Puuseppää aina tarvitaan...

Johanilla myös on valmiina upea työhuone, jossa hänen on tarkoitus toteuttaa puusepäntaitojaan. Leivän pöytään hän on kyllä tuonut 'puuta kovemmalta' alalta. Hänen suvussaan on kuitenkin ollut ja on edelleen myös puualan taitajia. "Meillä Johanin kanssa on puusepän viat, mutta ei taitoja" sanoi Markku veli aikoinaan.
Mutta voipi olla kyllä taitojakin, katsokaa nyt tuota mustaa 'pohjalaismallista' tuolia, Johan on tehnyt sen kansakoulun kuudennella luokalla. Se on kaunis ja siinä on kivasti ajanpatinaa, hyvin ja varmasti se on mukanamme kulkenut. Samanlaisia on ymmärtääkseni suunnitteilla;)

 

Tuoli sopii pariksi Johanin, kauan sitten, 50-vuotislahjaksi saamalle shakkipöydälle.

 

Pöytä on aikanaan löytynyt  täältä,  ja on ahkerassa käytössä. Pöytä on 1900-luvun alusta, puunauloilla kasattu. Kaikki ajanpatina on tallella.

 

Shakkilaudan pöytään, piimällä, vanhan mallin mukaan, maalasi Villähteellä antiikkiliikettä pitänyt pirtsakka nainen, jonka nimen olen autuaasti unohtanut, eikä liikettäkään ole enää ollut vuosiin. Napulat, jotka ovat luuta, on keskimmäinen + vaimo  tuoneet Unkarista, taisi olla se formulareissu, Hungaroring...

 

 

 

 

ps. sainpahan vielä uudestan esille noita kirpparilöytöjäni;)



Messuhuumaa?

Tässä kohtaa piti olla päivitys täältä. Kuvia Marjo Remeksen suunnitelman pohjalta koristellusta junanvaunusta, jolla piti matkata Seinäjoelle, Taito Lapin henkilökunnan ohjeistamana tehdä erilaisia käsitöitä matkalla ja vaikka kuiskutella pukille tulevia toiveita, puhumattakaan mitä kaikkea ihanaa perillä olisi ollut, työpajoja, uusia ideoita ja innokkaita käsillätekijöitä, mutta...

täällä sitä ollaan, kotona, sängyn pohjalla.
Keskiviikon maissa alkoi 'vanha vaiva' ilmoitella tulostaan, ja perjantaita vasten yöllä oli jo täysi höyry päällä, siispä missasin messut ;) ;) ;) ja vielä kerran ;).
Pakko oli eilen iltapäivällä lähteä lääkäriin kun 'vaiva' ei hellitä ilman kaksoisantibioottikuuria, siis sen hain. Nyt olo on hiukan helpottanut, mutta kuuri kestää kymmenen päivää.

Oli ehkä edesvastuutonta lähteä itse ajamaan sinne lääkäriin, eikä ollenkaan ehkä. Ei ollut 'hoksottimet' kohdillaan  ja peruutin, että tärähti, auton päin tolppaa, ilmoittiko peruutustutka tolpasta - ei havaintoa.
Johan kävi aamulla kaupassa ja sanoi tutkan toimivan???
No, jäljet ovat rumat, onneksi se on vain peltiä, "muovia": sanoi, rauhallinen, Johan ja lupasi käydä maanantaina korjaamolla ja vakuutusyhtiössä.

Matkan piti olla ns. ideointimatka, talven Käsityökahvilaa ajatellen joten harmitus on vielä suurempi.

 

...mutta kai se niin on, että elämä on...

Väriterapiaa

 

Idean sukkiin sain Seijasiskon käsityöblogista, siellä oli kuvia sukista jotka hän oli neulonut tyttärelleen. Minä en osaa kuin tuon tavallisen kantapään (tai oikeammin en ole viitsinyt opetella).

Joten tein niistä oman version, ja kuten olen ennenkin maininnut, en osaa tehdä yksiä;(...

 

...joten tein neljät.

