johtuen, kesti kohtuuttoman kauan, mutta oli pakollinen. Bussi oli lähtenyt aamulla Pekkalasta viideltä, minä hyppäsin kyytiin citystä kuuden maissa, takaisin Rovaniemelle olimme kymmenen maissa.

Tarjolle oli kyllä tullut entistä enemmän karkkeja ja metrilakua-Saamelaismarkkinoille? Tuli mieleen, että pitäisikö järjestäjien hiukan katsoa mitä ja ketkä kelpuuttavat mukaan, onhan kyseessä kuitenkin perinteiset satoja vuosia vanhat Saamelaismarkkinat. Vaikka nyt vasta oikeastaan tajusin, että näistähän puhutaan Talvimarkkinoina, mihin ovat saamelaiset jääneet.



 Tuliaisina lankaa, ja muutama vinkki todo-listalle.

Mukana mulla oli 'vanha' kamera se kun on pienempi ja kevyempi. En kuitenkaan enää muistanut kuinka sillä kuvataan, joten otokset ovat sen näköisiä.

Upea maakotka on tehty hirvensarvesta.

Metsästyskortti kohta plakkarissa.



Maahisen maja.

Tänään oli metsästäjätutkinto, siis testi siitä mitä olin kurssilla oppinut. Ja hyvin se meni kortti tuli, tai tulee postissa ensi viikolla.
Naisia tällä kurssilla oli kuusi, naisten osuus metsästäjinä onkin vuosi vuodelta lisääntynyt.
Minäkin olen ollut metsästysseuran jäsen jo kymmenen vuotta ja usein on mielessä käynyt, että suoritan metsästäjätutkinnon. Nyt sitten päätin, että jos en tee sitä nyt niin en tee sitä myöskään kymmenen vuoden kuluttua, joten härkää sarvista...


Mitä tämä nyt tuo tullessaan, jää nähtäväksi. Ainakin tulen viettämään enemmän aikaa luonnossa, kunnioitan luontoa ja eläimiä suunnattomasti ja uskon omaavani oikean asenteen myös metsästykseen.

Kamerasaalis.

Tyttöjen tunikat.

Valmiit, ja postitettu tytöille. Yksi jo käytössä toiset odottavat saajiaan. O tykkäsi kovasti, vaikka tunikan väri vaihtui toivotusta, halusin nääs tehdä kaikille eri väriset. Lankana Wool ja Nalle. Miellyttävän tuntuiset, ja mukavan kevyet. Enkä usko, että kutittaa.

Koko kaikissa noin 120cm, ohje jostakin Novitalehdestä. En nyt muista numeroa ja lehti on lainassa kun muutkin ihastuivat tunikoihin. Lehdessä se oli tehty puuvillalangasta, mutta mä en oikein tykkää kutoa puuvillasta, se vaan on niin kovaa;(

Kudoin, ohjeesta poiketen pyöröillä kainaloihin saakka, kun en pidä saumojen ompelusta. Kuvio ehkä hiukan 'kiertää' näin tehden, mutta ei haittaa tahtia.

Nämä menivät sisaruksille, saavat itse valita värin, tunikat ovat suunnilleen saman kokoiset.

Tämä meni O:lle.

Nyt on puikoilla syto-myssyjä. Olemme Käsityökahvilana olleet sen tiimoilta jonkin verran julkisuudessa, täällä Rollossa kun ei ole aiemmin osallistuttu tähän kampanjaan. Lankapirtin Matleenahan meidät haastoi mukaan tähän hyvään asiaan. Tuntuu että tämä juttu paisuu, ainakin siitä päätellen kuinka paljon puheluita on tullut. Huomenissa olisi tarkoitus kartoittaa toimintaa myös täällä Rovaniemi cityssä, halukkuutta osallistua on ja PALJON!

LKS:ään olin yhteydessä ja ilahtuivat kovasti asiasta, Oulusta saadut, ovat kuulemma melkein loppu.

Käsityökahvilana ostimme 50kerää puuvillalankaa ja ne kaikki on jaettu kutojille, parin viikon päästä meillä on luullakseni jo paljon kuvattavaa. Myssyn tekijöitä meille ilmoittautui mm. Kuusamosta ja Sallasta, tekevät omista langoistaan, hienoa.

Toivomme mukaan yrityksiä ja yksityisiä esim. lankalahjoitusten muodossa.

Päivittelen tänne lisää asiasta jos/kun saamme tänne cityyn oman kutomis/lahjoituspisteen.