Tämä on kyllä aika hyvä keino 'hävittää' langan jämät. Vaaka on hyvä tässä hommassa, ei tarvii purkaa kun punnaa.
Onko kukaan kokeillut uutta Pikkusisko-lankaa?  Olis nyt sittarissa tarjouksessa 2,30/50g, norm 2,90€
Siitä tulisi ohuita sukkia kenkiin, ja kynsikkäät noin ohuesta olis varmaan mukavat. Pitääpä ostaa ja kiikuttaa hm.hm.ehkä Kaarinalle tai Sylville - olis tarvetta kynsikkäistä.

Niitä(kään) en 'jaksa' itse neuloa, samoin kuin Johanin sukkia, ei hänen kyllä tarvitse avojaloin kulkea siitä kiitos Kaarinan.

Villasukkia...

 

...sanan varsinaisessa merkityksessä, 100% villa, tekijänä Kaarina.

Sama Kaarina joka neuloo mm. näitä iki-ihania Lapinlapasia, aitoja perinteisiä, joissa on varrensuissa kolme kierreraitaa.

 

Kaikki lähti siitä kun valittelin Johanin jalan kokoa, 46 ja sillee, sanoin etten jaksa neuloa niin suuria sukkia, tympeää, pienempiä kyllä. Ja kaulahuiveja kyllä, vaikka kuinka pitkiä - mutta se onkin eri asia. Olen hoidellut hänen sukkapolitiikkansa yleensä ostamalla.

 

Kaarina ottikin aiheesta kiinni ja neuloi Johanille ihanat, suuret, kokoa 46, olevat sukat ja pitkillä varsilla vielä. Ja minä sain nuo kauniit kuiviovartiset sukat, varrensuissa kierreraidat, etten pahoita mieltäni - kuulemma. Tuon minun sukan malli taitaa myös olla vanha lappilainen malli, asia pitää selvittää.



 

 





Kiitos Kaarina, sukat ovat sopivat, kauniit ja tulivat tarpeeseen, KIITOS!

Mittarin lukemaa

Kyllä se talvi on tullut ihan todenteolla tännekkin, reilu 1000kilometriä Rovaniemeltä etelään.
Todisteeksi kuva 2.2.2012 kello 9.21, kuten näkyy elohopea on painunut tuonne  -25 asteeseen. Vastapäätä asuntoamme on päiväkoti, ja kylläpä siellä on tällä viikolla ollut hiljaista, ei ole lapset ulkoilleet, nopeasti vain aamuisin juoksujalkaa kiiruhtaneet sisälle ja iltapäivällä  kipittäneet vanhempiensa hakemina autoon.

Muutenkin näyttää siltä, että pakkanen on vaikuttanut vähentävästi autoiluun, mihin ei näyttäisi pystyvän  edes polttonesteiden hinnat. Liekö niin ettei autot käynnisty näillä pakkasilla, vai eikö virolainen tarkene näillä keleillä autossa. Meidän talon pihassa seisoo päivästä toiseen sellaisia lumella ja jäällä kuorruttuneita möhkäleitä. Sen sijaan Johanin 'uudenkarhea' työsuhdeauto toimii kuin ihmisen mieli. Käynnistyy heti ensimmäisellä yrityksellä ja kuljettaa Johania uskollisesti, päivästä toiseen, työpaikalle ja takaisin. Kunnes muuttolintujen on aika palata.

Tässä auringonnousun näyttämää smogia. Vai liekö ilmassaa  sitä STUKin eilen tiedottamaa radioaktiivista jodia

Lomat on loppu.

Johan on palannut sorvin ääreen, hiukan haikeilla mielin, mutta tyytyväisenä lomaansa kotona Lapissa.
Jos ei ennen, niin pääsiäisenä taas kotilomalle, ja suuri paluunhetkihän koittaa keväällä muuttolintujen myötä.
Minä jäin vielä kotiin, asioita nääs. Mutta lennän vielä tammikuun aikana Tartton kotiin.

Yöjuna kiidätti Johanin nukkuen  (hyväuninen) poikki Suomen, sieltä tupatentäysi laiva Tallinnaan. Jatko olikin ollut karmaisevaa, kelin vuoksi. Lunta ja lörtsiä oli tullut vaakasuoraan kovan tuulen kanssa, siihen kun ynnätään Tallinna - Tartto syväurainen maantie, suuri autojen määrä ja kaiken huipuksi käsittämättömän järjetön ajotapa kohelluksineen ja hirvittävine ohituksineen, urakka omalla autolla Tarttoon oli ollut raskas. Autoja väistyi oikealle ja vasemmalle, mutta Johan jatkoi vakaasti, kuten hänen tapoihinsa kuuluu, suoraan kohti päämääräänsä. Ja tuli ehjänä perille!

Yöjunalla.



Taksilla.

Laivalla.

"Uudenkarhealla" Audilla.

Kotona.

Sukat

Johan oli päivänä eräänä huolissaan, hän kun oli ottanut vain yhdet sisäsukat mukaan tänne 'vieraalle maalle'.
Sanoin siihen vaan tyyliin: voi, voi, kunnes eilen huomasin, että minähän VOIN neuloa hänelle toiset.
Puikkoja on mukana vaikka koko kylälle ja lankaa niin paljon, että hävettää. Minä vaan neulon ylipolvensukkia ja tuubihuiveja, enkä huomaa, että lähellä on sukkatarve.

Lanka Novitan 7veljestä, puikot 3.5, langan menekki noin 100g-kengän koko 46
Silmukoita 56, vartta 13 kerrosta, loppu tavallista sukan neulontaa.

Tässä sukat, ovat pidettyjä ja käytettyjä meillä nuo lyhytvartiset sukat.

Mukavat jalassa ja helppo pukea, sanoo käyttäjä.

Kuinka liki on liki?

Kävin pikapikaa Suomessa, vein auton talveksi talliin. Meillä on täällä käytössä firman auto, 'uudenkarhea Audi', sanoo Johan, ajettu liki 400 000!? ...mutta toimii, ainakin toistaiseksi. Sillä siis huristellaan täällä, Johan työmatkat, ja yhdessä, kun tehdään tutustumisretkiä ympäristöön.
Suomen reissulla sain petipaikan tallin omistajan luota, kiitos M kortteerista ja hyvästä seurasta!

Tallinkilla matkasin Länsisatamaan ja takaisin tulin lentäen, Helsinki-Vantaalta Tarttoon.  Flybe aloitti suorat lennot Tarttoon lokakuun lopussa. Nopea on ja helppo, kone tosin on pieni potkurikone, mutta väliäkö tuolla kunhan vaan pysyy ilmassa.

Meiltä ei ole lentokentälle kuin 10-15min. ajomatka, siis helppo tapa liikkua, eikä hinnatkaan päätä huimaa. Hinnoittelu noilla halpalentoyhtiöillä on kyllä perin, mielenkiintoinen. Esimerkiksi tämä Flybe: jos ostat liput nyt vaikka tammikuulle hinta on, ehkä, 39€, mitä lähempänä matka-ajankohta on sitä kalliimpi hinta, sitten siihen päälle tulee istumapaikan varausmaksu (seisomapaikkoja ei ole) 6€, ja vielä kun maksat tuon varauksesi siihen tulee 'korttimaksua' 4€, siis kymppi lisää listahintaan. Jos sinulla on matkatavaroita ne hinnoitellaan erikseen ja koneessa ei tarjoilla ilmaiseksi mitään, maksusta kyllä. Tosipieni tölkki coca colaa maksaa 2€.
Mutta vaivatonta se matkustaminen lentäen on, ja siis sen väärti.

Liki?

Siihe mä sen tökkäsin.

D-Terminaalin autojonossa.

Lähes kaikki mun sivujen kuvat suurenevat klikkaamalla.

Mulla onkin Niinistö-essu!?

 
Sain viikonloppuna komian (jos tykkää) mustan Niinistö-essun ja stressipallon, tosin niiden saaminen edellytti yövalvomista ja sen seurauksena päänsärkyä.
Älkääpäs nyt antako mielikuvituksenne laukata liian villisti, sillä mitään sellaista ei liity asiaan.

Cafe Niinistö-essu.

Vuonna 1903 Forssassa järjestettiin Suomen Työväenpuolueen puoluekokous, niin kutsuttu Forssan kokous, jossa otettiin käyttöön uusi nimi, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, ja hyväksyttiin uusi puolueohjelma. Ohjelmaan kuului muun muassa 8 tunnin työpäivä, vähimmäispalkka ja yleinen kouluvelvollisuus sekä yleinen alkoholin kieltolaki.

Kokouksen pitolupa saatiin, kun luvattiin, että paikkakunnan työläisille ei pidetä kiihotuspuheita ja esitelmiä. Tätä päätöstä valvottiin niin, että Hämeen lääninhallituksen varalääninsihteeri ja Tammelan piirin nimismies olivat henkilökohtaisesti saapuneen seuraamaan kokouksen kulkua ja asiain käsittelyä.

Juuri noilta ajoilta on peräisin tapa, että puolue jos toinenkin järjestää puoluekokouksensa juuri Forsassa.

Vuonna 2011, 4-6 marraskuuta, Suomen Kokoomusnuoret pitivät liittokokoustaan samaisessa Forssassa. Ja pahaksi onneksemme olimme valinneet Suomenmatkan yöpymispaikaksemme juuri tuon samaisen hotellin jossa nuo Suomen toivot, tulevaisuuden lupaukset, pitivät tuota kosteata  liittokokoustaan.

Lainaus Kokoomusnuorten sivuilta liittokokousilmoituksesta:
Kokoomuksen Nuorten Liiton vuoden ehdottomin kohokohta, liittokokous järjestetään tänä vuonna Forssassa. Kokouksessa valitaan mm. liitolle uusi puheenjohtajisto ja liittohallitus, sekä hyväksytään vuoden 2012 tavoiteohjelma, toimintasuunnitelma ja aloitteet.

Eipä mennyt ihan putkeen tuo puoluekokous, tai sitten meni, miten sen nyt ottaa.

Mutta asiaan; Johanille pukkasi työkeikan Lahteen perjantaiksi. Minä keksin, että yksi tie kaksi asiaa, katsastetaan auto ja käydään katsomassa mummoa, lauantaina kotiin, ja niin tehtiin.
Herätys aamulla oli 3.45, ja matkaan kohti Tallinnaa lähdettiin 4.30, aikainen kana jyvän nappaa jne.
Lahdesta matka jatkui Sastamalaan, mummo voi niin hyvin kuin 93 vuotiaan voi olettaa voivan, ikävä on puolin jos toisinkin.

Auton nokka suunnattiin kohti Forssaa, ja hotellille saavuimme noin kello 19.00. Mutta siellä olikin piha täynnä kaikenmaailman hälytysajoneuvoja, paloautoja oli ainakin neljä ja ambulansseja saman verran.

Kuhina ovella oli melkoinen, ihmettelimme tilannetta, ennenkaikkea surimme sitä mihin nyt päämme kallistamme, alkoi jo vähän väsyttämäänkin.

Kuvassa "liittokokoustaan" pitäviä Kokoomusnuoria, ja olisittepa nähneet sen juoma-arsenaalin mikä näillä "kansan älypäillä" oli tuossa jaloissaan. Siinä oli eräskin mäyräkoira ja salkku lajia jos toistakin.

Tässä, Iltalehden sivuilta, syy paloautoihin:
Mystinen takkipalo ajoi sadat hotellivieraat ulos

 Lauantai 5.11.2011 klo 13.00
Kokoomusnuoren takki syttyi tuleen ilman syytä kokousmatkalla Forssassa.

Kokoomusnuorten kokous keskeytyi perjantai-iltana Forssassa, kun hotelli Rantasipissä syttyi tulipalo. Tulipalon vuoksi hotellista evakuoitiin lähes 230 hotellivierasta.
Kukaan ei loukkaantunut palossa, ja huoneisiin päästiin palaamaan puolen tunnin kuluttua samana iltana.
Kukaan ei kuitenkaan tiedä, miten palo syttyi. Se sai alkunsa erään kokousvieraan huoneesta, tarkemmin sanottuna sängyllä maanneesta takista.
Huone oli syttymisaikaan tyhjillään. Tuli tuhosi sängyn ja vieraan matkatavarat. Vauriot rajoittuivat yhteen huoneeseen.
Lauantaiaamuna huoneessa oli jo meneillään syttymissyyn tutkiminen.
- Täällä tekniikan pojat konttaavat ja yrittävät miettiä, mitä on tapahtunut, kuvailee päivystävä palomestari Jyrki Lehtiö.
Myös Lehtiö on ymmällään palon alkulähteestä. Se ei ole voinut olla mikään itsestään syttyvä kemiallinen aine, sillä sellaisia tavallinen ihminen ei kanniskele mukanaan.
- Eivätkä normaalit tupakat tai sytkärit itsestään syty, eikä takki syty itsestään, Lehtiö pohtii.
Lehtiön mukaan selityksen täytyy olla jokin lämmönlähde, joka on mennyt oikosulkuun.
- Mitään siihen viittaavaa ei ole kuitenkaan löytynyt.
Muuten kannettavan tietokoneen akku saattaisi olla syypää, mutta sekin vaihtoehto tuntuu epätodennäköiseltä, sillä tietokone on vahingoittumaton.
Asiaan saadaan selkoa, kun tekninen tutkinta etenee.

Asiasta kertoi ensimmäisenä Turun Sanomat.
KAISU PURANEN
kaisu.puranen@iltalehti.fi

Hotellissa oli palokunnan toimesta tuuletus käynnissä, huoneisiin ei päässyt, väki oli ulkona, ja ravintolassa.
Kuultuamme tilanteen ja sen, että huoneisiin pääsee tuuletuksen jälkeen menimme hotellin ravintolaan syömään. Siellä olikin aika joukko "iloisia" nuoria, Kokoomusnuoria, sanoi tarjoilija, 200 henkeä, kertoi tyyytyväisyyttä äänessään. Mikäs siinä, hotellin käyttöaste on tärkeä.

Täydellä mahalla suihkun kautta nukkumaan, huone vaikutti viihtyisältä, vuode tuntui hyvältä, tyynyjä oli tarpeeksi; HYVÄÄ YÖTÄ!
Kaikki muu hyvään yöhön oli kohdillaan, mutta nuo nuoret liittokouslaiset eivät olleet varmaan koskaan kuulleetkaan järjestyssäännöistä, eikä hotellin omakaan järjestyksenvalvonta toiminut.

Kuvitelkaa 200 nuorta, ei toki kaikki humalassa, mutta suuri osa kuitenkin, palaamssa aamuyöllä huoneisiinsa, kuka mihinkin aikaan. Neljä tuntia se kotoutuminen kesti, ja sinä aikana ei nukkunut yksikään muista hotelliasukkaista. Aamiaisella meillä oli keskustelua muiden (tavallisten ihmisten)valvoneiden kanssa, kaikilla valvottu yö takana.

No, loppu hyvin kaikki hyvin: Kokoomusnuoret maksoivat meidän muiden hotellimajoituksen, ja lahjuksiksi saimme nuo edellä mainitut Niinistö-essut sekä stressipallot, stressipallo olisi kyllä pitänyt saada käteen jo illalla nukkumaan käydessä.

Eikös tästä voisi päätellä, että osallistuimme Kokoomusnuorten liittokokoukseen Forssassa 2011;)

Stressipallo, tai paremminkin -sydän.

Kyllä Länsisatama on ikävä paikka, näyttää, että kaikki siellä on työnalla.

Lauantaina 5.11 kello 15.45 matkalla Helsingistä Tallinnaan, taivaalla oli outo ilmiö, ufo;)

Uusi vaihe...

Minun arjessani on tapahtunut merkittävä muutos. Ei enää arkisin yhteisiä aamulenkkejä, ei päivisin tuttua ja turvallista juttukaveria eikä päiväkahviseuraa ;).
Kyllä, Johan on palannut sorvin ääreen. Hän aloitti työt tehtaalla, joten kotona tapahtunut etätyöaika on tällä erää ohi. Tehdasrakennus on valmistunut myös toimistotilojen osalta siihen kuntoon, että työ voi tapahtua siellä, koneita ja asentajia tulee paikalle ovista ja ikkunoista. Häntä siis tarvitaan siellä, paikan päällä. Nyt työajat ovat inhimilliset, mutta luulenpa, että siitä se tahti vaan kiihtyy kun tuotanto pitäisi saada käyntiin.

Tässäpä oiva kulkupeli, vaikka työmatkoille. Museoauto kuvattu Tartossa, autottomana päivänä.

Hiukan on minulla ollut pallo hukassa tuon ulkoilun, shoppailun, yms. kanssa. Olen kyllä neulonut pois noita tilaustöitä, nyt ne ovat postittamista vaille valmiit, hyvä niin.

Ajatus on ollut, että kunhan saan tämän ja tämän, niin sitten...

Täällä on ollut parina yönä yöpakkasia, aamulla ovat nurmikot olleet kuurassa. Johan sanoi, matkallaan  työpaikalle, sumun olevan lähes läpipääsemätön, ja se peittää näkyvyyden vielä pitkälle aamupäivään.
Päivät ovat olleet kauniita, aurinkoisia, ja melko lämpimiäkin vielä, houkuttaa kyllä ulkoilemaan.

Tehtäviäkin sain Lapista lähtiessä matkaan: matonkutojille loimilankaa, neulojille villalankaa ja askartelijoille ideoita, näitä muun muassa.
En ole vielä kovinkaan hyvin tutustunut Tartton lankakauppavalikoimiin, sen sijaan kangaskaupoissa on tullut käytyä. Ja uskokaa vaan, niissä on paaaljon kankaita, ja ihania kankaita, ja edullisia kankaita!!! Jollakin voi kotiin palatessa, olla auton perässä  kankaita loppuelämäksi.

Tässä yksi idea vapaasti käytettäväksi. Kuvasin sen viikonlopun Tallinnareissulla, kaupan ikkunasta. Kauppa ei ollut auki, joten en saanut parempaa kuvaa, enkä päässyt hipelöimään. Minusta mekko on kaunis, voisi tehdä myös puserona tai tunikana?

Ennen muinoin kun reisasimme Suomen- Ruotsin- ja Norjanlapissa, keräsin autonperään kotiinviemiseksi kiviä. Niitä oli melkoinen röykkiö, tuntureilta ja jäämerenrannalta, useiden vuosien ja reissujen keräilyn tulos.  Asettelin ne kivet kotona (silloin vielä Lahdenseutu) puutarhaan, laajan matalan kiven päälle ja ympärille. Kerran taas kun ihailin niitä, muistin lähes joka kiven mistä sen olin ottanut ja mikä kivilaji oli kyseessä, Johan pölähti paikalle vino virne suupielessä. Hän loise lausumahan: "kyllä joku arkeologi joskus ihmettelee, että onko jäämeri tosiaan joskus huuhtonut täällä ja ovatko tunturit joskus kohonneet Lahden kyljessä".
Kivet jäivät sinne, mutta me pääsimme lähemmäksi oikeita tuntureita ja jäämerta.

Unikot ja huvimaja kesältä 2005, kivet myös siellä jossakin.

Lemmikit mukaan...

Näin tässä päivänä muutamana hauskan? tapauksen, koira moottoripyörän kyydissä, kyllä.
Pikkupiski läähätti ja haukotteli, päivä oli kuuma. Katselin, että tuohon "pakkiin" oli tehty pään aukko koiralle, sieltä se katseli liikennettä surullisen näköisenä.

Tietääkö kukaan voiko koira oppia pitämään/sietämään tuollaista menoa?

Kuvasin koiran matkanteon kännykällä autosta, olimme pysähtyneinä liikennevaloissa.

Johan lähtee lahden taakse työasioissa, käy samalla katsastamassa meille mahdollisesti vuokrattavaa asuntoa ja ennenkaikkea sen sijaintia Tarttossa. Elokuu lähenee loppuaan...

Tapaan tiistaina Lahessa entisiä työkavereitani, ihanaa. Menemme syömään johonkin, ja mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa hiljaista hetkeä illan aikana ei tule.

Nähdään likat!